Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Tä
lle
r
unou
del
le
so
pi
vaa
pal
kk
aa
kannat
taa
odo
ttaa.
Odo
tt
am
in
en
ki
n
on
su
ku
pu
ol
e
n
e
s
i
tys.
Te
rve
ise
t
v
a
an
ha
ll
it
si
joi
ll
e.
Jos
ru
noi
lij
an
pa
lk
ka
oli
si
yht
ä s
u
uri
kui
n
teidän,
hert
tu
ma
laa
ri,
e
lä
isin
runoudella hyvin.
Mutta osaan pyllistää kymmeneen suuntaan kumartamatta niistä
yhteenkään
Siksi runous on palkaton työ.
Niin matalaa on runous.
Jaksan tehdä loppuun asti,
aivan loppuun,
neljää iskua,
kolmea askelta
ja aallot.
Runot
ovat
muisti.
.ätede inässeättiry natuureP
nääniesakat ätämröt naanieM
.äjeliep ithok inasseissnat
.akkiite nilaavenrak no eS
Kuljen takaperin
ja etuperin
runot taskuissa
kuin avaimet
quadralta ko
tiin ja katson
miehen
tarjousta.
"Pyyntö
on irrallaan todellisuudesta,
yhtä irstas kuin hänen
esityksensä",
mekko kuisk
aa korvaani.
"Summa on vitsi,
mutta meidän ei olete
ta nauravan."
Kirja on bisnes.
Kirjallisuus
on se muistiin
kirjoitettu, jo
lla on jo
luo
nn
e
mutta
ei vielä
lap
pua.
Puke
udu
mme
mekk
oihin
ja sulkiin,
neuv
on
ant
aj
i
i
m
me,
puhu
essamme
runoista muistina.
