sunnuntai 20. marraskuuta 2016

15





Prosessin peruskaava



Kysyn kaikelta: ”Oletko sinä rihmastoa, bakteeria vai levää?”
Tämä on tapani keskeyttää ja luokitella.

Jotkut tarinat alkavat vain huovuttamalla ja kirjomalla.
Joidenkin hitaus on oranssia, joidenkin harmaata.
Osa haluaa sekovarren, osa pikarimaljan.
Ne saattavat saada pahkan.

Peruskaavat jäkälöityvät
kolmiulotteisiksi muistikirjoiksi. Autan sen verran, mitä olemiseltani pystyn.
Teen sormiharjoituksia nuppineulojen ja pinsettien kanssa.

Kun istun kyydissä ja luovutan, alkaa tapahtua.







keskiviikko 9. marraskuuta 2016

14







Hilpeä on mustetta ja hiiltä yhtä paljon kuin värejä. 
Se kaavoittaa, leikkaa ja sanoo:
täältä saa ompelua, silitystä, sovitusta.

Kirjo on kyttyrä niskassa, kovettuma sormessa, 
purkaantuva reuna, koneiden arvoitus.
Seitsemän ja puoli tuntia on viisi minuuttia,
sillä hilpeä kirjo on hidas paikka.

Jossain paikoissa on vain kaksi puolta.
Niihin pääsee portaita pitkin,
ja kävelevät luulevat, etteivät he saa käyttää invavessaa.