Ratkomme vanhoja alusvaatteita kuin ristikoita.
Pysymme linjalla uskomatta sukulaisuuteen.
Niin tekevät sukulaissielut.
Veden pinta on kova.
Siksi roikumme pohjasta
päähän istutettujen rihmojen varassa
kuin emme olisi koskaan haljenneet
ja voimme vain miettiä,
miten kutsua riiputettua lihaa,
kun voi kutsua sitruunapuun tai oleanterin,
käydä laaksossa halaamassa tammia,
kiintyä siihen, minkä voi vain miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.