139

Kun säkeiden ympärillä on hiljaista, on paljon tilaa liikkua. 

Kun säkeiden ympärillä on tungos, runo jähmettyy
kuuntelemaan suu auki.

Lyijypuutarhassa kasvaa kyniä.

Voimme kumartua ja poimia niitä herneiden lomasta.
Lujan runon voi kirjoittaa uusiksi tuhat kertaa.
Sieraimet paljaina, ihoa pehmentävä maski kasvoilla.

Runoilijat kirjoittavat koko ajan sillä tavalla toistensa valmiit runot,
miettimättä liikaa, mitä tekevät.
Runot uskaltavat kirjoittaa ihmisiä uusiksi.

138

Kun meitä alettiin kutsua avaimiksi,
tiesin ettemme suostuisi,
emme niiden periksi emmekä päiksi.
Panisimme pyynnöt sivuun

niin kauan kuin yhden nuotin ihmeet

pätivät vaikeaksi puetulla keskinkertaisuudella,
lainatulla ajatuksella ja samalla diasarjalla
kuin kymmenen vuotta sitten.

Niin kauan olisimme
vain loistavia poikkeuksia,

seinävaatteita tai vaihdettuja vetoketjuja.
Niitä me kuuntelisimme.