51

Matkustimme paikkaan,
jossa kaikki miehet ovat sokeita, kaikki naiset näkeviä.
En kerro, missä se on.

Hän oli sikarinsavua korvakäytävässä,
englantilainen valssi transit-hallin kaiuttimissa
ja sen välinpitämättömänä viipyvä vaikutelma,
sormissa koodinimi ja lukemat.

Mitä tuhlausta on torkkua eri kaupungeissa!
Mitä tuhlausta ottaa talteen ihmisen haju!

Osasimme kyyhöttää tarpeeksi hiljaa
ryhtyäksemme puhumaan mistä hyvänsä

ja eksyäksemme itseemme kuin kissat.

50

Miksi ihmistä ei voi rakastaa
yhtä hyvin kuin konetta?

Ehdin kiintyä kylmään lihaan,
märehtiä niskan karvat ja kämmenselän suonet.
Minä uppiniskainen vuohi.

Internet on täynnä äänetöntä naurua.

Surumielisyys
kuin paneutuisi makaamaan raadon viereen
ja alkaisi hyväillä sen reittä.

48

Istumme pedillä, jolla on soittimen ääni
ajattelemassa, kuinka se haluaa meidät tänään,
tuoksumassa painosta tulleilta kirjoilta.

Hän istui jalat kiinni toisissaan,
kun hänen korvansa näki minut lehdessä.

Hovin lemmikki oli nukkunut lasisella pöydällä,
kun meille kasvoivat yhteiset sukupuolielimet.

Hän sai yhdeksänarpisen naisen silmät
eikä hovissa ollut montaa joka sille asialle olisi nauranut.

45

Mitä tahansa ei voi tapahtua.

Voin olla taloudellisesti riippuvainen
osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevasta
sairaasta ihmisestä.

Riippumattomat voivat sylkeä
rakastavaisten päälle yksinolon.

Liskojen kielet voivat mennä
korvan juuresta keuhkoon.

Minulta voidaan ottaa
salissa suolet ulos.
Ne voidaan panna maljaan ja puhdistaa,

eikä minusta siltikään tule nopeaa.

44

Näkevät eivät näe sokeaa silloin,
kun sokea lyö päänsä pylvääseen
vaan kun hän on kaupan kassalla hidas.

Ruuduissa hyvätuloiset
kertovat olevansa onnellisia,
koska he ovat saaneet lisää rahaa.

Toivotan mahdollisimman vähän menestystä.

Joku sylkäisi minut provinssiin.
Lounaassa asui Puutarhan lauantaicharmi.
Heti muodostui lajien välille suhde,
ja kissat hyväilivät kyljillään vieraan väsyneet sääret.

Raajat lähtivät omille teilleen
ja alkoivat elää toista aikaa,
itsenäistyivät, paljon ennen päätä.

Pääni jäi väliin.
Pääni jäi kannen ja koneiston väliin,
kun olin laskemassa flyygelin kantta alas.

Ehkä halvaus on kuitenkin parasta,
mitä ihmiselle voi tapahtua.

43

Hän tarjosi tandem-pyörää,
mutta en koskaan pystynyt istumaan eteen,
irrottamaan jalkojani maasta.

Sitten sain istua viereen.
Pelkkää älyvapaata kuolemanpelkoa.

Päätin jäädä siihen.

Näin, että uutta elämää olisi, 

vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi.

Menin synnyttämään,
ja synnytystäkin suurempi järkytys oli nähdä,
miten paljon ihmiset vihaavat lapsia täällä.

Vanhempien katsoessa muualle minä vieläkin joskus tuijotan 

lyhyesti lapsia
niin kuin lapset tuijottavat minua pitkään.

Ylhäältä maa nauraa meille.

42

Perjantaina minut vietiin irrotettavaksi.
Heillä oli muutakin ajateltavaa sinä aamuna
kuin minun mielettömyyteni.

Sanoivat: jos et suostu tähän, sitä paskiaista
ei päästetä lähellekään
vapautettua päätäsi.

Olisin halunnut,
että kehoni olisi työnnetty koneeseen,
josta olisi tullut ulos toinen henkilö.

Joku päästi minut omin käsin irti.
Ei kysynyt lupaa, ei katsonut silmiin, ei sanonut hei hei.

Sitä konetta minun on muistaminen,
että halvaantuisin yhä uudestaan, kunnolla.
Kallooni jäisi aisti.

41

Hyteissä on lakattu hymyilemästä.
Äidit koettavat selvitä iltaan,
jolloin ilmastointi hiljenee ja olkapäät laskeutuvat.

Lapset koettavat nousta uimaan kesken unien.

Näemme tuen puutteen siellä, 

missä kumiveneistä kerrotaan uutisissa.

Painajaista pidetään häpeänä,

mutta häpeällisintä on luksusjahtien hiljaisuus.

40

Luin kirjan, ja nyt sokea sanoo,
etten saa kuvitella häntä
ukrainalaiseksi muusikoksi.

Meidän on kirjoitettava niin pienistä asioista,

niin karmeista, ettei niitä uskoisi olevan olemassa.

Ukrainalaiset sokeat muusikot katosivat.

Hänen opettajansa oli näkevä
eikä pannut häntä kulkemaan kylästä kylään.

Ja minulla on pienessä pullossa vesi,
jossa on yhä hänen hengityksensä haju.

Voin mennä keskellä yötä asemalle ja istua penkille.
Voin mennä lukemaan, kuinka sokeat soittajat katosivat
silloin, kun ukkini käveli ulos kaivoksesta.

Pelastuneet sanovat, että meillä on yhä kaikki hyvin.
Kaikki on pielessä. Meillä ei ole mitään muuta
hätää kuin viha.

39

Ukkini ikäiset miehet
nikkaroivat minulle uuden ruumiin.

Kuulostin koskettavalta luontodokumentilta.

Elimme päät samaan ilmansuuntaan, hermot riekaleina,
paikassa, jossa ilmalento oli merkillinen tempaus
ja anatomia käänne parempaan.

Olit muuttunut käärmeeksi,
tullut kylläiseksi kuukausien kiireestä.

Ja kun avasit suusi, rihmat katkeilivat,
minä lakkasin karjumasta,
pesulaput putosivat omaisten käsistä.

36

Kun lakkasin olemasta,
tapahtui toipumiseni

eikä halulla ollut siinä mitään sijaa.

Keuhkooni kasvoi ketokatkero ja käärmeenpistonyrtti.
Ne voivat hyvin ja minulle oli niistä paljon surua.

Katkeruus ei ole mikään vaihe.
Se on ylpeä eläin,
joka on kiintynyt minuun.

Niin kankean kiihkeästi
kierryn aamuisin irti sen kyljestä,

että laput putoilevat silmiltä.

34

Kun huomaat, että joku jossain

varmaankin aika lähellä

on jäänyt jumiin

korvaamattomuuteen,

Teokseen, Kenttään ja Tehtävään

ja työntää sinuakin ovesta sisään tai ulos,

voit olla suostumatta.

Jätä sormet korviin, työnnä suuhun sammal.

Hidasta puhetta. Luovuta.

Nukahda päiväunille nykien.

Sinäkin osaat kuvitella maailmoja.

Merkillisen päättäväisesti
sama uni, sama kaava

nostetaan aina esiin, sama jätetään nostamatta.

Olla suostumatta nosturiksi tai lastiksi

on nurin. Ilman hehkutusta,

joka päivä uudestaan.

33

Kun minua viimeksi synnytettiin, olin jo valmiiksi aikuinen.
Nahka oli kireä. Ne katsoivat päätäni.
Ei parkunut.

Olin aukileikattu nauta,
Olin liinoihini paketoitu eines.

Kuulin ylleni kumartuvien miesten palkitsevat puheet,
sulin heidän hengityksestään pökertyneenä,
nukahdin eritteiden lämpöön.

Minä oopiumin elättämä rasvaton kinkku,
minä viisikymmenkiloinen ameba.

Ohitseni koilliseen kiisivät
sydäntäsärkevän tyytyväisinä sademiehet ja quasimodot.
En noussut lavitsalta, mutta suuni avautui tervehdykseen.

30

Maa oli tovin imenyt pääntiestä mieltä,
kun mekosta tuli kyborgipentujen kuningatar,
kinkkinen pikku kiesus.

Vihreäpukuiset sukupuolettomat smurffit
kävivät sen vuoteen äärellä
osoittamassa kiintymystään kumihanskoihin.

Yhdessä asui ompelijan ääni,
toisessa suunnittelijan itkusilmä.

Mekko kytkettiin kaupungin seinään,
kojeet sykkivät, saumat kasvoivat letkuina ulos miehustasta,

kun mekko pyysi, että siitä otettaisiin kuva.
Eivät tahtoneet näyttää kaikkea mekolle itselleen.
Kesällä ei sairaalaan kannata joutua.

Emme tiedä, mikä siihen meni,
kun se niin sietämättömän tyynesti
auttoi kaikkia sietämään sen.

29

Otamme tänä iltana esille sormen, avaimen.
Panemme sen silmän laihaa lihaa vasten.

Kävelyllä silmän kanssa

liikkeet hidastuvat ja nopeutuvat.
Silmän eturaajalla on paikka kadulla ja talossa
niin kuin on paikkoja isoäidillä, emokissalla ja poikasilla.

Silmää harmittaa, koska lihan muoto
on vähemmän tärkeää kuin kävelemisen tunnelma.

Silmä ottaa vauhtia.
Me kietoudumme sen ympärille,
nostamme takaraajojamme joka askeleella.

Silmä leijuu välissämme, värähtelee sisältä ja nauraa.
Ikkunoista katsovat lamput.