Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Heräämme Rooman hehkuvaan aamuun
ja vaihdamme oikealla pysäkillä,
sillä busseissa on kuulutukset.
Menemme Pyhän Antin basilikaan,
Neitsyt Marian ihmeen pyhättöön,
ja rukoilemme pyörätuolin akkuihin lisää tehoa.
Haluamme kulkea pidemmälle ja korkeammalle,
altare, altare,
ja jatkaa palvontamenoja vielä saman korttelin toisella puolella.
Tavaratalo on vaatteentekijän basilika,
ja sen kattoterassilla maailma on litteä kuin pitsa.
N
yk
ytait
een m
useon
asiak
aspyör
ätuolis
sa on kuva
juoksevasta siiv
ekkäästä la
psesta, j
oka on
kääri
tty si
tei
si
i
n
.
Vammaiset Kupidot heräävät Rooman hehkuvaan iltaan.
Ne juoksevat vakavasti loukkaantuneina museon salista saliin.
Ne pudottavat nuolen ja jouset paikkaan, jossa ampuivat
juuri ennen kuin törmäsivät seinään ja kierivät alas portaita.
