419

 

Heräsimme Rooman hehkuvaan iltaan lapsina

kuorossa,

kun lauloimme

Kankaisen sarjaa Waltarin runoihin.

Jukkaa ja Mikaa eikä mitään Kerttua ja Tarjaa.

Miten niin nahaton, kysyimme ja lauloimme niin paljon, että sydän halkesi.

Heräsimme pyhiinvaelluksella.

Pyörryimme kirkossa. Oksensimme olutravintolan ovella.

Kolme joutui paavin luokse. 

H

erä

si

mm

e 

luokkaretkellä,

kun yksi meistä lähetettiin väkivaltaisuuden vuoksi kotiin.




Heräsimme siihen, ettemme tienneet yhtään

naisennimistä säveltäjää tai paavia.

Nyt tiedämme: naiset ovat

säveltäjiä, runoilijoita ja paaveja



toisin 

kuten kasvit 

ovat aina olleet.

418

 

Iltapäivällä roomalaisessa bussissa

meitä vastapäätä istuu timanttisorminen matkustaja.

Nostamme suupielet silmänurkkiin tietämättä vielä miksi.

Yhtäkkiä kuljemme hienon alueen halki. Aidattujen huviloiden

väleissä kulkevat leveät tasaiset kadut. Painakaa nappia!

Timanttisormi katsoo totisena suoraan ohi. 

Kuinka paljon jalokiviä meidän pitäisi pujottaa

toistemme sormien ympärille, jotta säteilymme häviäisi niille?