15

Prosessin peruskaava



Kysyn kaikelta: ”Oletko sinä rihmastoa, bakteeria vai levää?”
Tämä on tapani keskeyttää ja luokitella.

Jotkut tarinat alkavat vain huovuttamalla ja kirjomalla.
Joidenkin hitaus on oranssia, joidenkin harmaata.
Osa haluaa sekovarren, osa pikarimaljan.
Ne saattavat saada pahkan.

Peruskaavat jäkälöityvät
kolmiulotteisiksi muistikirjoiksi. Autan sen verran, mitä olemiseltani pystyn.
Teen sormiharjoituksia nuppineulojen ja pinsettien kanssa.

Kun istun kyydissä ja luovutan, alkaa tapahtua.

14

Hilpeä on mustetta ja hiiltä yhtä paljon kuin värejä. 

Se kaavoittaa, leikkaa ja sanoo:
täältä saa ompelua, silitystä, sovitusta.

Kirjo on kyttyrä niskassa, kovettuma sormessa, 

purkaantuva reuna, koneiden arvoitus.
Seitsemän ja puoli tuntia on viisi minuuttia,
sillä hilpeä kirjo on hidas paikka.

Jossain paikoissa on vain kaksi puolta.

Niihin pääsee portaita pitkin,

ja kävelevät luulevat, etteivät he saa käyttää invavessaa.

13

Suojasitte häntä uusina niin, että menitte vuodessa puhki. 

Reikien päälle ilmestyi tärisevällä käsialalla ommeltu sydän. 

Kun aloitte olla taas rikki, teidät amputoitiin: 

nuorenitte, ylenitte. Hän valitsi teidät teatteriin.

Jonain päivänä teistä tulee vielä hyvät alushousut.

Te jalassa hän heilutteli kesken kohtauksen käsiään 

näyttelijöiden kanssa samaan tahtiin ja alkoi laulaa kappaletta, jota ei ollut ennen kuullut. Hän ihmetteli, miksi muu yleisö istui hiljaa. Ehkä tekin ihmettelitte.

Hän meni myymälään ja luuli, että sieltä lainataan. 

Hän meni roskalavan luo, nosti esiin kankaan 

ja pyysi ompelemaan hameen, housut ja paidan. Hän oli piirtänyt niistä kuvat.

Mietin teidän kanssanne ihmisiä linjalla. 

Millaisia kerroksia käyttävät nämä aamuherääjät, joiden kanssa aina matkustan? 

Viimeinen aamuni tutulla linjalla häämöttää jo. Silloin aion kysyä, 

kuka heidän alushousunsa on korjannut ja kuinka monta kertaa.

12

Teitittelen housuja, jos lahkeita on kaksi. Yksilahkeisia sinuttelen.
Teidän nimenne on Lehti ja te pystytte joustamaan.
Olette kasvaneet yhteen.

Lapsi, joka kulkee kalsareissa kouluun, kuluttaa teihin reikiä.
Niistä kuuluu syysillan pihaleikki.

11

Eräät loistokeltajäkälät, Xanthoria elegansin lahjakkaat persoonat,
ovat käyneet avaruudessa. Ne lopettivat siellä aineenvaihduntansa,
palasivat kahden viikon päästä maan pinnalle
ja palauttivat elintoimintonsa ennalleen.

Teissä on xanthorian eleganssia. Te jalassani minä nukahdan yhdeksältä,
herään kuudelta, seison pysäkillä, istun bussissa, kävelen kaatosateessa, 

nipistän itseäni kesken ompelun, annan jäkälien lentää.

Terveiset avaruusjäkälille: opiskelutöppöset villalangasta.

10

Sinä talutit minut sivuun.
Olimme jo esiintyneet toisillemme 

mahdollisimman monessa paikassa.

Emme olleet ymmärtäneet paljoa mutta emme antaneet sen häiritä. 

Me etenimme
– lähestulkoon onnellisina – 

ja lopuksi meidät palkittiin. Siitä tuli
muutama rivi lisää kilpajuoksuluetteloon.

Silti me jouduimme aina uudestaan 

kauttakulkuhalleihin ajattelemaan aikaa,
jolloin tapaamme järjestellä saumoja ei enää ole:
ajattelemaan mahdottomien suuntien ja vaihtojen curriculumeja.

Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia. Tunnit kuluvat.

Vaatteenkin voi purkaa.



Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu 
Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)

Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen

9

Hyvä materiaali antaa anteeksi monta virhettä,
tekee pohdiskelusta joulun ja juhannuksen.

Uskottelen itselleni, että olet valmis.
Paino putoaa lantiolta.
Yhdessä tekeminen on ihme.
Yksin olisin vain hidas tai nopea.

Olet oma huoneeni. Osani ovat sen kalusteet.
Ne tietävät, millaista on tanssia vetoketju selässä.

8

Sinut on tehty 1960-luvun laitteilla. Tulos: teos
ja päälle puettava persoona, joka sanoo,
ettei meille osteta uutta puhelinta
ainakaan seuraavaan viiteentoista vuoteen.

Vanhasta lakanasta voi ommella 
sukupuolentutkimuksen suuntauksen.
Olet niin ihmeellinen, että kun sinua katsoo nurjalta, silmät kääntyvät nurin,
ja kun sinua katsoo oikealta, silmät myös pysyvät nurin.

7

Sinussa on niin monta tuuletusaukkoa, ettei niitä kukaan ehdi tukkia.
Olet reikäinen mallikappale säässä kuin säässä,
märkien risteysten ja lämpöisten kallioiden lomassa.

Hellevi, kun sinut pukee päälleen, 

alkaa haaveilla käsin tekemisestä rannalla,
jonne pääsi lapsena uimaan meduusoiden sekaan.
Hellevi, kun sinut vie rannalle, pojat alkavat kulkea mekoissa.

Helmoihin muotoutuu kukkia. Ne jäävät kesken, kulkevat mukana

kuin eläkeläisten tekemät tanssit, äitien etätyöt, levät, 

kuvat tiedosta ruotsiksi.

Hellevi: ristipistotöiden inspiroima rantatunika mesh- ja ribbineuloksesta.

Kuvat: Hanna Väätäinen

6

Minä, sivuttain kulkeva juna,
piirrän sinun eri puoliasi esiin:
koteloitumisvaihe kestää viikkoja. Puolia on loputtomasti.

Nimesi on Rouva Yöperhonen. Minulla ei nyt ole nimeä.

Lentelemme, matelemme, kyselemme, olemme kiviä ja muurahaisia,
meistä irtoaa pieniä osia.

Teemme ihmeen joutuisasti
jokaisen virheen muutaman kerran, jotta ymmärrämme.

Sovitus on tapahtuma.

Kärsivällinen vaatteeni. Sinusta tulee vielä jokin.

Sovitusvaatteen yksityiskohta. 

Kuva: Hanna Väätäinen











Madama Falena: tekeillä oleva musta kotelomekko.

5

Löysit itsesi niin nopeasti että sormia ja ranteita särki.
Olet siltä ajalta.

Sinusta näkyy läpi.
Painavaa, pylväiden täyttämä tilaa keskellä kaupunkia.
Kaavoittamaton alue, joka istuu.

Olet yhteinen käsite. Hänen ja minun:
vuoroin miehen, vuoroin naisen.
Karvat värisevät pylväiden raoissa.

Joskus ne ovat kertomaisillaan mitä pitää tehdä.
Kuulostelemme niitä yhä enemmän.

Kaavoittamatonta aluetta: 

virkattu hame puuvilla- bambu- hamppu- ja polyesterilangoista, vyötäröllä nyöri.

Kuvat: Hanna Väätäinen.

4

Tein sinut feministisestä t-paidasta
jonka pintaan painoin autonrenkaan jäljet.

Puin sinut lapsen päähän, 

ettei hän koskaan omisi aktivismia olematta rohkea.

”Minä kastan sinut rohkeaksi

kaikella sillä, mitä trikoo voi iholta imeä.
Keksi itse omat pelkosi.”

Hän keskittyi piirtämään
pehmeitä, kovia ja reunojen yli meneviä 

vastauksia uusi aktivistin pipo päässään.

Ehkä hän sopii sinulle.

3

Nuuskin sinua jo kun odotit vuoroasi pöydällä.
Enkä voinut kuin kummastella, miten hienoa asia
on syötöslangoista vetäminen,
hienompi kuin kerosiini tai halpalento.

Kohta pääset pohjoisen kylmästä etelän kylmään.

Jotkut meistä lopettavat lihan syömisen
ja lentomatkustamisen nuorina puolustaakseen ilmaa.
Olen yrittänyt seurata esimerkkiä
43-vuotiaan ehdottomuudella,
aloittanut jotain muuta.

Nuuskin pehmeää pintaa,
lyhennettyjä hihoja, laskoksia etukappaleella.

Kuvittelen kaikki ne, jotka ovat tehneet sinua:
taitavia naisia, joiden nimiä ei ole missään vaatteessa.

Sinun sisälläsi joku heistä matkustaa kohta pohjoisen kylmästä etelän kylmään.

2

Oksat liituraitojen yläpuolella keinuvat, 

ottavat kantaa. En tiedä mihin.

Sinussa pysyy tammikuun oranssi valo.
Peruskaava ottaa rauhallisesti.

Sekäettäihminen kiemurtelee:
Ovatko kankaiden tekijät saaneet heille kuuluvan palkan,
onko lampaita kohdeltu lampaina,
pystyvätkö pyörätuolin käyttäjät pukeutumaan sinuun?

Tietä pitkin kulkeminen voi olla yhtä tärkeää 

kuin huomaamattomaksi tuleminen.

Oranssi valo kulkee vaakasuoraan ja pystysuoraan, 

lämmittää vuorin sisällä olevia jalkoja.

Oksisto suojaa, suonisto ruokkii, rihmasto tietää
paljon mutta ei kaikkea. 

1

Villakangashousujen vuorissa on triasetaattia ja polyamidia
ja sileällä pinnalla on nyrkkiin puristunut irrotettava käsi.

Osaamme kirjoa villaan isoimmat uurteemme. 

Niitä voi katsella näkemättäkin.

Loimi ja kude osaavat olla ihoa vasten.

Silti lämpö ulottuu hermoihin asti, ja nukka kulkee ihme kyllä ylös.

Osa ihmisistä uskoo käsitteisiin, 

osa improvisaation periaatteisiin, osa puvun peruskaavaan.

Housumme osaavat yhdistää liikkeet. 

Itse ratkeamme yrittäessämme samaa.