Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Tanssijan kirja ilmestyy!
Tanssijan kirjan julkkarit
perjantaina 29.5.2026
kello 16-18
Bar Edisonin kabinetti
Kauppiaskatu 4, Turku.
Ohjelma:
Tekijän haastattelu
Tanssiesitys
Runo
Vapaata keskustelua
Avoin tanssilattia
"Parempi kuin Ompelijan kirja."
Ompelijan kirja
on ilmestynyt!
Hanna Väätäisen
esikoisrunokokoelma
kertoo ompelijaksi tulemisesta.
Teos on pdf-muotoinen e-kirja,
jonka voi tilata osoitteesta
vaatainen[piste]hanna[at]gmail[piste]com
Hinta: 25 €
ISBN 978-952-88-1457-3
Teosta voi lukea kansalliskirjaston vapaakappaletyöasemilla!
Kirjan voi ostaa myös
Ellibs-kirjakaupasta.
"Ei se oo ope, se on Hanna!"
lapset sanovat toisilleen.
He kysyvät hiuksista. He kysyvät
iästä. He kysyvät lapsesta, joka on tehnyt nuken.
He tekevät hahmoja ja väittävät, etteivät
osaa tehdä hahmoja. He jonottavat
ompelukoneelle ja liimapyssylle.
Hahmot tanssivat kirjahyllyjen päällä,
ja lapset sanovat,
että kirjasto on paras paikka.
Hirviö
löysi positiivisen vammaisidentiteetin.
Niin positiivisen, ettei hän
tule ikinä löytämään
mitään vikaa
siitä.
Itsenäisen
elämän liike!
Olemme valmiita
keskustelemaan hänestä.
Alamme pitää
luonnonlakina
huoneista kuuluvaa huutoa.
Käymme vastaanotolla puhumassa siitä.
Ihmettelemässä.
Isämme eivät käyneet.
Puhumassa. Ihmettelemässä.
Eivät isiensä isien huudosta.
Kysymme. Jostain
tuo
vankkumaton
rakkaus
huutoa
kohtaan
on tullut.
Tuo posi.
Kuuletko,
itsenäisen elämän liike!
Haluamme
itsenäisen
elämänsä huutajille
liian kovaa koulua,
liian kevyesti pehmustettua,
haluamme viedä heiltä kohteen pois.
Haluamme
äideille
vapautta.
Silloin näemme
onko posi
niin
kova, niin posi kova,
että
se
pärjää.
Hän valmistautuu painamaan nappia,
mutta joku painaa ennen häntä.
"Vittusaatana!" kuusivuotias huutaa bussissa.
Katson hänen märkää naamaansa.
Menen jokirantaan
valkoiselle kankaalle
kirjottujen vesimelonikuvioiden
ja lehmuksiin ripustettujen nyrkkien
viereen. "Vittusaatanan saatana!"
Turkulainen porvari käyttää bussia
yhtenä päivänä vuodessa.
Hän käy kusella läpinäkyvän
pysäkkikatoksen takana
ja matkustaa sitten heiluttamaan
koulutuksen symbolia ilmassa
koulutusleikkausten keväänä.
Anna nyt ihmisten juhlia, sanot.
Maailmasta oli tullut pienempi kuin mekko.
Verhojen piti olla kiinni hiusten piti olla
herättämättä huomiota kiss
an piti pysyä pois
pöydältä,
vaikka maailmaan mukaso
pimattomat olisivat vain halunneet
se
nou
sta
nou
en (itsensä)
mis
vuoksi.
Ja nyt sekin otettiin heiltä pois.
Hyvään palatakseen he pää tt i vät (mmmm)
nousta peilin korkeudelle.
"Kaltoinkannellut ovat kantaneet kekonsa
eri korpiin!" eräs hieno kantaja (mmm e) iloitsee.
Hiha pitää nyt istuttaa maahan.
Vyötärö saa jatkaa liikkumista
istuen. "Hieno!"
kantaja sanoo,
hän, jolla
on yhdet hiukset juhlia varten,
toiset työtä varten
ja kolmannet soutua varten,
hän, jonka käsi on alkanut vääntyä niin,
että siihen voi asettaa
sakset
(kamman)
(koneen)
(peilin)
Jeesus on performanssitaiteilija.
"Rupea harrastamaan ammuntaa",
kristilliset sanovat Jeesukselle.
"Rupean mieluummin siaksi", Jeesus sanoo.
Nuorena hän avaa silmät vetääkseen niistä
käsiä, värejä, saksia.
Vanhana hän sulkee silmät
tunteakseen parturin kädet.
Ihmisen täytyy voida lähteä. Hänen täytyy voida kerätä itsensä,
hevoskastanjien hedelmät. Halkaista pähkinät neljään osaan. Kuivattaa palat. Panna ne lasipurkkiin, jossa on vettä. Ravistella.
Leikkiä nukkuvaa.
Ravistella. Juosta
mekossa. Ravistella. Kiriä
ja hidastaa. Pestä mekko. Antaa sen kuivua.
Ehtiä katsella kuivumista.
Vain se, joka jää, sanoo:
Jos lähden, huoneet kaatuvat.
Siksi äitimme ja isämme eivät lähde.
Yht’äkkiä tarvitse
mme tulkkeja, sillä
ymm
ärrä
mme
vain
me
kko
jen
kieltä.
(”Jos
lähden pakoon,
hän tappaa minut”,
tulkit sanovat.)
Venynyt on kotonaan kovas
sa juok
ja ke
sus
lauk ses sa.
sa.
Kutistunut luulee ompelijaa peiliksi
ja peiliä runoksi harjoittaessaan pah
ante
keväisyyttä.
Nyt se saa halvauksen ja herää
invalidin asemassa. Se ajattelee:
jos minä vain nukun, tämä kuva
lakkaa olemasta totta.
Helmat lepattavat valopylväältä toiselle: kovaa juoksua,
kevyttä juoksua ja kävelyä erilaisina yhdistelminä.
Kyydissä olemista.
Kahina kan
nattelee vierekkäin pinkovia.
Yksi pääsee eroon ystävättömyydestä
vaihtamalla asua, p a i k kaa tai
taulua seinällä,
toinen vaihtamalla mök
kötyksen sanaksi
kiitos.
Klo
vni vain asettu
u keskelle ryhmää sä
teilemään, sillä hän on näky
mättömien mekkojen ystävä ja poni.
Tähdet opettelevat vielä juttelutaitoja, mutta klovni
juttelee jo kenelle tahansa kuin ystävälleen ennen tuntia.
Nyt syntyy sisäkkäisiä rinkejä toisistaan irrallisten rinkien paikalle.
16-vuotiaalla on vain rinkejä. Hän itkee, sillä yksikään niistä
ei näytä olevan muita parempi.
Nainen juoksee mekon alla, ja mekko naisen päällä.
Se liukuu rataa pitkin housujen lomassa ja kysyy:
Mi ssä on näitä juo k s ijoit a ka n natteleva
l i e h u m i n e n?
Ja silloin porukka tilaa mittojen
muk aan tehd yt m e k o t
ja j u o k s e e radalla
kuin olisi myö
häst
ymäs
sä o
man
juo
ksuteo
ksensa
maai
lmane
nsi-i
llasta.
Keskel
lä kent
tää pää
t kää
nty
vät.
Äidit
tilaavat
mekot
palloa
syö
tt
elev
ille
la
psi
lle,
jotka
eivät kin
unneet
n i i
tä.
Ne, jotka eivät osaa keskittyä
mihinkään
y
h
t
e
e
n,
saavat oman kymmentaiteensa
ja kilpail u t a p
ah
tu m a t,
joissa he
nostavat
pariskunnilla täytettyjä
matkailuvaunuja ilmaan.
Hän istuu au
tossa pelkäämässä
räjähtävää rengasta,
sillä hänellä on loma.
Loman jälkeen
hän menee suu
reen saliin
kieltämään r
enkaat, rekat, oh
ittamisen j
a p e urat.
Sitten hän istuu
transit-hallissa
pelkäämässä
ihmistä, sillä
h ä n
ellä on työ.
E n n e n
seuraavaa
lomaa
h ä n
menee suu
reen saliin kieltä
mään
ku
l
kemi
sen.
Taaperot korottavat ääntään, kun ilma puhuu. Heissä on aktivismi,
kun he kieltäytyvät piirtämästä,
kaivelevat puhelimen esiin ja koskettelevat videovulvaa puhumatta.
Neljätoistavuotiaat, tulevat kyyhkyt,
pienet äidit, liidulla piirtäjät,
tekevät jokaisen ilman antaman tehtävän niin, että katoavat viivaan.
Leijua kysymyksenä,
jota he hengittävät ennen kesää,
kasa mursuja.
Älkää ottako yhteyttä äiteihinne
toukokuun toisena sunnuntaina!
Toipukaa yksin.
Sinivalkoiset liput liehuivat kilpailussa.
Pyroshown jälkeen
palanut siviilinliha haisi kotikatsomoon asti.
Jättäkää äidit rauhaan!
He haluavat ommella erän kimonoita.
He haluavat istua lattialla liimapyssyt kuumina
baiana-päähineiden ääressä.
Jos teidän on pakko mennä käymään,
ja äidit suostuvat puhumaan teille,
he haluavat varoittaa teitä niistä,
jotka antoivat itseinhon kasvaa lapsivihaksi.
Antakaa äitien juosta!
Koska kirja on mekko, runo on sauma.
M e k on vii ttä sa taa sei tse määtois ta saumaa
kaupataan taiteena taivaankappaleen toi
sella puolella. Se on rumaa, sa
noo takki. Ei, se on kun
nianosoitus,
sanoo
suk
ka
.
Äidit jatkavat pyörimistä tekonivelten voimalla
kattoon ripustettujen mekkojen alla.
Joskus kirjan nimi on Mekko.
Mekon nimi olkoon siis Kirja.
Äidit tekevät neliöstä pyöreän
ja karheasta sileän tilan silloinkin,
kun loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten.
He kertovat mekosta sille,
joka sattuu saamaan kutsun ja saapuu.
He kattavat pöydän ja kaatavat laseihin juomaa.
He nielevät
pahan mielensä siihen asti, kunnes uusi
paha maku pitää niellä.
Klovnit liikkuvat pahan ja hyvän maun rajalla
ja halaavat maailmaa sen kaikista kulmista
löytääkseen rajat.
Äidit jatkavat pyörimistä.
Klovni tulee tuntia liian aikaisin paikalle.
Se istuu mekkona
huoneessa, jossa kolme miestä keskustelee
alkoholismista.
Odottaminen on naisen työtä. Ei siinä mitään.
Mutta yksi miehistä alkaa kirota
muslimien rukoushetkeä.
"Joku on joskus
pakottanut tuon pyytämään anteeksi
ja vetämään housut alas ennen lyöntejä", klovni ajattelee.
"Huomenna päivä on yhtä pitkä kaikkialla maailmassa",
se sanoo.
Klo
vnit
arvo
stava
t har
rast
aji
a,
jo
tka
kiip
peäv
ät au
tenttis
uus ed
ellä pu
ihin, sill
ä klovnit o
saavat itse v
ain kasvaa aa
rniometsiksi
varpaille.
