sunnuntai 20. marraskuuta 2016

15





Prosessin peruskaava



Kysyn kaikelta: ”Oletko sinä rihmastoa, bakteeria vai levää?”
Tämä on tapani keskeyttää ja luokitella.

Jotkut tarinat alkavat vain huovuttamalla ja kirjomalla.
Joidenkin hitaus on oranssia, joidenkin harmaata.
Osa haluaa sekovarren, osa pikarimaljan.
Ne saattavat saada pahkan.

Peruskaavat jäkälöityvät
kolmiulotteisiksi muistikirjoiksi. Autan sen verran, mitä olemiseltani pystyn.
Teen sormiharjoituksia nuppineulojen ja pinsettien kanssa.

Kun istun kyydissä ja luovutan, alkaa tapahtua.







keskiviikko 9. marraskuuta 2016

14






Pöydän ympärillä on hilpeä kirjo:
ykköstä ei ole olemassa, kakkonen unohtuu aina,
kolmonen ei kuulu joukkoon. Nelonen piiloutuu alkaessaan tulla esiin.

Hilpeä kirjo pitää musteesta ja hiilestä. Se kaavoittaa, leikkaa ja sanoo:
täältä saa ompelua, silitystä, sovitusta
oppien mukaisesti ja vastaisesti.

Se virkkaa, virkkaa, virkkaa, virkkaa
aina vain uusia raitoja ja kerroksia. Silti ulos
tulee tulos, tuote, teos ja työ: kaikki se. mistä voi tehdä numeron.

Kirjo on kyttyrä niskassa, kovettuma sormessa, purkaantuva reuna, koneiden arvoitus.
Seitsemän ja puoli tuntia on viisi minuuttia.
Sen vielä käsitän, sillä hilpeä kirjo on hidas paikka.

Mutta hilpeä kirjokaan ei käsitä
paikkaa, jossa on vain kaksi puolta, tai sitä, johon pääsee vain portaita pitkin.

Sellaista surkeaa kirjoa on maailma täynnä.






lauantai 22. lokakuuta 2016

13



Suojasitte häntä uusina niin, että menitte vuodessa puhki. 
Reikien päälle ilmestyi tärisevällä käsialalla ommeltu sydän. 
Kun aloitte olla taas rikki, teidät amputoitiin: nuorenitte ja ylenitte. 
Hän valitsi teidät nyt teatteriin, juhliin ja improvisaatioon 
tekemään pieniä outoja temppuja.

Jonain päivänä teistä tulee vielä hyvät alushousut.

Te jalassa hän heilutteli kesken kohtauksen käsiään 
näyttelijöiden kanssa samaan tahtiin ja alkoi laulaa kappaletta, jota ei ollut ennen kuullut. Hän ihmetteli, miksi muu yleisö istui hiljaa. Ehkä tekin ihmettelitte.

Hän meni myymälään ja luuli, että sieltä lainataan. 
Hän meni roskalavan luo, nosti esiin kankaan 
ja pyysi ompelemaan hameen, housut ja paidan. Hän oli piirtänyt niistä kuvat.

Mietin teidän kanssanne ihmisiä linjalla. 
Millaisia kerroksia käyttävät nämä aamuherääjät, joiden kanssa aina matkustan? 
Viimeinen aamuni tutulla linjalla häämöttää jo. Silloin aion kysyä, 
kuka heidän alushousunsa on korjannut ja kuinka monta kertaa.




perjantai 9. syyskuuta 2016

12




Teitittelen housuja, jos lahkeita on kaksi. Yksilahkeisia sinuttelen.
Teidän nimenne on Lehti ja te pystytte joustamaan.
Olette kasvaneet yhteen.

Lapsi, joka kulkee kalsareissa kouluun, kuluttaa teihin reikiä.
Niistä kuuluu syysillan pihaleikki.




lauantai 3. syyskuuta 2016

11





Eräät loistokeltajäkälät, Xanthoria elegansin lahjakkaat persoonat,
ovat käyneet avaruudessa. Ne lopettivat siellä aineenvaihduntansa,
palasivat kahden viikon päästä maan pinnalle
ja palauttivat elintoimintonsa ennalleen.

Teissä on xanthorian eleganssia. Te jalassani minä nukahdan yhdeksältä,
herään kuudelta, seison pysäkillä, istun bussissa, kävelen kaatosateessa, 
nipistän itseäni kesken ompelun, annan jäkälien lentää.









Terveiset avaruusjäkälille: opiskelutöppöset villalangasta.
Kuva: Hanna Väätäinen











perjantai 8. heinäkuuta 2016

10




Sinä talutit minut sivuun.
Olimme jo esiintyneet toisillemme mahdollisimman monessa paikassa.

Emme olleet ymmärtäneet paljoa mutta emme antaneet sen häiritä. Me etenimme
– lähestulkoon onnellisina – ja lopuksi meidät palkittiin. Siitä tuli
muutama rivi lisää kilpajuoksuluetteloon.

Silti me jouduimme aina uudestaan kauttakulkuhalleihin ajattelemaan aikaa,
jolloin tapaamme järjestellä saumoja ei enää olisi:
ajattelemaan mahdottomien suuntien ja vaihtojen curriculumeja.

Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia. Tunnit kuluvat.

Vaatteenkin voi purkaa.


















































Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu 

Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)

Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen




sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

9







Hyvä materiaali antaa anteeksi monta virhettä,
tekee pohdiskelusta joulun ja juhannuksen.

Uskottelen itselleni, että olet valmis.
Paino putoaa lantiolta.
Yhdessä tekeminen on ihme.
Yksin olisin vain hidas tai nopea.

Olet oma huoneeni. Osani ovat sen kalusteet.
Ne tietävät, millaista on asua näin,
Ketju selässä.




torstai 2. kesäkuuta 2016

8





Sinut on tehty 1960-luvun laitteilla. Tulos: teos
ja päälle puettava persoona, joka sanoo,
ettei sinullekaan osteta uutta puhelinta
seuraavaan viiteentoista vuoteen.

Vanhasta lakanasta voi ommella 
sukupuolentutkimuksen suuntauksen.
Olet niin ihmeellinen, että kun sinua katsoo nurjalta, silmät kääntyvät nurin,
ja kun sinua katsoo oikealta, silmät myös pysyvät nurin.







7




Sinussa on niin monta tuuletusaukkoa, ettei niitä kukaan ehdi tukkia.
Olet reikäinen mallikappale säässä kuin säässä,
märkien risteysten ja lämpöisten kallioiden lomassa.

Hellevi, kun sinut pukee päälleen, 
alkaa haaveilla käsin tekemisestä rannalla,
jonne pääsi lapsena uimaan meduusoiden sekaan.
Hellevi, kun sinut riisuu.
pojat alkavat kulkea mekoissa.

Helmoihin muotoutuu kukkia. Ne jäävät kesken, kulkevat mukana
kuin eläkeläisten tekemät tanssit, äitien etätyöt, levät, 
kuvat tiedosta ruotsiksi.












Hellevi: ristipistotöiden inspiroima rantatunika mesh- ja ribbineuloksesta.
Kuvat: Hanna Väätäinen





torstai 21. huhtikuuta 2016

6





Minä, sivuttain kulkeva juna,
piirrän sinun eri puoliasi esiin:
koteloitumisvaihe kestää viikkoja. Puolia on loputtomasti.

Nimesi on Rouva Yöperhonen. Minulla ei nyt ole nimeä.

Lentelemme, matelemme, kyselemme, olemme kiviä ja muurahaisia,
meistä irtoaa pieniä osia.

Teemme ihmeen joutuisasti
jokaisen virheen muutaman kerran, jotta ymmärrämme.

Sovitus on tapahtuma.

Kärsivällinen vaatteeni. Sinusta tulee vielä jokin.











Sovitusvaatteen yksityiskohta. 
Kuva: Hanna Väätäinen











Madama Falena: tekeillä oleva musta kotelomekko.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

5





Löysit itsesi niin nopeasti että sormia ja ranteita särki.
Olet siltä ajalta.

Sinusta näkyy läpi.
Painavaa, pylväiden täyttämä tilaa keskellä kaupunkia.
Kaavoittamatonta aluetta. Sellaista sinä olet
ja istut silti.

Olet yhteinen käsite. Hänen ja minun.
Vuoroin miehen, vuoroin naisen
karvat värisevät pylväiden raoissa.

Joskus ne ovat kertomaisillaan mitä pitää tehdä.
Kuulostelemme niitä yhä enemmän.














Kaavoittamatonta aluetta: 
virkattu hame puuvilla- bambu- hamppu- ja polyesterilangoista, vyötäröllä nyöri.
Kuvat: Hanna Väätäinen.





tiistai 12. huhtikuuta 2016

4




Tein sinut feministisestä t-paidasta
jonka pintaan painoin autonrenkaan jäljet.

Puin sinut lapsen päähän sanoen:
”Minä kastan sinut rohkeaksi varovaiseksi aktivistiksi kaikella sillä,
mitä trikoo voi iholta imeä.
Keksi itse omat pelkosi.”

Hän keskittyi piirtämään
pehmeitä, kovia ja reunojen yli meneviä vastauksia.

Ehkä hän sopii sinulle.





sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

3





Nuuskin sinua jo kun odotit vuoroasi pöydällä.
Enkä voinut kuin kummastella, miten hienoa asia
on syötöslangoista vetäminen,
hienompi kuin kerosiini tai halpalento.

Nyt pääset pohjoisen kylmästä etelän kylmään.

Jotkut meistä lopettavat lihan syömisen
ja lentomatkustamisen nuorina puolustaakseen ilmaa.
Olen seurannut heidän esimerkkiään
43-vuotiaan ehdottomuudella,
aloittanut jotain muuta.

Nuuskin pehmeää pintaa,
lyhennettyjä hihoja, laskoksia etukappaleella.
Nainen haluaa lähteä ja nähdä rakennuksia, katuja, autoja auringossa.

Kuvittelen kaikki ne, jotka ovat tehneet sinua:
taitavia naisia, joiden nimiä ei ole missään vaatteessa.






lauantai 26. maaliskuuta 2016

2





Oksat liituraitojen yläpuolella keinuvat, ottavat kantaa, en tiedä mihin.
Vuodenajat tulevat toisikseen.
Sinussa pysyy tammikuun oranssi valo.
Peruskaava ottaa rauhallisesti.

Sekäettäihminen kiemurtelee:
ovatko kankaiden tekijät saaneet heille kuuluvan palkan,
onko lampaita kohdeltu lampaina,
pystyvätkö pyörätuolin käyttäjät pukeutumaan sinuun?

Keskellä tietä pitkin kulkeminen on yhtä tärkeää kuin huomaamattomaksi tuleminen.

Oranssi valo kulkee vaakasuoraan ja pystysuoraan, lämmittää sisälläsi olevia jalkoja.
Oksisto suojaa, suonisto ruokkii, rihmasto tietää
paljon mutta ei kaikkea. 





1





Sinussa on triasetaattia ja polyamidia,
pinnalla nyrkkiin puristunut irrotettava käsi,
villaisia kelloja eri ajoissa.

Kirjailin isoimmat uurteeni. Niitä voi katsella näkemättäkin.
Missä ovat ne liikkeet,
joille lampaiden olot ovat yhtä tärkeitä kuin kipeiden ompelijoiden olot?

Sileissä ja uurteisissa housuissa loimi ja kude kohtaavat huovan,
lämpö ulettuu suoniin,
nukka kulkee ihme kyllä ylös.

Osa uskoo käsitteisiin, osa improvisaation periaatteisiin, osa puvun peruskaavaan.
Oletko heitä yhdistävä liike, oletko niin eloisaa materiaa,
että pidät kanssani kiinni heistä kaikista, vaikka ratkeaisit?






Sileät ja uurteiset housut kirkossa. Kuva: Antti Virta




















Käsikuvioinen lahjesomiste. Kuva: Hanna Väätäinen.




















Sileä ja uurteinen: 
harmaat villakangashousut, joissa kuminauhavyötärö, oranssi puolivuori ja vaihdettavat huopakuviot vasemmassa lahkeessa.