Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Kirjan nimi on Mekko. Mekon nimi olkoon siis Kirja.
Äidit jatkavat pyörimistä tekonivelten voimalla
kattoon ripustettujen mekkojen alla.
He tekevät neliöstä pyöreän
ja karheasta sileän tilan silloinkin,
kun loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten.
He kertovat mekosta sille,
joka sattuu tulemaan heidän luokseen.
He kattavat pöydän ja skoolaavat.
He melkein nielevät sen, että harva tulee.
Klovnit kulkevat alasta toiseen, sillä ne
halaavat maailmaa sen kaikista kulmista
nähdäkseen hyvän.
kesken jääneitä.
Se löytää kangaskasasta lähes valmiin topin,
viimeistelee sen
ja lisää siihen sarjakuvan ja kaksikerroksen helman.
Mitä keskeneräisempi mekko, sitä alentuvammin se klovnille puhuu.
Matriarkat jatkavat pyörimistä.
He ovat laulaneet sambaa kauemmin kuin kaikki muut.
Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
"Lopeta seuraavalla kierroksella tähän."
Nuori huomaa vannehameen ja frillat.
Lapsi huomaa halauksen.
Aikuinen tietää osaavansa laskea, vaikkei erota nelosta.
Klovni marssii saavutettavuuden puolesta.
Se kunnioittaa
