sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

68






Ratkomme vanhoja alusvaatteita kuin ristikoita.

Pysymme linjalla uskomatta sukulaisuuteen.
Niin tekevät sukulaissielut.

Veden pinta on kova.
Siksi roikumme pohjasta
päähän istutettujen rihmojen varassa

kuin emme olisi koskaan haljenneet

ja voimme vain miettiä,
miten kutsua riiputettua lihaa,
kun voi kutsua sitruunapuun tai oleanterin,

käydä laaksossa halaamassa tammia,
kiintyä siihen, minkä voi vain miettiä.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.