Päivä
nä, jona
en tanssi
lainkaan,
viitta on
runo. Jätän
siihen öljytahra
n ja väärin ommellun
kulman. Jätän merkin ru
noi lija jas ta ja toi sen ko
nees ta, rakkaastani, Japanis
sa tehdystä, joka osaa lukea
runoja ja niiksi pukeutuneita.
Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.