lauantai 29. helmikuuta 2020

52



aukeama otti illalla äänemme suuhunsa ja suuteli mattoa
pääskyset nostivat metelin

minulla oli kaksi keskeneräistä pesää pääni sisällä
ja vain yhdessä unessa muna

olimme poissa kadulta, kaksipäinen nelijalkainen organismi
nousin kuudelta tunnustelemaan sitä

täällä oli eilen tummahiuksinen mies, jonka silmissä uivat tetrat
kuuloke kädessä raavin koko aamun sitä kohtaa matossa

yöllä pääskyset lensivät ikkunaani vasten ja rikkoivat sen
ne nousivat ikkunalaudalle
ja kesä putosi kadulle niiden nokista

ne sanoivat, että minun tarvitsee vain korjata ikkuna ja avata se
jotta kuulumme tänne




51



matkustimme paikkaan
jossa kaikki miehet ovat sokeita, kaikki naiset näkeviä
en kerro missä se on

hän oli sikarinsavua korvakäytävässä
englantilainen valssi transit-hallin kaiuttimissa
ja sen välinpitämättömänä viipyvä vaikutelma
sormissa koodinimi ja lukemat

mitä tuhlausta on torkkua eri kaupungeissa
mitä tuhlausta ottaa talteen ihmisen haju

osasimme kyyhöttää tarpeeksi hiljaa
ryhtyäksemme puhumaan mistä hyvänsä
puhumatta, eksyäksemme itseemme kuin kissat





50




miksi ihmistä ei voi rakastaa
yhtä hyvin kuin konetta

ehdin kiintyä kylmään lihaan
märehtiä niskan karvat ja kämmenselän suonet
minä uppiniskainen vuohi

internet on täynnä äänetöntä naurua

surumielisyys
kuin paneutuisi makaamaan raadon viereen
alkaisi hyväillä sen reittä





49




kuljetin huuliani paperilla
päästin kirjoituksen hyväilemään minua
korvien välistä

hänessä oli sama haju kuin mummissani
ja sitä hajua minä halusin

hän joka luki kanssani mieluummin äänikirjaa
kuin tätä runoa
oli vastassa asemalla
lämpimänä kuin syksy

hän istui kanssani linjalla hiljaa
siteerasi vanhoja kirjeitä
läimäisi minua entisillä rakastajillaan

hänen yhteisönsä juhlissa
ihmisten katseet kertoivat minulle erakosta
joka tykkäsi puhua vaikeasti

hän kertoi minulle naisesta, jolta putosi naama
kertoi, kertoi ja kertoi naisesta
toistaen sanaa inhimillinen

onneksi en ottanut häntä



48




istumme pedillä, jolla on soittimen ääni
ajattelemassa kuinka se haluaa meidät tänään
tuoksumassa painosta tulleilta kirjoilta

hän istui jalat kiinni toisissaan
kun hänen korvansa näki minut lehdessä

hovin lemmikki oli nukkunut lasisella pöydällä
kun meille kasvoivat yhteiset sukupuolielimet

hän sai yhdeksänarpisen naisen silmät
eikä hovissa ollut montaa joka sille asialle olisi nauranut




47




tässä kaupungissa
sokeita ihmisiä ei riitä kaikille

niille jotka etsivät vamman takaa
löytyy pelkkiä ideoita

häissä puhalletaan kuplia
meillä on molemmilla mustat vaatteet
ja posetiivari soittaa marssin

keskellä nurjaa unta
halaan kieltä kuin koira
käyn asumaan kaulalleni

elämää naurattaa

naimisiin menevät ne
jotka eivät muuten luota toisiinsa

hän suuntaa sängystä pöydän ääreen
asettaa sormensa naksuvalle näytölle
kuin työntäisi ne postiluukkuun
ja piirtyy kuva vammaisuuden riemuista

hän seuraa minua kylpyhuoneeseen
kertoo mitä on kirjoista keksinyt
yöllä kissa kiipeää hänen selkäänsä

otan kissan ja menen




46




olen tullut keskustaan päästäkseni reunalle
juna lähtee

hänet on kuviteltava keneksi hyvänsä
jotta hänet voisi kuvitella

ihmisten kiivaus on kerääntynyt
kadulta kivistykseksi poskipäihin
muisti on paiskattu takaisin katuun
jonglööri ei tahdo tulla vangituksi naisen päiväkirjaan

minä en rakasta sitä
sellaisena kuin se on
vaan sellaisena kuin se rakastaa

mustaan pukeutunut mies juoksee väkijoukon halki
tuijottaa minua ja osoittaa sormella omaa päätään

löyhkäävät liukulattiat raput tahmeat laiturit
kaupunki on silmien takana
joku koskettaa olkapäätäni ja sanoo: en puutu asiaan







45




mitä tahansa ei voi tapahtua

voin olla taloudellisesti riippuvainen
osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevasta
sairaasta ihmisestä

riippumattomat voivat sylkeä
rakastavaisten päälle yksinolon

liskojen kielet voivat mennä
korvan juuresta keuhkoon

minulta voidaan ottaa
salissa suolet ulos
ne voidaan panna maljaan ja puhdistaa

eikä minusta siltikään tule nopeaa








44





näkevät eivät näe sokeaa silloin
kun hän lyö päänsä pylvääseen
vaan kun hän on kaupan kassalla hidas

ruuduissa hyvätuloiset
kertovat olevansa onnellisia,
koska he ovat saaneet lisää rahaa

toivotan mahdollisimman vähän menestystä

joku sylkäisi minut provinssiin
lounaassa asui Puutarhan lauantaicharmi
heti muodostui lajien välille suhde 
kissat hyväilivät kyljillään vieraan väsyneet sääret

raajat lähtivät omille teilleen
ja alkoivat elää toista aikaa
itsenäistyivät, paljon ennen päätä

minun pääni jäi väliin
pääni jäi kannen ja koneiston väliin
kun olin laskemassa flyygelin kantta alas

ehkä halvaus on kuitenkin parasta
mitä ihmiselle voi tapahtua









perjantai 28. helmikuuta 2020

43




sain monta tilaisuutta ohjata tandem-pyörää
en koskaan pystynyt istumaan eteen
irrottamaan jalkojani maasta

sitten sain istua viereen
pelkkää älyvapaata kuolemanpelkoa

päätin jäädä siihen

näin että uutta elämää olisi, vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi
menin synnyttämään
ja synnytystäkin suurempi järkytys oli nähdä
miten paljon lapsia vihataan täällä

vanhempien katsoessa muualle minä vieläkin joskus tuijotin lapsia
niin kuin lapset tuijottivat minua
alakynnestä

lapsia ei voi verrata tanssiin
lapsia ei voi verrata

nytkin kyynärtaipeissa nahka tärähtelee
piirtelen etusormella yliampuvia kirjaimia vaatteisiini
maa nauraa meille




42




perjantaina minut vietiin irrotettavaksi
heillä oli muutakin ajateltavaa sinä aamuna
kuin minun mielettömyyteni

sanoivat: jos et auta
isäkultaa ei päästetä lähellekään
vapautettua päätäsi

minä olisin halunnut
että kehoni olisi työnnetty koneeseen
josta olisi tullut ulos toinen henkilö

joku päästi minut omin käsin irti siitä kalloa kuristavasta helvetistä
ei kysynyt lupaa ei katsonut silmiin ei sanonut hei hei

sitä konetta minun on muistaminen
että halvaantuisin yhä uudestaan, vankasti
säikeisiini jäisi aisti




41





Hyteissä on lakattu hymyilemästä.
Äidit koettavat selvitä iltaan,
jolloin ilmastointi hiljenee ja olkapäät laskeutuvat.
Korkeimmat ovat jo vetäytyneet saariinsa.

Lapset koettavat huomennakin nousta kumiveneisiin.

Voin pahoin
nähdessäni tuen puutteen ja paljouden
siellä, missä tästäkin kerrotaan.

Pääskyset neulovat edelleen seittejä ilmaan.
Jalometallit koettavat selvitä
lasien läpi. Ikkunan avaaminen on kiellettyä.






40




luin kirjan ja nyt hän sanoo
etten saa kuvitella häntä
ukrainalaiseksi muusikoksi

sormeni tutkii kirjassa olevia kuvioita kuin kangasta
meidän on kirjoitettava pienistä asioista

hänen opettajansa oli näkevä
eikä pannut häntä kulkemaan kylästä kylään

ja minulla on pienessä pullossa vesi
jossa on hänen hengityksensä haju

voin mennä keskellä yötä asemalle ja istua penkille
voin mennä lukemaan kuinka sokeat soittajat katosivat
silloin kun ukkini käveli ulos kaivoksesta

pelastuneet sanovat että meillä on yhä kaikki hyvin
ettei meillä ole mitään muuta
hätää kuin ilmasto

että meidän olisi tehtävä planeetalle palvelus
ostettava vähemmän kirjoja, nukuttava enemmän
nähtävä tarkempia unia








39




ukkini ikäiset miehet
nikkaroivat minulle uuden ruumiin

kuulostin koskettavalta luontodokumentilta

elimme päät samaan ilmansuuntaan, hermot riekaleina
paikassa jossa ilmalento oli merkillinen tempaus
ja anatomia käänne parempaan

olit muuttunut käärmeeksi
tullut kylläiseksi kuukausien kiireestä

ja kun avasit suusi, rihmat katkeilivat
minä lakkasin karjumasta
pesulaput putosivat omaisten käsistä



38




leikkaajat tulivat laumana
hänet oli pesty ja pantu istumaan
lakanat oli suoristettu

tulla ulos terveenä
reipas performanssi

vilkuilla liikkeiden varjoja
jäädä sängyn laidalle
epätietoisina terriereinä
tärkeinä mutta lempeästi petkutettuina

yhtä elossa kuin hän


37




miksi leikattu olisi nöyrä

hänen on lapsena annettava istua käytävällä koko päivä
jotta hän osaisi kiitollisena seisoa aluspaidassa
keskellä vastaanottohuonetta
tutkittavana

hänen vanhempansa liikuttuu
lähtee kadulla väärään suuntaan
eläinsatuun eksynyt ritari jolta on suojeltavat hukassa

terve ruumis on jo syntyessään vihannes
täydellisen kova ja raaka

yritin minäkin keittää siitä iltaisin aterian
koetin minäkin sen nauttimista
unikuvista välittämättä koetin pureskella
luut ja lihat tunnistamattomiksi,
koetin työntää massan ulos suusta
levittää päälleni kuin kipsin ja tutkia

menestyksen toivottaminen
sisältää toiveen vaihtoehtojen katoamisesta

älä tyrkytä enemmistökieltä
sitä ei ole leikattu





36




Kun lakkasin olemasta,
tapahtui toipumiseni

eikä halulla ollut siinä mitään sijaa.

Keuhkooni kasvoi ketokatkero ja käärmeenpistonyrtti.
Ne voivat hyvin ja minulle oli niistä paljon surua.

Katkeruus ei ole mikään vaihe.
Se on ylpeä eläin,
joka on kiintynyt minuun.

Niin kankean kiihkeästi
kierryn aamuisin irti sen kyljestä
että kehut putoilevat.




35





olen naku rampa pesuhuoneen nurkassa
minä ompeleiden peittämä impi

vakava nauru
naksahtelee kasvojen pohjalla
kiehuu onteloiden seinämissä

valuu nieluuni
ja räiskähtelee seinille
punaisenharmaana massana

tukehtuu omaan runsauteensa
kuivuu hurmasta turtuneisiin uomiin
tarttuu aivokuumeeksi kaimojeni
niiden vanhojen pirujen tajuntaan

vierelläni kiltit raajarikot hyvät
kiitollisina kyynelehtivät

olen omassa liemessäni kiehuva sieni
minä hiestä märkä niekka



torstai 27. helmikuuta 2020

34






Kun huomaat, että joku jossain
varmaankin aika lähellä

on jäänyt jumiin
korvaamattomuuteen, samuuteen,
Teokseen, Kenttään ja Tehtävään

ja tahtoo kovasti avata sinullekin oven,
voit olla suostumatta.

Jätä sormet korviin, työnnä suuhun sammal.
Hidasta puhetta. Luovuta.
Nukahda päiväunille nykien.

Sinäkin osaat kuvitella maailmoja.

Merkillisen päättäväisesti
sama uni, sama kaava
nostetaan aina esiin, sama jätetään nostamatta.

Olla suostumatta
nostetuksi
on nurin. Ei väärin, ei oikein.

Tehtävä suoritettu.
Nurin niskoin. Ilman hehkutusta.
Joka päivä uudestaan.





33





kun minua viimeksi synnytettiin, olin jo valmiiksi aikuinen
nahka oli kireä, ne katsoivat päätäni
ei parkunut

olin aukileikattu nauta
olin liinoihini paketoitu eines

kuulin ylleni kumartuvien miesten palkitsevat puheet
sulin heidän hengityksestään pökertyneenä
nukahdin eritteiden lämpöön

minä oopiumin elättämä rasvaton kinkku
minä viisikymmenkiloinen ameba

ohitseni koilliseen kiisivät
sydäntäsärkevän tyytyväisinä sademiehet ja quasimodot
en noussut lavitsalta mutta suuni avautui tervehdykseen






keskiviikko 26. helmikuuta 2020

32




voi miten innokkaina
liukuivat tiikerin tassut rivieni väliin

ja niin kuin kolli tekeytyy taljaksi
ollakseen kaikki ja antaakseen kaikkien olla

niin oli hänen notkumisensa
minun suuntaani elimetön seurustelu
terälehdet paperinohutta kinkkua

ihmeellisen lujassa istuivat karvat
sitkeä oli koneiden akti kallossa
niin makeita kuplat hänen suussaan

että karjut putoilivat

että olisin mieluusti ollut mies
jos mies ei olisi ollut ihminen





31





Mitä ylemmäksi mennään,
sitä arempaa on tanssi.
Sitä kuvaannollisempaa.
Ilmassa kuplii.

Suojien seinämät koskettavat toisiaan,
sormet yrittävät työntyä ulos.
Nyt. Yhteys muodostetaan nuolemalla.

Aina voi syyttää muita väärästä tulkinnasta tai huonosta itsetunnosta.

Tiedän jo kandien malttamattomat ranteet.
Tiedän rutiinista rauhoittuneet kyselevät kädet.

Työmaalla merivuokko läkähtyy
ihmisten pienuudelle nauramisesta.

Hämmästelemme sen yritteliäitä elimiä,
jotka työntyvät esiin ja opettavat meitä.
En tunne vielä tarkasti elpymisen karmeita nautintoja.

Tippapulloteline taluttaa meidät suihkuun
tutustumaan merkkiin, joka jakaaa vatsamme kahtia.

Kun vesi hoitaa selkäeviä,
otamme hitaasti liikkuviin sormiimme
merivuokon märkään pintaan solmitut siimat.
Vedämme vatsasta antennit esiin ja käynnistämme ne.

Olen nukkunut sikeästi suojausten sulaessa.
Herännyt joka päivä syvemmältä.
Aina vain oudommista asennoista.






30







maa oli tovin imenyt suupielestä mieltä
kun minusta tuli kyborgipentujen kuningatar
kinkkinen pikku kiesus

vihreäpukuiset sukupuolettomat smurffit
kävivät vuoteeni äärellä
osoittamassa kiintymystään kumihanskoihin

yhdessä asui äitini ääni
toisessa isäni koiransilmä

minut kytkettiin syntymäkaupunkini seinään
kojeet sykkivät kauniisti
suonet kasvoivat letkuina ulos ihosta

pyysin että minusta otettaisiin valokuva
eivät tahtoneet paljastaa minua itselleni
kesällä ei sairaalaan kannata joutua

en tiedä mikä minuun meni
niin sietämättömän tyynesti
autoin kaikkia sietämään tämän









maanantai 24. helmikuuta 2020

29





otamme tänä iltana esille sormen, avaimen
panemme sen silmän laihaa lihaa vasten

kävelyllä silmän kanssa

liikkeet hidastuvat ja nopeutuvat
silmän eturaajalla on paikka kadulla ja talossa
niin kuin on paikkoja isoäidillä, emokissalla ja poikasilla

silmää harmittaa, koska lihan muoto
on vähemmän tärkeää kuin kävelemisen tunnelma

silmä ottaa vauhtia
me kietoudumme sen ympärille
nostamme takaraajojamme joka askeleella

silmä leijuu välissämme, värähtelee sisältä ja nauraa
ikkunoista katsovat lamput







torstai 20. helmikuuta 2020

28




Laumassani on vesikasvien kiireetön into.

Kenen maailmassa kuljemme?
Kuka on meri?

Pieni tyttö puijasi meitä.
Makaamme hiekalla hermot riekaleina,
aivot kaikkien näkyvillä, nuo tuimat kimpaleet.

Sattumalta tietoisina
raajat lähtevät omille teilleen
alkavat elää toista aikaa
itsenäistyvät, paljon ennen päätä

sormet taipuvat, nahistuneet porkkanat

yritämme pysytellä perässä
selät kuin vihannekset keskustelevat keskenään

uutta elämää olisi, vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi