Sinä talutit minut sivuun.
Olimme jo esiintyneet toisillemme
mahdollisimman monessa paikassa.
Emme olleet ymmärtäneet paljoa mutta emme antaneet sen häiritä.
Emme olleet ymmärtäneet paljoa mutta emme antaneet sen häiritä.
Me etenimme
– lähestulkoon onnellisina –
– lähestulkoon onnellisina –
ja lopuksi meidät palkittiin. Siitä tuli
muutama rivi lisää kilpajuoksuluetteloon.
Silti me jouduimme aina uudestaan
muutama rivi lisää kilpajuoksuluetteloon.
Silti me jouduimme aina uudestaan
kauttakulkuhalleihin ajattelemaan aikaa,
jolloin tapaamme järjestellä saumoja ei enää ole:
ajattelemaan mahdottomien suuntien ja vaihtojen curriculumeja.
Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia. Tunnit kuluvat.
Vaatteenkin voi purkaa.
Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu
Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)
Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen
jolloin tapaamme järjestellä saumoja ei enää ole:
ajattelemaan mahdottomien suuntien ja vaihtojen curriculumeja.
Arvoituksellisuuden oppimiseen kuluu vuosia. Tunnit kuluvat.
Vaatteenkin voi purkaa.
Hitaus: virkattu villatakki.
(Muunneltu ohjeesta, joka on julkaistu
Suuri käsityökerho –lehden numerossa 7/1984, sivuilla 26-27.)
Kuvat: Tyyne ja Hanna Väätäinen