Ihmisen täytyy voida lähteä. Hänen täytyy voida kerätä itsensä,
hevoskastanjien hedelmät. Halkaista pähkinät neljään osaan. Kuivattaa palat. Panna ne lasipurkkiin, jossa on vettä. Ravistella.
Leikkiä nukkuvaa.
Ravistella. Juosta
mekossa. Ravistella. Kiriä
ja hidastaa. Pestä mekko. Antaa sen kuivua.
Ehtiä katsella kuivumista.
Vain se, joka jää, sanoo:
Jos lähden, huoneet kaatuvat.
Siksi äitimme ja isämme eivät lähde.
Yht’äkkiä tarvitse
mme tulkkeja, sillä
ymm
ärrä
mme
vain
me
kko
jen
kieltä.
(”Jos
lähden pakoon,
hän tappaa minut”,
tulkit sanovat.)
