torstai 26. maaliskuuta 2020

96




Ohje nuorelle runoilijalle.

Älä hae hyväksyntää niiltä,
jotka nyrpistävät nenäänsä, kun he näkevät lapsen,
vinon asumuksen tai paidan, jossa on reikä.
Hae hyväksyntä niiltä, jotka näkevät reiästä kosmoksen.

Nyrpistäjälahkot haluavat istuttaa suuhusi soluja,
joista kasvaa pelkkiä suita, paksuja suita, ohuita suita,
hyminään raottuneita viivasuita, karjuntaa pidätteleviä,
huulettomia, karvattomia ja muita.

Eikä lainkaan pernoja.





95




Herään koomasta.

Hän näykkii edelleen muistikirjani kulmaa.
Tunnen karvoillani ilmavirran ja harmaan hurinan,
kun hän pysähtyy tutkimaan minua. 
Viiksekkäät naiset ovat kaikki pienin elein tallella.

Punakarvainen avaa eteeni lehden. Ensimmäisellä aukeamalla lukee:
Hallitus sulkee juottolat ja eristää Uuden Maan.

Kuinka kauan olen ollut poissa?
Mustavalkoinen vain aukoo ja sulkee silmiään hitaasti.






94





Saamme vain harvoin siitä selvää.
Pyydämme toistamaan. Toistamme sen, mitä kuulemme.
Pyörittelemme edes takaisin lyhyitä ja pitkiä arvoituksia.

Nyt kun kaikki on peruutettu,
voimme kuunnella tarkemmin, kun vammainen puhuu.
Hänellä on paljon kokemusta karanteenista, kokonaisten talvien pituisista.
Totumme kyllä.

Nyt voimme vihdoin olla jossain muualla kuin ajan hermolla.
Kutsua itseämme tulkeiksi.
Viritellä toisia kelloja.
Elää paikan hermostolla.
Löytää hitaat pisteet. Jättää palaamatta.






maanantai 23. maaliskuuta 2020

93




Me levitämme sen sänkyymme.
Me pesemme ja paikkaamme sitä,
kunnes palat korvaavat alkuperäisen.

Hylkäämme sen vasta joutuessamme lähtemään matkaan ilman tavaraa.

Ja liikkuessamme tunnistajien lomassa, me törmäämme todellisuuteen.
Alas hyllyltä lattiatasolle mätkähtäneisiin jaloihin,
niihin, jotka tulkitsevat kesken jääneen ja valmiin
panoksi. Emmekä anna heille
edes kuteita.





lauantai 21. maaliskuuta 2020

92





Kaikki älkööt tehkö käsitöitä!
Käsityöt kuuluvat niille, joiden
sukupuoli on ompelu.

Tule, pääset juovaa pitkin sinne,
missä pukineet korjataan monta kertaa
ennen kuin niiden annetaan mennä runoiksi.

Mitä tuhlausta on antaa haarojen, päänteiden, hihansuiden
ja muiden myötäisten ja väljien 
silloinkaan vain mennä!

Ompelun sukupuolia on niin monta
kuin uusia korjaajia tulee.

Ja joskus tätä tulemisen vaisuutta
on vaikea kestää niiden, jotka ovat jo kauan tienneet,
miten tehdä alushousuista alushousuja ja
paidoista päähineitä

ja miettineet, kuinka kauan naiset ja miehet
vielä jaksavat kierrellä kaupoissa
etsimässä korjaamattomia vaatteita.







perjantai 20. maaliskuuta 2020

91




Juosta niin, että nopeat kävelevät ohi.
Huohottaa niin, että mäki häpeää.
Sillä tavalla voi juosta kauan.

Pienin askelin.
Vähän eturaivoa ja vähän takaraivoa.

Polku katoaa aurinkoon, polku katoaa sumuun.
Huohotan kuvia sisääni
pitäen pikkulintuja kämmenissäni.












keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

90





Vastaanotolla vanha mestari katsoo työnjälkeä
Lämpimät kädet, hienhajua valkoisessa takissa
Minusta tuli erilainen kuin piti
Tälläkin on nimi

Opettelemme kahdesti istumaan, kolmesti, neljästi
Muistamme käytävät, jotka onnistumme istumaan
ensimmäisen kerran päästä päähän
Muistamme huoneiden tunteet

Unohdamme milloin istumisen, milloin kävelemisen,
milloin säntäilyn mutta emme tanssimista

Kuljemme pesuhuoneen ohi
siellä kaksi hahmoa lähekkäin

piteletkö sinä ensin minun tippapussiani
niin minä pitelen sitten sinun tippapussiasi








tiistai 17. maaliskuuta 2020

89





Minulla on kolme syytä juosta.
Sydän. Aivot. Keuhkot.

Minulla on kolme syytä laulaa.
Vääryys. Raivo. Hiljaisuus

Kellertävät valotolpat polulla
karmaisevat minua enemmän kuin pimeys.
Poliisiauto ryömii äänettömästi ohitseni.
Sen mentyä
pieni kirkas valo
puiden lomasta seuraa etenemistäni.

Minä pieni urhea nainen.





sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

88




Kun kaikki, mitä meillä on valta peruuttaa, on peruutettu, me heräämme vihdoinkin kevein mielin.
Luemme kirjan. Otamme aurinkoa. Keksimme latteuden
kapitalismista ja luonnon suojelusta.
Säästymme tartunnalta.

Runojen ompelijat
heräävät yhtä kevein mielin
kuin kaikkina muinakin aamuina.






lauantai 14. maaliskuuta 2020

87




Minun olisi vaikea nousta
yläpuolelle pukeissa
Puhaltimet hurisevat lämpöä

Hän kertoo, miten nähdä kädellä ja sormella

He katsovat kynien läpi linjaa
Yksi piirtää häpykarvat tarkasti,
yksi jättää kokonaan piirtämättä
kasvatukseni

Paikallaan olemisen huimaus
Pysyttelemisen epätodellisuus

Keskittyä keuhkoihin
Tuntea jalkapohjat, siirtää painoa millin verran
Antaa lihaksen täristä selässä, koukistaa polvea näkymättömästi
Täyttää koko ruumiinsa värillä

mieluummin kuin pyytää taukoa

Jäädä mieluummin paikalleen tuskailemaan
vaikertaa satumetsässä

takana mielen muodonmuutos, edessä muodon puutos

Seistä alasti paino vasemmalla
on silti makeampaa kuin seistä valkoisissa
kuin julmat, kainot, vihreät

Kuunnella, oppia
Hiili rahisee paperia vasten






torstai 12. maaliskuuta 2020

86







Jokaisella on oma ihmeellinen maailmansa.
Tarkasti rajattu, vartioitu ja varovainen vain lauseissa.

Kielet ovat tuttuja.
Ja yht'äkkiä lauseet eivät enää tarkoita sitä, miltä kuulostavat.
Ja mitä käsittämättömämmäksi puhe muuttuu,
sitä tyytyväisempää yleisö on.

Jatkan istumista. Käyttäydyn tilanteen mukaisesti.
Näytän siltä, että teen muistiinpanoja.
Minulla ei ole kysyttävää.

Merkittävä tapahtuma, paljon työtä.
Ihmiset kokoontuivat
istumaan yhdessä suureen huoneeseen
esittämään ymmärtämistä.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

85





Kuinka paljon enemmän
tarvitaan vielä senioreja ja junioreja,
joiden työn ainoa sisältö on kerjuu?

Otinpa minäkin rukoushuoneen. Tuli mekko.
Perustin ompelimon. Tuli runo.
Olin runoilija. Tuli piirros.

Ääni ulkona sanoo: mene eteen ja ylös. Kurkota, kurkota.
Ääni sisällä sanoo: mene väliin, kun vielä voit.
Kuuntele niitä, joiden puheesta et saa selvää.
Ryömi halkeamaan.

Valvo sikeästi kuin porkkana,
näytä, miten olla juures, virus ja värinä,
miten pilata äveriään päivä.

Arrastuksen ja hammatin välissä.






sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

84







Menen punkkarin karvaiseen kontrapostoon.
Yhdeksäs leikkausarpi haluaa tulla piirretyksi.

Seison siinä
niiden rinnalla, jotka haluavat puoliväkisin poistaa
yhdet karvat langalla ja sokeroida toiset.

Niiden rinnalla, joiden peppuvako paljastuu,
kun he kumartuvat alttarilla laskeakseen kukat.

Niiden, jotka sanovat suoraan, etteivät he lue eivätkä ompele
vaikka minä kuinka opettaisin.

Seison yhä vain alasti. Jalka puutuu.

Minä punkki muiden punkkien vieressä.
Leuoista irtoavat karkeudet. Joskus punkit eivät tiedä,
minne ovat kiivenneet.

Päätä huimaa, menen pieneen kippuraan.

Toivotan sukupuolille hyvää päivää kuin tervehtisin uutta luokkaa.








83






Systeemi haluaa tarinoiden kertojat huippuun hiottuina Anojina.
Mummit kääntyvät haudoissaan.

Hiipiä kyyryssä kohti turvaistuimissa olevia voimakkaasti tuoksuvia hahmoja,
pysähtyä pienen matkan päähän epämukavaan asentoon,
kurkottaa kaulaansa ja nuuhkia.
Hiipiä takaperin samaan paikkaan, mistä tuli.
Kiertyä kerälle. Kutsua tätä feminismiksi.

Jatkaa rahan ajattelemista niin paljon, että raha tulee, kuluu ja loppuu.
Aloittaa alusta kuin ei tietäisi muusta. Kaikkeen tottuu, vaikkei pitäisi.

Ja niin hassua on meno, että vahan, pahan, nahan, sahan ja mahan
ajattelemisesta ei saa mitään muuta kuin vaikean maineen.







lauantai 7. maaliskuuta 2020

82





Ensin oli käärö, sitten koodeksi, sitten syntetisaattori.
Kaikkien näiden aikana olimme me.

Meitä oli paljon enemmän kuin vartijat uskoivat.

He eivät ole olleet missään muualla
niin kateellisia kuin nautinnossa.
Eivät muusta.

Variaatiota on vaikeampaa kuunnella kuin teemaa.
Joskus runo on muualla. Joskus vamma on nautinto.

Jos minulla ei olisi nautintoa,
minulla olisi vain kissa,
saumuri ja puutarha. Ei muuta.

Mutta koska minulla on nautinto,
minulla on kissa, saumuri ja puutarha.
Pisteitä ihmeellisissä paikoissa.
Ihonalaista naurua julkisella paikalla.
Ranteen kimpussa liikkuva kieli.

Kateus saa vartijat repimään hiuksiaan.

Minulla on joskus se, mitä teillä nyt. Teillä se, mitä minulla nyt.

Ajamme vartijat runoon.







perjantai 6. maaliskuuta 2020

81





kulkeutua kalvojen läpi kymmeneen ranteeseen
ja pusertua harmaista kärjistä tasaisille pinnoille
näköisiksi muuntuneena

olla viivojen jumala neljä kertaa kaksikymmentä 
toivottu ja hengittävä

piste tuijottaa takaisin, raskasta työtä

olla tanssimatta ja hengittää
katsoa pisteen liikahtelua, tuntea ilma
hyväksyä kohti maata suuntautuva hymynsä

saada aikaan itsensä, vaikka hakee toista
saada keksi, vaikka hakee kahvin

antaa lupa
havaita kaulan arvet koruina
olla havaitsematta







torstai 5. maaliskuuta 2020

80






Pienet haluavat sinut
yhtenä, kappaleena.

Joku ostaa sinut monimutkaisena, joku yksinkertaisena.
Joku rikkaana ja joku köyhänä.
Selkeyden vuoksi
pysy omana litteänä kirjonasi,
kerää taskuihin kaikki kortit,
vedä aina väärät vivahteet esiin. Sinulla on oikeus.

Sanoa kiitos ei
haukkumiselle ja ylistämiselle.
Sanoa kyllä kiitos
hämmentyneille viereen istahtamisille.
Toteavan aukeamisen,
laukeamisen ja raukeamisen voimalle.

Ei ole sinun tehtäväsi pitää muita liikkeessä
vaan vetää raja ja avata se.

Voit toivottaa itsesi tervetulleeksi.





keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

79




Polvi pettää meitä.
Salamannopeita putoamisia katuun.
Tippumisia keskellä tietä.
Herää toive tuolista.

Tuoliin ei jouduta. Tuoli saadaan.
Lasta ei hankita. Lapsi saadaan.

Ei kukaan tuolia pelkää.
Kuka tahansa voi haluta koskea siihen.
Luulla omakseen.



78





kun tulin tajuihin
vartalooni ratkenneet kanjonit
kaikuivat vaimeina ammeessa jossa makasin
siellä vallitsi aineista leuhka auvo, naurava
kuulin selvien sairaina vaikeroivan

halvaus on parasta

kuvitteleeko ihminen vierelleen puhuvan eläimen
koska ei kuule eläimen ääniä suussaan

tulevatko lapset aina seisomaan kadunkulmassa
vaaleansinisissä sukkahousuissaan

kun olin levännyt, halusin näyttää itseni kaikille:
vedin lakanan varovasti syrjään
väleihin avautuivat
ihoni yhteenkurotut ihrat
minä viattomuuden riivaama impala
sidoin vatsaani pingottuneet rihmat kiinni
kipeiden vieraiden ripsiin





77




Joka kerta, kun luet tämän,
yksi kuolee.

Seitsemällä rivillä on suurempi arvo kuin hänellä,
joka jätettiin äsken elvyttämättä.

Sellainen on vammaisten välinen hierarkia.
Uusi fasismi, vanhan kertaus.
Vaadin muutosta.




tiistai 3. maaliskuuta 2020

76





suonet jyskyttävät päässä
tuntuu siltä, kuin laskisi alleen
hiki peittää koko vartalon
pisarat tippuvat otsasta ja osuvat

juokseminen on lempeä
tästä ilosta maa lohkeaa
vajoamme pohjalle

kaukoputkeen katsomme yksin
ja rauhoitumme jokaisesta erosta
kuten rauhoitumme jälleennäkemisestä

ihmiset lukevat itsensä lauluun
nekin itsekeskeiset,
arat ja ujot, joita ei sinne ole kirjoitettu

tuoliin rakastuu
eri tavalla kuin eläimeen tai soittimeen
vaikka ei aina omaan tuoliinsa
vierellä nitisevään








75





Runo on siellä, mistä ei kuulu mitään ja mitä ei jaeta.
Runo ei ota yhteyttä sinuun.

Pienen pieni ja häiriintynyt.
Se ei ole mukana messuilla, laitoksessa eikä tapahtumassa.

Kaikki se upea, hämmästyttävä,
se ennätyksiä rikkova, jolla olet tottunut korvaamaan
kyvyttömyytesi keskittyä,

on jotain muuta kuin runoa.











maanantai 2. maaliskuuta 2020

74






bussikuski kuulee matalaa kieltä
siltä, jolla on korkea todistus ja sana hallussa

falskia laitostunutta kikkailua, sanon minä
juokseminen tekee hyvää

maailma on suurempi kuin sana ja sen hallinta
mutkikkaampi kuin hyvin istuvat aivot

mitä kauemmin matkustaa pilvissä
sitä nopeammin
alkaa korvata käsitteellä
havainnon, suostumuksen ja etiikan
hyppäämisen
sukeltamisen
eron
vaivalloisen kysymyksen, kuuntelun













73





Uskomme hierarkioihin niin kovasti,
että panemme tietokoneen korkeammalle kuin ompelukoneen.
Yläopiston panemme opiston yläpuolelle.

Mikä vapaus: häiriökomennot loppuvat, kun lähdet,
ylhäältä tulevat ja alhaalta tulevat.
Kun tulet takaisin, jatkuvat.

Kulkea kesät syksyt jäällä:
opetella sanomaan ettei osaa muuta.
"En osaa mitään muuta."
Opetella sanomaan: "En pelkää mitään."

Opetella huomaamaan
että talojen seinistä työntyy esiin oransseja sieniä
että pääskyset panevat ihmisiä iltaisin nukkumaan
saattavat heitä töihin
mikä vastuu pienillä eläimillä

ettei ulkopuolella ole mitään

että taipeissa on toisistaan selvästi erottuvia hajuja
uimapatjan, jäkälän ja homeen
tyynyjen sisällä neljäsataa vuotta vanhaa ilmaa

suojeltua, kasteltua









72




ihmiset kohtelevat eri tavalla ompelijaa ja tohtoria
joku on molempia ymmärtämättä kumpi tulee ensin
havaitsematta ammattien epäluonnollisia järjestyksiä

itseään on niin vaikea nähdä neulansilmän läpi
että tohtorit yleensä suostuvat siihen, mihin ovat tottuneet

runoilijalle jää ihmettely
kourallinen halvaantuneita merkityksiä






71




kivutonta vammaa ei voi ostaa
eikä sitä voi saavuttaa nousemalla hierarkiassa alas
sen voi saada sattumalta, monikielisen kodin

vai onko joku nähnyt kättäni kaupan?

jotkut teokset ovat vain sormissa, jotkut jaloissa
jotkut vahingoittuneissa silmänpohjissa

nyt joku alkaa taas heiluttaa jäseniään patjojen raoista 
joku jouksee ympäri yksiötä ja huutaa
voin kertoa faktana

kun on lentänyt kulkuvälineestä ulos,
ei pysty matkustamaan yhtä huolettomasti kuin ennen

lento muuttaa hermot ja muistin
paiskaantuminen muuttaa katseen, tunteet ja älyn

voin kasvattaa selän kokoisen korvan
joka kuuntelee rangan tavalla

voin vetää päästäni esiin antennit
jotka luovat ympärilleni suojakalvon

voin kertoa faktana, että tyttö voi olla mies
voin oppia pois vammaisuuden säännöistä

mutta en voi lopettaa lentoa






sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

70




Menestymiseni sai minut yökkäämään tyhjää.

Siksi uskalsin antaa halvaantuneen käden
opettaa minulle käsityöammattia
ja putoamista.

Ei tullut nopeaa sopeutujaa.
Haaveilin edelleen talvesta kesällä,
syksystä keväällä.

Hän olisi vain nauranut kyllästyneesti,
läimäyttänyt minua entisillä naisillaan.

Sanonut, että oli antanut avaimen,
jotta koko porukka olisi voinut juhlien jälkeen
kuolata tyynyillemme
ja haistaa meidät.

Ettei asioiden välillä olisi ollut eroa.
Minun oli tultava yhdeksi kaikkien kanssa
ja niiden kanssa joita ei enää ollut.

Ei se mitään, vaikkei mies voinut olla kiltti tyttö.

Tutustuin miestyttöön myöhemmin.
Vaivihkaa uskalsi tuo ihana olento
toivoa minulle vain pienen pientä virtaa.






69





minua on katsottu monella tavalla
olen kuunnellut asioiden ympäriltä kaiken mitä on

en tiedä miten haarukoida
miten saada suuhun palat, joita ei ole
sinä syöt, vaikka lautanen on tyhjä

leipäjonossa kehitysvammaisen kanssa
olen käynyt parempia filosofisia keskusteluja
kuin kuohuviinilasin äärellä
akateemisissa jonoissa





68




He kirjoittavat runoja ratkomalla
korjaamalla vanhoja alusvaatteita
ettei nousisi status päähän.

He kirjoittavat ilman projektia,
koska eivät osaa anoa eivätkä saada.

He eivät kestä odotusta eivätkä nousua seuraavaan luokkaan.
Eliitti inhoaa sitä.

Pysymme linjalla uskomatta sieluun
niin tekevät sukulaissielut

veden pinta on kova
siksi roikumme pohjasta
päähän istutettujen rihmojen varassa

kuin emme olisi koskaan haljenneet

ja voimme vain miettiä
miten kutsua riiputettua lihaa
kun voi kutsua sitruunapuun tai oleanterin

käydä laaksossa halaamassa tammia
kiintyä siihen, minkä voi vain miettiä












67




miksi yhtyä sellaiseen
jonka syliin pääsee vain edestä tai takaa

venytteleminen on kesken,
olemme vasta oppimassa
kyllin piittaamattomiksi ja uteliaiksi

sillä niin tolkuttomia ovat ennalta järjestetyt unet
niin tolkuttomia koneiston viralliset kullat

etten muista milloin lakkasin paneutumasta
liukenin sormenpäitä pitkin omaan sukuuni

jossain täällä on maa
otuksille julma
nisäkkäät astelevat kielekkeiltä

jossain täällä tähdet
ja kierrätettyjen kalujen klaani
syöpymässä saumureista saksista ratkojista kämmeniin





66




kuka suuteli elektronista laitetta edessäni:
vaativa akti
vei minut uudestaan letkuun

ja kun heräsin
yläruumiissani roikkui elin
kuin uhmakas pentu
venuksesta tullut

olen paralyyttista lihasta
vihaisesti heiluttava barbi

alkoivat nostella
minua kuin teurastettua sikaa

rakastuin vieraiden naisten kouriin
empatia tappoi kaikki vammat

minut pestiin kirurgien hiellä, silmistäni varastetulla

kiivaasti koettivat hoitajat kuristaa
kipeitä kantavan raivon
eivätkä varomattomat muistaneet sitä vaalia






65



kun heille annettiin elimiksi
aistinkarvoja ja kirjakeuhkot
veret kiersivät liuskoihin

ei jäänyt muuta sisäistettävää
kuin sisään tahtomisen turhuus

niin olivat kipeitä kaunosielut siitä
että käsistä irtosi kiimaisia nimiä
että he aukenivat toisilleen laitteissa

yhä vain kollegat toivoivat
että futonilla olisi asunut susihämähäkkejä
munakäärmeitä ja luteita

että patjaan olisi kasvanut huojuvia luita
hapanimelä kudos alkanut ajatella itse

ihminen ei voi antaa naiselle mitään





64




pyysin äitiä kertomaan, kuinka verinen olin kun synnyin
hän sanoi ettei hän nähnyt minua, minut vietiin pois ja pantiin kaappiin

pyysin isää kertomaan, kuinka verinen olin kun hajosin
hän sanoi ettei se kuulu minulle vaan vaitiolovelvollisille
minut siirrettiin lakanoiden väliin ja parannettiin

pyysin lastani kertomaan kuinka




63





Ei siinä mitään, että joku on sokea,
mutta jos hän on sen lisäksi vielä ikävä?

Kettu ja ilves
samassa lupauksessa,
kissa kietoutuneena koiraan.

Yksityinen asia,
täynnä suuhun piiloutunutta kieltä,
hyräilyä kyökin puolelta.

Kovaa yritystä
jossakin siellä,
hassu hypertodellinen ulkomuoto.

Joku jolla on kaikki
kuten kaappi ja kello ja kamera,
jäsenissä tahaton tottelemattomuus,
niskalihaksissa uneni.

Väitin eläneeni.
Minulla on mielikuvitusta.

Olen avannut tukan ja ravistellut itseni hereille,
alkanut kutsua kaipausta rakkaammaksi
kuin häntä, jota kaipasin.




62




oletko kissansilmäinen kasvi
sano oletko teoriameren levä ja koralli
flooraa ja faunaa seitsemännessä tasossa

mutta älä sano, miksi rakkaus on tahditon

sano kuinka koskaan voisin väsyä
uimaan järjestystä vastaan
uimaan sen puolesta

että voin jättää huomaamatta yhden mutta en toista

miten meren käy sitten
kun evät muuttuvat kintuiksi ja liukastuvat kiviin
alkavat väittää ettei sellaiseen pysty yksin




61




veripyökki valitsee sen
jolla on varaa sanoa ei

halut järjestyvät toistensa ohi
perversiot jäävät roikkumaan kuin lentävät koirat

tämä on riutumisen hedelmätila
tämä on itsestä vaikuttumisen uusi aalto
tämä on hurma hampaat irvessä

veripyökki valitsee sen jolla on kanttia antaa pakit
poikkeukselle ja säännölle

jota kaikki kummastelevat
häntä en ole menettänyt



60




Ahvenruoho seisoo mudassa kuten hän
jalat kiinni toisissaan ja keinuu

He olivat kalamaisia ja vaikeita
valitsivat uhmakkaan aateluutensa merkiksi kynnet

Kuinka kauan olivat karvat valuneet,
kuinka kauan oli juhlissa ollut kova kuri?

Sormet olivat simpukan sisuksen veroiset
Kämmenselät säilykepersikoiden veroiset

Silloin kysyin, oletko sinä sellainen
jossa on vesikasvien ja lasten
kiireetön into

Levitimme rauhattoman kalvon
itseensä tyytymättömien sisarusten elimistöihin

ja he puolestaan levittivät hillittömän viileänä viipyvän kalvon

sattumalta tietoisina




59




Kankaasta tehty käärme haluaa näyttää oikealta tullakseen hyväksytyksi
mikä hyvänsä liike on ajatus
runous on tekemistä

joskus käärmeet kokoavat itsensä hetkeksi ja itkevät
ne katselevat itseään ja lähettelevät surunvalitteluja toisilleen

joskus ne järjestävät juhlia ja päästelevät ääniä
sitten ne kiertyvät auki ikkunan ääreen ja nauttivat tapahtumattomuudesta
ja vasta silloin ne huomaavat miten iloisia ne ovat

minulla on ikävä erästä käärmettä ja erään tuolin nytkähdyksiä
sen istuimen narinaa, sen nousevaa ja laskevaa ajoääntä

en tarvitse kuuloa, tarvitsen yhden kuvitellun aistin
ymmärtääkseni ettei kaikkia iloja voi verrata eikä kaikkia lapsia kutsua kotiin

kysyäkseni millainen on sinun tuolisi oma ääni
millaisia sinun pyöriesi äänet




58




Kukkakuvioisesta kankaasta tehdyllä käärmeellä
on lupa puhua kuolemasta lapsille

elämä on kiva paikka, sanot
ja yrität löytää asennon joka ei satu

ja katsoessamme lopun virkeyttä huoneessa
ihmettelet miksi nauran vasta kotona
se on uusi tapa itkeä, ehdotan

mutta kuolema ja sinä sanotte yhdestä suusta:
et ole oikeasti vielä iloinen etkä surullinen, sinä vain esität

laskeudun matolle että näkisin
vähemmän järkyttyneenä
käärmeen perspektiivistä tämän vanhan tanssin

karvat värähtelevät
kynnet jatkavat kasvamista
korvat tuottavat vaikkua

tämä on paljon monimutkaisempaa kuin runous

osaisinpa käydä läpi vastaavanlaisia järkytyksiä
mädättää vanhan minäni

kuolema huomaa että yritän vakavasti ja kysyy:
näinkö vähään elävä ruumis pystyy

ja nyt sinäkin panet uuden vaihteen päälle
puijaat minua ja käärmettä, puhut epävirallista kieltä
pehmeitä kovuuksia, kokonaisina nieltäviä

mikä auttaa heti

57




olemme elävä loukkaus
autonomiselle ihmiselle

me kylmät ja rauhalliset
istumme kädet sylissä

että löytyisivät lujat suortuvat
ja kynsien alta lämmin lakka

me elämme täysillä hiljaa
aina jo valmiiksi paniikissa
huulet tihkumassa kieltä

tunne käteni takaraivokyhmyllä
niin hilpeä on minun käteni sähkö

kirjaimet kutiavat
nahan alla kuin liukkaat langat
sieraimissa tuntuu liiman haju




56




hän asettui huolittavaksi
kuin vähän käytetty
kesy kääpä

pelko on ovela veto

joku takoi kuluneen alun
kuin olisi tarjonnut kirveen
ja muut mahdottomat valinnat

kuinka kasvattaa hänen laillaan kieli irti
uskoa lukevansa ajatukset
jotta olisi me




55




ei ole mitään kiitettävää
tapaa suoriutua haluista

on vain sääriä jotka nykivät valveilla
ja niitä jotka nykivät unessa
niitä jotka kasvavat korvien välissä
ja monia lämpimikseen väpättäviä polvitaipeita

on kipunoiksi ratkeileva riittoisuus
joka asuu kuin riivattu käsieni säikeillä
raajamme eivät oikeasti tarvitse meitä




54




kovalevyt ovat jo saaneet kaiken sen
mitä meissä on omistettavaa

loppuihin elintoimintoihin
olen koodannut hellyydenkipeyden
keksinyt monta epätyydyttävää kulmaa
itseäni ja muita varten

koukistuneissa sormissa on sukupuoleni seutu
niskavilloissa teidän läsnäolonne paino
ja keskittymisen sietämättömyys





53



he etsivät sitä väärästä paikasta
löysivät pelkkiä pulleita poimuja

olin siirtänyt sukupuoleni muualle

kämmenissäni kuhisi
sitkeitä salamannopeita matoja
ne venyivät siimoiksi
ne luikersivät olkaluille ja liikuttivat minua

olin valmis uuteen suhteeseen
itseni kanssa

sanoivat että olin hyvin lahjakas
että lihani ei vaivannut minua

meissä on tarpeeksi monta
notkeaa lokeroa
voidaksemme muuttaa mieltä