jonka hänen isänsä oli opettanut hänelle.
Se oli tavallinen rasistinen suo
malainen
loru.
L
aps
i olisi osa
nnut muitakin loruja,
mutta hän valitsi sen isältä oppimansa. Hänen
kaverinsa ei pitänyt lorusta vaan tuli surul
liseksi.
Ja isä auttoi ja kannusti lastaan
tämän opinnoissa, ja lapsi
kertoi isälleen, mitä
hän ajatteli
lorusta
ja mi
tä
r
asis
mi teki
ihmisille, miten
surulliseksi se heidät
teki. Ja isä nauroi, nimitteli
lasta ja opetti lorun
lapsenlapselle.
Silloin
lap
si näki,
miten hä
nen koulutuksensa valui viem
äriin ja hän lopetti isänsä auttamisen
ja neuvomisen sinä päivänä, kun tä
mä täytti 75 vuotta. Ja la
psi mietti: "Kuka
auttaa isää
nyt, kun
minä
en
enää
halua."
