95

Herään kooman hehkuvaan iltaan.

Ilon kyynelet kuivuneina.

Hän näykkii edelleen muistikirjani kulmaa.
Tunnen karvoillani ilmavirran ja harmaan hurinan,
kun hän pysähtyy tutkimaan minua. 
Viiksekkäät naiset ovat kaikki pienin elein tallella.

Punakarvainen avaa eteeni lehden. 

Hallitus julistaa karanteenin.

Kuinka kauan olen ollut poissa?
Mustavalkoinen vain aukoo ja sulkee silmiään hitaasti.

94

Saamme vain harvoin siitä selvää.
Pyydämme toistamaan. Toistamme sen, mitä kuulemme.
Pyörittelemme edes takaisin lyhyitä ja pitkiä arvoituksia.

Nyt kun kaikki on peruutettu,
voimme kuunnella tarkemmin, kun vammainen puhuu.
Hänellä on paljon kokemusta karanteenista, kokonaisten talvien pituisista.
Totumme kyllä.

Nyt voimme vihdoin olla jossain muualla kuin ajan hermolla.
Kutsua itseämme tulkeiksi.
Viritellä toisia kelloja.
Elää paikan hermostolla.
Löytää hitaat pisteet. Jättää palaamatta.