273

 

Pelkään matkustaa autossa,
vaikka olen tanssinut autossa laskettelijan aluskerrastossa
ja sen päälle vedetyssä uimapuvussa

ja sukeltanut pää edellä jalkatilaan
ja kiivennyt itumaan kyykkyyn niskatuen päälle.

Uskallan lu ke pu ke a

runoja missä järjestyksessä haluan.

Uskallan pu ke lu ke a

ihmisille sovitusvaatteita.

En pelkää matkustaa runossa enkä mekossa.
Ensin voin pukea päällysrunot ja sitten vasta alusrunot.

Ja sitten kun runo on kulunut puhki

ja siihen on tullut niin iso reikä,

että reiästä mahtuu työntämään mekon,

runon voi korjata

kytkemällä sen hermoradat kylkeen. 

Silloin rento runo roikkuu taas koukussa,
mutta sen hauis nousee ja laskee, sisään, ulos.

Laskospohjaan voi kirjoa kätensä hengityksen.

272

 

Mekolla on kyky katsoa mekon ohi,

vaikka ompelijalla olisi kyky katsoa 

suoraan toista ompelijaa.

Osa vaikeasti vammaisista kelpaa vain vaikeasti vammaisiksi.
Osa sokeista ei kelpaa sokeiksi edes sokeiden omaan taloon,
vaikkeivät kadulla kävellessään näkisi mitään.

Vain osa heikoista kelpaa heikoiksi. 

Vain osa näkevistä kelpaa näkeviksi, 

sillä heidän näkönsä jäänteet ovat oikeassa kohdassa ruumista.

Pappi sanoo:
Jokainen edellä mainituista on aina kelvannut minulle.
Ja jatkaa: Olisinpa Peppi.

271

 

Hiiri on syönyt makuupussista palan.

Leikkaan paikan matosta, jolla lapsi oppi
kahdeksan vuotta sitten kääntymään vatsalleen.

Suurennan reikää. En ymmärrä, mitä käteni tekevät.

Nyt lapsi on kääntynyt Rubikonia kohti
ja sanoo, että hänet on heitetty pois.

Olen heittänyt hiiren pesän pois. Olen imuroinut papanat.
Olen pukenut ompelun kasvatukseen.
Olen pukenut kasvatuksen runoon.

Runo vetää rajan suostumatta pukeutumaan.

Rakas suojattini.
Lähtö on runon lahja,

vaikka makuulle jäämisen lahja olisi ollut palkka ja hyvä eläke.

Hiiri on syönyt makuupussista palan.

270

Vammaiskirjoitus tuntuu
peukalon kovettumassa, jota kynä hieroo.
Olalta lähtee putkia. Putkissa kulkee kuplia.

Saamme perusterveitä pyyntöjä.
Meriitit on kasattu
pyyntöjen pohjalle painoiksi.
Mietimme mistä näitä vajoamia tulee.
Liioiteltuja allekirjoituksia verhoamassa vammattomuutta.

Kirjoitamme vastauksia kädet täynnä mikro-orgasmeja:
Emme voi nyt ottaa vastaan tai antaa
muuta kuin paralyyttista lihasta vihaisesti heiluttavan bambin.

269

 

Löydämme kallion, jossa mekot ovat tanssineet
itsensä täysin hereille.
Liike on jäänyt keinumaan sammaleisiin
ja sen virkeyden pystyy haistamaan vielä.

Istumme avaamassa sieraimia puun alla.
Mekot kesyttävät meistä lemmikkiä itselleen.
Polulla vastaan tulevat lapset arvaavat, mitä olemme.

Ne huomaavat, hidastavat ja vilkaisevat taakseen.

268

 

Meillä on mekkoja, 

joita tärkeä aikuinen unohti katsoa silmät täynnä ihailua. 

Unohti katsoa,
kun etukappale jakaantui pieniin sektoreihin, ja pääntie kaareutui karikatyyriksi.

Nyt he sukeltavat lomakohteessa veden alle katsomaan rakenteita,
jotta tuntisivat välillä vedenkin paineen,
ja nousevat automaattiohjauksella ylös.

Valkoiselle keskiluokkaiselle mekolle on vähän haukkumanimiä
valkoisessa keskiluokkaisessa kohteessa.

Nolaan mekon julkisesti

hänen rasistisen sanavalintansa takia. Meidät kasvattivat

nämä menetetyt tapaukset, joita akateemiset halveksivat. Halveksin takaisin.

Mekko vain istuu juomassa kahvia keinussa kuin äitinsä torumana.

267

 

Parturit muotoilevat. He tekevät parhaansa,
vaikka tuoleissa istuvilla 

on säärissä enemmän karvaa kuin päässä.  

Ihmisteokset jatkavat

siistittyinä liikkeestä ulos. Seuraavassa etapissa

niiden on oltava huolitellumpia kuin huoli.

Ruudulla näkyy mainos. Se väittää,

että pitkähiuksinen voi mennä ulos heti,

kun hän on laittanut kapselin suuhun.

266

 

Kolmetoistavuotias makaa pesupaikalla sateenkaaripinssi rinnassa.
Siistejä miehiä vaeltaa siistittäviksi hyvissä ajoin ennen 
kuin heistä tarvitsisi poistaa mitään

muuta kuin liian suuri tili. 

Harjoittelija leikkaa.
Aikaa kuluu niin paljon, että ehdin kirjoittaa runon.
Haluaisin kiittää häntä hitaudesta ja sanon: Kiitos, työskentelit hienosti,

vaikka käytävän toisella puolella ihmiset ostivat ruokaa 

kuin eivät pääsisi koskaan enää kauppaan, 

ja toiset täyttivät hyllyjä kuin eivät pääsisi ikinä enää töihin,

ja vaikka ikkunan takana
sipulit kypsyivät korotetuissa penkeissään ja itkivät: 
älkää vastatko puutarhojen kiihkeyteen millään

muulla kuin uusia ratoja etsivillä, näillä hitaasti leikkaavilla tanssikäsillä. 

265

 

Päästän huoneeseen vielä yhden paljon ompelijoita nähneen.
Opetan sille, miten eläkkeelle jääneet teollisuuskoneet katsovat tanssia 

ja miten ne tanssivat.

Olen nämä kädet,
joista oikea on nolompi ja rakkaampi kuin vasen.

Olen tämä pää, jonka pinnasta toinen piirtäjä löysi kartan,
kun leikkasin keittiösaksilla kolmemillisen tukan.

Löydämme perille aina, kun jaksamme seurata lennossa tulleita arpia.
Olemme aina vähän eri päin 

kummeina kummien lomassa. 

Toiset ovat vajonneet jo syvemmälle kuin toiset.

Tuolla on se, josta näkyy laki. Hänen kartoistaan tuli painavia.

Ne korjattiin.

 
Mietimme, miten syvällä ruumiita alkaa tulla vastaan,

milloin löytyvät ne parhaiten säilyneet

ja parhaiten kadonneet, 

jotka näyttävät esimerkkiä

muuttaessamme muotoa.

264

 

Etsi kaikki kätketyt, joita kukaan ei ole pyytänyt ryhtymään

kummeiksi. Heissä on hyvää ja pahaa, oletettua,

ennakoimatonta ja raakaa surua niin, että tarinoiden
karvat nousevat pystyyn. Ja vielä enemmän hyvää ja pahaa.

Heissä on huonoa käytöstä ja kummallisuutta eli heitämeitä,
jotka unohtavat, mitä kummius on ja muistavat vain sanan.

Seison mekko kädessä ompelimossa,
jossa on autenttisten tanssien ja tanssikummien nurkkaus
ja keskeneräisten pukineiden, siis runojen nurkkaus,
kuvien piirtonurkkaus ja päiväunta varten
sohva keskellä huonetta,

ja toivon:
kun olen viimein tullut minuiksi, kirjoitan joillekin teistä.

263

 

Enemmistöt ovat osallisia niin kauan kuin ne eivät tee mitään.
Myönnymme, kieltäydymme, häviämme väittelyn, voitamme väittelyn.

Enemmistön enemmistö haluaa rakentaa helteessä terassin.

Se rakentaa terassin.
Se kysyy mikä seminaari netissä alkaa. (Palestiina-aiheinen.)

Se asettuu miehitetyn kansan puolelle.
Se juo kivennäisvettä.
Se kutsuu itseään orjaksi leikillään. Se sanoo, ettei niin hikinen työ ole valkoisen ihmisen työtä.

Otamme itseämme kurkusta kiinni ja kirjoitamme tosikkoina runon
kahden valkoisen työväenluokkaisen eläkeläisen rakentamasta terassista,
vaikka meidän olisi vain kuulunut aloittaa ja voittaa väittely.

262

Tanssija pukeutuu ompelijaksi,
sillä ompelija aloittaa aina seuraavan työn 

ennen kuin on saanut edellisen valmiiksi.

Kappaleet imeytyvät silityspetiin, sillä siinä on imu. 

Kappaleet leijuvat pedin päällä, sillä siinä on puhallus.
Langat katkeavat polkaisusta. Paljon suoraa ommelta, 

vähän silitystä,

paljon imua ja vähän puhallusta.

Siirtymisiä pisteestä pisteeseen, 

kumartuminen leikkuupöydän ylle,

muutamia askeleita laitteelta laitteelle

ja nuken luota nuken luo.

Sellainen määrä tanssia riittää keskeneräiseen vaatteeseen.

Ompelija pukeutuu tanssijaksi.

Vaateett leijuvat ja imeytyvät. 

261

 

Teini-ikäiset panevat kamerat pois päältä,
kun nousemme rannoille kesäisin

itse virkatuissa bikineissämme,
rentoina ja korvaamattomina

nivusissamme enemmän karvoja kuin päässä.

Kahdeksanvuotiaat kysyvät,
mitkä kaikista vapaina kasvavista karvoista

ovat lempikarvojamme.

Valitsemme yhdet, suoristamme ne ja sanomme: Nämä.

260

 

Avaruuteen asti näkyvä
puhuu havaitsemattomaksi tulemisesta sille,
jolla ei ole suuta, jolla se voisi sanoa "ei. Minusta ei voi tehdä runoa,
koska minulla on muita kykyjä kuin näyttäminen."

Lapsi tuo uimapatjan. Aikuinen tuo pelastustikkaat.
Näillä välineillä pääsee pois järvestä ja ehtii kysyä:
Oletko vaikeasti vai lievästi havaitsematon?
Renkaat ihmettelevät rajaa.

259

 

Aika käy lyhyeksi.

Muistamme, ettemme olisi mitään
muualla kuin koneessa

ja siksi kone sai olla meille, millainen halusi.

Joistakin koneista on yhtä vaikea poistua 

kuin joistakin rukouksista.

Sanojentekijä saa suunsa viivaksi,
mutta viivojentekijä saa suunsa auki.

Molempien silmät nauravat hiukan kesken itkun.

Siirtymisissä meno hidastuu. Aika käy pitkäksi.

258

 

Vuoropuhelun jälkeen

hän kulkee aina samaan suuntaan
kuin kotiinsa, varmempana kuin koskaan. Luettelot lepattavat
käsien jatkeina tuulikoneiden puhalluksessa.

Hän haluaa taiteen naisena, vammaisena, outsiderina,
blogina, yhteisönä, vihaisena, suuntauksen mukaisena vähemmistönä.

Hän nostaa työt ylös kuin painot ja sanoo matalalla äänellä:
katsokaa, miten voimakas olen.
Vastaamme: olemme vain taidetta.

Ja sitten joku aina vähän rakastuu
hänen määrittelyvaltaansa. Mutta hän sanoo: Tämä kun ei ole uskonto.
Ja jatkaa: Enkä palvo.

Niinpä suurinta osaa ei ole. Ja yhtäkkiä on vain mekkoja.

257

 

Taktiili baletti on kaikille.

Kalju nymfi piirtää katsojaan.

Nymfin vatsa on kaarnaa. Sen kämmen

painuu vasten katsojaa, joka ei näe eikä kuule.

Kuvailutulkeilla on vapaata.

Kärkitossu tikittää olkapäätä vasten.

Väliajalla katsojan on juotava vettä, 

sillä häneen on hierottu puoli tuntia taidetta.

Toisessa näytöksessä kämmenet lepäävät 

vasten nymfin liikkuvaa selkää.

Kukaan ei liiku tilassa.

256

 

Päivän uutinen: lapsi hidastaa naismatkaajaa radalla.
Suuret taivaankappaleet ovat aina uskoneet tämän, 

yrittäneet olla saamatta lasta kuvaan
kuin eivät huomaisi radan kuntoa.

Katsoa radan sisään, nähdä

mikroskooppiset kiteet tärisemässä,

siirtämässä roskiin 

outoina loistavia kohtia.

Nähdä suunnattoman tarkasti harkitut 

pikkuvanhat alut ja loput ja keskikohdan lapsellinen pala. 

Nähdä auki loksahtaneiden leukojen aiheuttama paniikki.

255

 

Kirjon kaupan parkkipaikalla kuvion sormista sormiin.

Sormin tehty on sormin luettu. 

Ajattelen jälkiäni
tässä paikassa, johon värit nyt levisivät.
Kysymykset litistyivät kysymyksiä vasten.

Langat litistyivät lankoja vasten.

Säikeet litistyivät,

sillä menin suoraan tulkintaan

ja annoin neulan liikkua miettimättä liikaa.

Unohdan käydä hakemassa sen, mitä pyydettiin.

254

 

Hytkytään matalalle.
Huomataan karvasolut korvissa.
Mennään huoneen sisäisestä maisemasta
ja annetaan näkymättömien nurkkien
katsella. Pidellään niitä hyvänä.

Asetutaan vuorotellen seinien varaan
kuiskattaviksi ja kuiskaajiksi.
Tunnetaan veto. Ryömitään ulos.
Tönäistään huokoisia labiileja
vierimään käytäviä pitkin.

253

 

Tämän nimi on Käsien elämä.

Vasemmat ovat joustavilla viisareilla varustettuja kelloja.
Oikeat roikkuvat ja kutiavat. Ne nousevat kaarelle vasta nostettuina.
Ne mätkähtävät alas niin, että reisistä kuuluu ääni.
Suurin osa tulee näkyviin vasta hipaisusta,

jolloin ne venähtävät pysähdyksiin.