tiistai 18. tammikuuta 2022

342



Joskus mekko kulkee niin lähellä reunaa, että aukeava ovi
osuu siihen. Se liuk    u      u     ä     ä n e ttömänä käytävällä
eteenpäin hiha o                                      via hipoen. Salissa se
nytkähtää liik                                                keeseen, kun parvel
ta puhaltav                                                      a tuuli tönäisee asi
at paikoilt                                                         aan. Helmat pullist
uvat. Ihm                                                           iset kaatuvat ja työ
ntyvät ko                                                            hti edessään olevia
kaiteita. J                                                          otkut sa tuttavat its
ensä seinii                                                      n, jotkut osaavat jo tö
rmätä satut                                               tamatta. Pisarat lentele
vät ja saumat                                    repeilevät. Ja kun ideat lop
puvat siltä illalta, ih          miset huomaavat, että kylkiä pistel
ee, vasen nänni ku        tiaa ja oikea käsi kihelmöi. Kaulukse
n sisältä tukikanka        asta löytyy sanoja. Tämäkin ITE-tie
de syntyi vasta nyt, k      un tanssijoilla oli jo laatikot täynn
ä mekkoja ja kaikkein v   ähiten aikaa lukea ja kirjoittaa k
auluksiin piilotetuista, kauan sitten kadonneista aineista.
                                      



341

 


Van
hem
pi
on
yhd
den
syl
in,
yhd
en
kyy
när
än
ja
kah
den
tuu
man
pit
uin
en
yhd
eks
änv
uot
iaa
n m
itt
aam
ana.
Vuo
den
pää
stä
jo
lyh
yem
pi.

Mek
otk
in
tah
tov
at
tul
la
mit
atu
iksi.

Ja
sii

vai
hee
ssa,
kun
ne
on
mit
att
u, n
e o
vat
men
nee
t o
mpe
lim
oon
ja
keh
itt
äne
et
uud
en
mit
taj
ärj
est
elm
än.
Ja
hih
at
ova
t k
ehi
ttä
nee
t o
man
sa.
Mu
oto
kai
tal
een
ja
tak
asi
vuk
app
ale
en
on 
men
täv
ä l
ähe
lle
ja
kat
sot
tav
a t
ark
ast
i t
ull
aks
een
näh
dyi
ksi.