204

 

Olemme koko ajan vihaisia 
kilpailemiselle tähtijärjestelmässä, 

jossa Pluto ei ole Venus eikä Venus Pluto, näin ihminen itselleen uskottelee,

vaikka kappaleet vaihtavat paikkoja koko ajan. Pluto on Venus. Ei ole. On.

Mutta liian löysien tai liian kireiden housujen takia

paljastunut peppuvako on meistä käsittämätön,

vaikka se on pelkkä vako.

Se on toisinaan karvainen, toisinaan paljas.

Se ei käänny oikealle eikä vasemmalle,

ei ulkoradalle eikä sisäradalle,

jos molemmissa suunnissa on tarjolla
vain auki loksahtanut leuka, penaali tai ammolleen unohtunut laukku.

Vaolle puhumme sen omalla, kirjattomalla,
toisinaan rasvaisella, näppylöiden peittämällä
peppuvakokielellä, jonka japanilainen mestarietsivä tuntee.

Kaikki vaot, jotka jätämme kehumatta, koska niitä ole koskaan kehuttu,

loputtoman monipintaisina pelkkinä paljaina vakoina,
kääntyvät lopulta pois.

203

 

Näemme

1

aikuisen roikkumassa 

palkintojen välisessä päivityslaskeumassa

ja paljastamassa katselukalunsa,

(lähettämässä feministeille
yksityisiä kiimaviestejä, 

tämä akateeminen elimellä-hiljentäjä)

2

aikuisen yökkäämässä päivityksestä,

jossa on kuva toisen mantereen kirjoista

(uskaltaisi kyllä itsekin koskea jokaiseen 

kirjoon kämmenellään
mutta tanssiin ei edes pikkuvarpaan kärjellä 

tai kokonaisella jalkapohjalla,
näin hän yhteisölleen pulleana julistaa),

tätä näkee paljon,
lukeneen sentristin harjoittamaa leikkivihaa:

vastarintaa liikkeelle. 

Herttaiseksi tulkittua maneeria. 

Pihvi lätsähtää 

alemmylemmalemmaksi 

kuin mihin paperit 

antavat mahdollisuuden.