Ryhtyä unohtajaksi siinä vaiheessa,
kun kädet tärisevät kuumaliimapyssyn ympärillä.
Unohtaminen on menemistä.
Hajaantua mikromuovimereksi. Ryhtyä unohtajaksi
katkerien matriarkkojen mutristellessa laululle.
Laulaa lujempaa. Sukeltaa klovnina.
Ryhtyä unohtajaksi siinä vaiheessa,
kun kädet tärisevät kuumaliimapyssyn ympärillä.
Unohtaminen on menemistä.
Hajaantua mikromuovimereksi. Ryhtyä unohtajaksi
katkerien matriarkkojen mutristellessa laululle.
Laulaa lujempaa. Sukeltaa klovnina.
Mekko haluaa, että sitä kohdeltaisiin kuin ompelijaa.
Saumuri kysyy mekolta:
"HHaalluuaattkkotkatualualHa todella
joutua purkamaan yhä uudestaan samaa paksua kohtaa?
Sitä kohtaa, josta edes minä en päässyt yli;
kohtaa, johon jäin jurnuttamaan niin, että siitä tuli vielä paksumpi?"
"Haluan", sanoo mekko.
Koska kirja on mekko, runo on sauma.
M e k on vii ttä sa taa sei tse määtois ta saumaa
kaupataan taiteena taivaankappaleen toi
sella puolella. Se on rumaa, sa
noo takki. Ei, se on kun
nianosoitus,
sanoo
suk
ka
.
Kirjailija on mekkojen kirjoja.
Kirja on laatikko,
jonka vieressä klovnit lukevat tatreezia
nauraen messuille, roskiin heitettäville täysille laatikoille,
pyhälle tarinalle urheilusta.
Hän kysyisi, mitä eläimiä olisimme.
Vastaisimme: olemme lahnan, kauriin,
karhukaisen ja kahden kissan perhe.
Osaisimme liikkua kosteassa ja horrostaa.
Ihminen osaa matkustaa lentokoneella
mieluummin liian kauas
katsomaan pinnalta palanutta ihmislihaa
makaamassa rinteen reunalla,
paikassa, jossa oli ennen jonkun koti,
kuin kirjoittaa Mekkoa.
Nuori nainen huutaa bussissa
"vittu mikä vammanen sä oot, oikeesti",
Klovni rynkyttää lattiaa. Sen pylly on hyytelöä.
Se runnoo kiirastorstain laminaattirakoihin
twerk, twerk. Se kuulee, mitä tuleva lääkäri
saa työskentelemällä pyhät. Se kävelee ylpeästi kotiin ilman kirjaa.
Klovni kirjoo sarjakuvan mekkoon ja litteroi haastattelun.
Se kirjoittaa runon ja näkee lääkärin tulevat lomat.
.
Bussissa se huutaa: "mä oon kuule vähemmän vammanen ku sä."
Hurraahuuto äideille, jotka kirjoittavat runoja!
He tuijottavat tablettejaan, kun lapset menevät nukkumaan,
ja he tuijottavat tablettejaan, kun nämä heräävät.
He ompelevat, opettavat ja odottavat bussia
pannessaan ajatuksiaan muistiin.
He tanssivat liikennekartioiden kanssa
ja löytävät runoja niiden sisältä.
He uskovat pukineita runoiksi.
Hurraahuuto lapsille, joiden äidit kirjoittavat runoja!
(Esikoinen täyttää huomenna kuusitoista vuotta.
Pukine kuin runo on ollut olemassa puolet siitä ajasta.)
Työmme kevenee,
kun alamme erottaa osat toisistaan.
Opetamme lauluille tanssin:
lähtöselvityksen, poseerauksen,
astumisen matkustamoon ja istumisen,
nousun, taukojumpan (breikin) ja laskun.
Laulut nauravat saadessaan olla
ruumaan meneviä laukkuja.
Joudumme joskus selittämään,
miksi oikea on pienempi kuin vasen,
miksi hiukset ovat lyhyet ja miksi
kirjavan t-paidan päällä on kirjava toppi.
Katsomme mustissa jakkupuvuissa puhuvien ohi,
sillä olemme löytäneet rakenteet.
Opettelemme tilassa
matkustamista koneen huristessa taustalla. Ompeleva tanssija säveltää.
Kirjan nimi on Mekko. Mekon nimi olkoon siis Kirja.
Äidit jatkavat pyörimistä tekonivelten voimalla
kattoon ripustettujen mekkojen alla.
He tekevät neliöstä pyöreän
ja karheasta sileän tilan silloinkin,
kun loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten.
He kertovat mekosta sille,
joka sattuu tulemaan heidän luokseen.
He kattavat pöydän ja skoolaavat.
He melkein nielevät sen, että harva tulee.
Klovnit kulkevat alasta toiseen, sillä ne
halaavat maailmaa sen kaikista kulmista
nähdäkseen hyvän.
kesken jääneitä.
Se löytää kangaskasasta lähes valmiin topin,
viimeistelee sen
ja lisää siihen sarjakuvan ja kaksikerroksen helman.
Mitä keskeneräisempi mekko, sitä alentuvammin se klovnille puhuu.
Matriarkat jatkavat pyörimistä.
He ovat laulaneet sambaa kauemmin kuin kaikki muut.
Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
"Lopeta seuraavalla kierroksella tähän."
Nuori huomaa vannehameen ja frillat.
Lapsi huomaa halauksen.
Aikuinen tietää osaavansa laskea, vaikkei erota nelosta.
Klovni marssii saavutettavuuden puolesta.
Se kunnioittaa
Klovni menee opiskelemaan ompelua,
sillä se haluaa kirjoittaa runon mekoista.
Se ompelee ja kirjoittaa runon mekoista.
Ja lukijat vahingoittavat itseään
tuijottamalla liian pieniä ruutuja.
Klovni perustaa ompelimon, sillä se haluaa
kirjoittaa lisää
runoja mekoista.
Se asettelee ne ilmaisella taitto-ohjelmalla
samaan järjestykseen
kuin missä ne olivat olleet olemassa maailman alusta asti.
Se vie ne pdf-dokumentiksi ja tilaa isb-numeron kirjastosta.
Ja pukijat vahingoittavat itseään
tuijottamalla liian pieniä ruutuja.
Klovni on nyt runoilija,
jota sukijat asettuvat tuijottamaan liian suurilta ruuduilta.
Eikä yhtään ruutua vahingoiteta koko sinä aikana.
Kansoja nääntyy nälkään. Lennot ja laivat lakkaavat saapumasta.
Klovni ei pysty kantamaan kirjoja turvaan.
Klovni tulee tuntia liian aikaisin paikalle.
Se istuu mekkona
huoneessa, jossa kolme miestä keskustelee
alkoholismista.
Odottaminen on naisen työtä. Yksi miehistä alkaa yhtäkkiä kirota
muslimien rukoushetkeä.
"Joku on joskus
pakottanut tuon pyytämään anteeksi
ja vetämään housut alas ennen lyöntejä", klovni ajattelee.
"Huomenna päivä on yhtä pitkä kaikkialla maailmassa",
se sanoo.
Klovni sanoo:"Kaksikymmentäviisi vuotta
on se aika, mikä yhden runon tekemiseen menee."
Runoilija sanoo: "Yhden kirjan tekemiseen menee vuosi."
Klovni sanoo: "Runo tehdään runon itsensä vuoksi."
Runoilija sanoo: "Olemme suojassa
esineissä, joilla ympäröimme itsemme."
Runoilijaklovni sanoo: "Teen runoista mekon."
A, B ja C
Perheet tanssivat
niille varatuissa kapseleissa.
Perheenjäsenet värisyttävät olkapäitään
perheiden sisään rakennetuissa kapseleissa,
ja bakteerit täristävät yhtä ainoaa soluaan
jäsenten nielemissä kapseleissa.
Rajoille syntyy tungos.
Klovnit putoavat reunojen yli ja eksyvät sukkuloimaan väleihin.
Se vaatii harjoittelua. Eksymisen muuttaminen juhlaksi
ja sen kehuminen sydämestä
vaatii entiseltä, nykyiseltä ja tulevalta
yhtä paljon harjoittelua kuin tanssi,
sillä jokainen pystyy erottamaan rakenteet,
ja pyörittämään niitä etäisyyden päässä muista,
mutta eksyminen lähelle vaatii harjoittelua.
R
uu
dulla
on kaksi
paria
väsy
neitä
silmiä
ja niiden
a lap uo le lla
k a k s i k a s aan
lysä htänyttä ha h moa,
jo is ta kuu luu na riseva ä äni.
Ikää (50) esitettiin jossain juuri näin
jo sata vuotta sitten.
Klovni astelee ylväästi peilien edessä,
jotta jaksaisi seurata webinaarin alusta loppuun
ja katsella sitten exceleitä.
Hyvä lauma muodostuu v a h v i s t a m a l l a h y v ä ä
ja jättämällä kaikki muu sikseen. O p e tt a j i s t a
vain yksi yhdeksästä osaa sanoa "kiitos,
sinä astelit
tänään
hie
nos
ti".
Klo
vnit
arvo
stava
t har
rast
aji
a,
jo
tka
kiip
peäv
ät au
tenttis
uus ed
ellä pu
ihin, sill
ä klovnit o
saavat itse v
ain kasvaa aa
rniometsiksi
vapaille
k
e
n
t
i
ll
e.
Klovni muuttui lapsesta mekoksi,
sillä mekko ei katkaise välejä.
Se vain lakkaa olemasta
sopiva.
Vanhuksen
herttaisuus
jatkuu mekon
osuessa sen
eteen
ja lop
puu
lapsen
osuessa.
Ikä
on
vain
kol
me
lukua
ja
kuusi
nume
roa.
Klov
nin
kuuk
autis
et
olivat
loppu
neet,
kun
sam
ba
tun
nit
oli
vat
alk
a
ne
et.
Mut
ta
sit
ten
kl
ovni
ru
pe
si
mens
truoi
maan
uude
staan,
sillä
sen mie
li oli 75
(oli ollut
lapse
sta
asti),
ja
sen
52
vuo
tta
van
ha
ruu
mis
alkoi
väittää
olevan
sa
42.
He nukkuvat,
kun klovni luennoi,
ja heräävät, kun tämä
vaihtaa villasukat
silikonikork
kareihin, joiden val
mistus on lopetettu.
He avaavat silmät
pyöreiksi
ja antavat
liikkeen
virrata mo
lempiin
suuntiin
ja lamppujen
heijastua
etuhampaiden pinnas
ta. Klovnit tietävät,
että kirjallisuus voi olla ommeltua ja
että tanssi voi olla luento.
Klovnit tietävät: kun
samba asettui Brisbaneen,
se muuttui sambaksi.
Siihen sekoi
tettiin vaik
ka mitä ja
. se pysyi.
Klovnit
ovat hurjem
pia kuin opet
tajat. Oppilai
den edes
sä ne
antavat
mennä.
Ne aloit
tavat muka
uuden
tavan.
Ne alkavat
kehua tanssi
joita, sillä
kehumisen
voi aloittaa minkä
ikäisenä hyvänsä.
Tuli ja sade vah
vistavat t
oisiaa
n.
A
ustr
alia
lainen
itkee.
Sambistat puhuvat kaikesta, mistä valtiot vaikenevat.
Mekko on märkä.
Onneksi on klooni. Se valehtelee ja tekee sambasta kovan
silloinkin, kun iskut ovat vielä pehmeitä. Se huutaa: "Jaksat vielä!"
Sivusaumat tykyttävät puolivälissä tuntia.
Vanhemmat kantavat edelleen lastensa osia
muovikassissa pois raunioista.
Helsingin Kristitty muistuttaa meitä median valokeilassa:
arabit istuvat
eduskunnassa. Ei tällaisessa rakkaudessa ole kyse apartheidista.
Onneksi on klovni. Se tulee paikalle
kaikkein heikoimmalla hetkellämme
ja keskeyttää meidät sanoen: "Teen vain työni."
"Iske lujempaa", se sanoo.
Ja se tulee paikalle silloinkin, kun laskeudumme
jäämäkeä ilman välineitä,
mäkeä, jonka reunoilla ei ole lunta,
ja nousemme sitten kävelytietä omakotitalojen lomassa,
tietä, joka on sittenkin vielä sileä,
kun jäätiköt ovat sulaneet
eikä taloja enää ole,
mutta me
olemme päässeet tunnille.
Klovni istuu katsomossa, ja sambamme on vihdoin kova.
On
nek si
on klov
ni,
sillä klovni näkee kaiken, (onneksi)
mitä lapset tekevät. (on, on)
Ensimmäisellä tunnilla
loman jälkeen (samba)
lapset tekevät toisilleen
kaiken, (onneksi)
mitä loma on (on, samba on onneksi)
tehnyt
heille. (On, on
on
nek
si
on
samba.)