tiistai 12. toukokuuta 2020

115





Tyttö vasta opettelee seisomaan
kädet puuskassa tai nyrkit lantiota vasten.

Nyt hän nojaa rautalapioon lippalakki päässä.
Nyt hän istuu jalat harallaan kavereiden välissä.
Hän on kietonut kätensä näiden hartioille.

Toisen kaverin korvat käyvät paristoilla.
Silloin kun tyttö on virkeä, he eivät juuri muuta tee
kuin naureskelevat itselleen ja toisilleen ja leikkivät perhettä.
Kaverin päässä kojeet vinkuvat ja visertävät.
Toisella kaverilla on koje suussa ja jalassa.

Yksi äideistä komentaa tytön istumaan.
Tyttö kävelee horjuen tuoliin ja istuu siinä nyrkit lantiota vasten.

Nainen opettaa karjuen, mitä on kaveruus, 
nyrkki ja tavallinen elämä. Se kaveruus loppuu siihen.








113





Iso kouluttaa minua muuttumaan häneksi.
Ensin siinä on mies, sitten siinä on nainen, sitten taas mies.
Ei koskaan eläin. Ei vanhempi.
Jalka tahtoo olla pää, käsi tahtoo olla keuhko.
Lähden väliajalla.

Osaaminen ei ole naurun asia. Joku purkaa, tekee uudestaan ja purkaa. 
Laskee silmukoita ja vertaa työtään malliin. Koko ajan menevät asiat eri tavoin kuin kuvassa. 

Käsiä pestessä tuntuu kuin pesisi jonkun muun käsiä. 
Äitien kädet ovat kuhmuraiset ja reuman muotoilemat.
Latina kuuluu muillekin kuin lääkäreille. 

Punavalkokantiseen vihkoon on kirjoitettu latinankielisiä sananlaskuja tekstauskirjaimilla kaksisataakuusikymmentäviisi kappaletta.