perjantai 3. heinäkuuta 2020

146




Tapani hypätä junista on yksinkertainen:
tulen työnnetyksi palstalle suoraan vaunusta.
Ikävä kyllä 
ehdotuksesi 
ei tällä kertaa tullut valituksi.
En ole hengenvaarassa. Herneet jatkavat kasvamista.
Lapseni tuoksuu edelleen samalta kuin miltä mummini tuoksui.
Käännän aistit neljänkymenen vuoden päähän.



torstai 2. heinäkuuta 2020

145




Runoilijalla ei ole varaa kirjaan.
Hänellä on varaa katsoa verkossa kuvaa kirjasta, jonka ihminen
on käynyt ostamassa itselleen.

Ihminen tykkää toisen ihmisen tavarasta. Kirjasta tykkää sata köyhää ja rikasta. 
Purjeveneestä tykkää kaksi sataa.

Runo on pako ja nolla.
Lapsi matkustaa yksin mantereen halki. 
Ihminen sanoo, ettei hänellä ole mitään kerrottavaa.











keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

144




Me nauhojen näkijät teemme pukineita kuin runoja
vanhempiemme, puolisoidemme ja lastemme elättäminä.
Heräämme joka aamu eri kujasta.

Rautaiset ammattilaiset jököttävät keskellä kouruja.
Rintakehät kohoilevat ja laskevat vielä aavistuksen, mutta
kielet ovat jo lakanneet pyörimästä, sormet väpättämästä. 

Vasen ja oikea ostaja työntää rahat samaan aukkoon, koska haluaa kuulla
kolikoiden kilahduksen uumenista.

Kaipaan sinua, mummi, ja jokaista sairautta, joka sinulla oli.
Minun on jaksettava elää loppuun
ennen kuin pääsen kysymään neuvoasi tähän luukujaan.




143




Autamme uutta söpöä tekemään pisteestä pitkän viivan.
Kauhistumme, kun hän hyppää pois viivalta ja tekee uuden pisteen
jonnekin, missä piste ja viiva eivät päde. Hänenhän piti olla
kykenemätön hyppäämään.
Puh pah nirhauma.

Jäämme junaan etsimään matkalippuamme. Olemme löytävinämme.
Tarvitsemme jo itsekin apua. Saamme pidettyä
laukut kasassa uusien söpöjen tähden.
Olemme hiljaa,
ettei tarvitsisi koskaan laskeutua vihan keskelle.






tiistai 23. kesäkuuta 2020

142





Jos kutsumme palstaa hallittavaksi ja löydämme kuusi virhettä sukasta,
on jo kiire pois. Kuka tahansa voi muuttua yhtä tarkaksi.
Sukka osoittaa sivuun. Seuraan sitä unessa,
koska pidän peukaloa keskellä.

Palsta on akatemia, joka kirjoitetaan
kirvelillä ja pinaatilla laskematta silmukoita.
Vaadin jokaiseen tulevaan sopimukseen kasvimaata ja sukkaa.
Hikoilemme hermostuksesta vain, jos joudumme jättämään kastelun väliin. 

Jos kiihdymme kuin pennut, koska joku on koskettanut
oman autonsa puskurilla meidän automme puskuria,
on jo kiire.

Lähtö vaatii juoksijan kestävyyttä.
Alan olla kovissa liemissä keitetty. Nyt on hätä. Paperi loppuu.
Saan lentokentän vessassa onneksi turvautua esitelmääni.


torstai 18. kesäkuuta 2020

141




Koetamme kyllä pysyä kartalla ja pudota omiin maailmoihimme.
Mutta putoamme toistemme.

Unohdumme kuuntelemaan aamun radioääntä, lampea seinällä.
Puolikasta ponia paperin reunassa, kuulakärkikynän viivaa.
Lammen reunalla seisovien lasten ajatuksia.
Kesken jäänyttä, muka pieleen mennyttä mielikuvaa.

Emme onnistu kysymään
anelevasta, sydäntä särkevästä itkusta
kylpyhuoneen ilmanvaihtokanavassa. Panemme suihkun kovemmalle.
Emme onnistu kysymään huudosta makuuhuoneen seinän takana.

Joku varmaan istuu keinutuolissa ja neuloo.
Joku varmaankin istuttaa, kitkee ja leikkaa ahkerasti.
Tomaatteja, yrttejä, hiljaisuutta.
Emme osaa soittaa ovikelloa ja panna asioita järjestykseen,
vaikka osaamme piirtää ponin valmiiksi.




140



Kun on viiden tonnin tulo
voi kutsua itseään alistetuksi, koska joku mies saa liikaa.
Kun kulutus loppuu, onnittelut loppuvat.
 
Jäkälä tekee työtä. Ei itselle, ei toiselle. Siksi sitä ei näissä harhoissa ole.

Keräsit minulle tarinoita. Kaipaan sinua, mummi. 
Voisinko olla vieläkin tuottamattomampi
kuin nyt, jotta tapaisimme mahdollisimman pian?
Voisinko olla vieläkin vapaampi kanavoimaan alapuolelta nousevaa värinää?
Naiskirjoituksen,
vammaiskirjoituksen,
työväenkirjoituksen lävitse olen jo mennyt.
Seuraavaksi tulee jäkäläkirjoitus. Yhden kirjaimen tekeminen
kestää neljännesvuosisadan, sanoo kertojamummo lumessa, minä 75-vuotiaana.
Joudun vielä odottamaan. Ja alhaalla kallion päällä 
annan käsien luulla itseään jaloiksi. 

Sieni, levä ja syanobakteeri hyväksyvät matkimiseni. Kaikille näille
osakkaille tuskin tarvitsee selittää, miksi olen kokopäiväisesti ilman.
Jäkälä ei tiedä rahasta tai lukemisesta vaan hitaudesta.




torstai 11. kesäkuuta 2020

139




Kun säkeiden ympärillä on hiljaista, on paljon tilaa liikkua. 
Kun säkeiden ympärillä on tungos, runo jähmettyy
kuuntelemaan suu auki.

Lyijypuutarhassa kasvaa kyniä.
Voimme kumartua ja poimia niitä herneiden lomasta.
Lujan runon voi kirjoittaa uusiksi tuhat kertaa.
Sieraimet paljaina, ihoa pehmentävä maski kasvoilla.

Runoilijat kirjoittavat koko ajan sillä tavalla toistensa valmiit runot,
miettimättä liikaa, mitä tekevät.
Runotkin uskaltavat.







138




Kun meitä alettiin kutsua avaimiksi,
tiesin ettemme suostuisi,
emme niiden periksi emmekä päiksi.
Panisimme pyynnöt sivuun

niin kauan kuin yhden nuotin ihmeen
pitää kerta toisensa jälkeen nolostuttaa kaikki
vaikeaksi puetulla keskinkertaisuudella,
eläkkeellä, määrällä, hallitsijankielellä,
lainatulla ajatuksella ja samalla diasarjalla
kuin kymmenen vuotta sitten.

Niin kauan olisimme
vain loistavia poikkeuksia,

seinävaatteita tai veneitä.
Niitä me kuuntelisimme.





tiistai 9. kesäkuuta 2020

137



Käytän vasenta ja ratkean. Minusta tehdään oikea. Ratkean.
Sakset kasvavat kummallekin puolelle.
Nolaan itseni niitä heilutellessani.

Vieressäni jalkakäytävää pitkin
kulkee sukulaiseni jatkuvassa performanssissa,
vaihtaa asua veistoksen luona,
hyppää, lymyää ja esittää kysymyksen.

Odottava kuulee tulevaisuudesta hetken
meidän kulkiessamme pysäkin ohi.
Pysähtyessämme seuraavalle veistokselle
ohikulkeva hymyilee katsomiselleni
kuin antaisi minulle kolikon.
Reuna toivoo, että istuisin jo soittamaan kartiota.

Samanlajiset liukuvat ohjelmoituina
pelkkiä katuja pitkin edes takas.
Seinillä toiset lajit
tanssivat Brownin ajatuksia.

Kyllästyneet tykkäysautomaatit selät kumarassa
hinkkaavat julkisella paikalla peilejä
omaa hovia haluten
kuin paistetta ei olisi.





136




Kun olen käynyt maate,
jääpuikko menee korvastani sisään. Kylmyys leviää
pään jokaiseen osaan. Ajatukset jäätyvät. Nukahdan heti.

Leikkaan hien
kovettamat kainalot pois. Teen uudet kankaasta,
joka on jäänyt toiselta runoilijalta yli.

Kun herään, paita saa lahjaksi aikaa.
Kaksi hametta saa uudet vyötäröt.
Elän kymmenen vuoden päästä 
koittavassa yltäkylläisessä pulassa jo nyt.







maanantai 8. kesäkuuta 2020

135




Jokaisesta suppilosta putoaa yhteen maailmaan.
Kaupallisimmasta putoaa konservatiivisimpaan.

Siellä täytyy jaksaa kirjoittaa paljon, lukea hurjana,
siivilöidä kaikki yhden pienen kysymyksen läpi.

Se jaksaa,
joka ei yritä keksiä kieltä.
On niin monta jo keksittyä temppua, joihin viitata,
että lopulta kaikki oma lakkaa olemasta.

Kutsu sitä kaupungiksi.
Lennä unessa yli.

Kirjoitamme vielä jonain päivänä kaiken käsin,
jotta saamme kielet takaisin.




keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

134





Kuka muu liittoutuisi

istuvan vajaan kanssa yhtä vaivatta

boikotoimaan

ketjua ja korporaatiota

kuin kitukasvuisena kaupungissa kävelevä hirvi?




Se, jolla on kaikkea liikaa,

jakaa lärviä ja meemin.





tiistai 2. kesäkuuta 2020

133




Olimme alkaneet syödä illallista, kun ennen olimme vain syöneet.
Olimme alkaneet juoda viiniä, kun ennen olimme vain syöneet.
Olimme alkaneet heittää ruokaa roskiin, kun ennen olimme vain syöneet.
Olimme alkaneet hokea miten hyvin kaikki on, kun ennen olimme vain syöneet.

Nyt shampoota on lakattu valmistamasta.
Jokainen saa kokeilla
hetken ajan asumista kaupungin kauneimmissa taloissa.
Poliisi on lakannut hakkaamasta. Äiti on lakannut hakkaamasta.
Vammaiset ovat saaneet hengähdystauon.

Pitkä odotus.
Kun ravintolat ovat taas kiinni, kokeilemme luopumista
edes jostain. Kun ravintolat ovat auki,
jatkamme syömistä
niiden portailla.








maanantai 1. kesäkuuta 2020

132





Oi millä vimmalla me kipeät haalimme arvoa,
vaikka ei ole vielä mitään millä haalia!
Me tittelitautiset.

Vain kaikkein vakavimmin kipeät meistä jättävät
tahallaan koko sarjan keräämättä,
ettei tulisi rautaista eikä ammattilaista.
Oi millä vimmalla me käytämme tämän pienen etuoikeutemme.

Lähetämme liitteet paikkoihin, jota ei ole enää,
mietimme sormet puhki aiheen, jota ei tule,
unohdumme omituisten tehtäviemme pariin
niin tohkeissamme

että teurastajat,
että tosiuskovaisetkin heltyvät

mutta herkät eivät, emme edes me itse
sitten kun meistä tulee jokin.
En olisi ikinä uskonut.



sunnuntai 31. toukokuuta 2020

131




Osa vinoista kelpaa sinne.

Tuo onnellinen piirtelee omiaan ja käy kuviinsa vedoten sivuun
juhlallisen pyynnön saapuessa. Sanoo vienoimmista vienoimman ein
oikeudelle yhtä itsepintaisesti kuin leikkirahalle, vaikkei olisi varaa.

Tuo omaa lastaan kiusaava herra sanoo kuolleenakin kyllä,
vaikka olisi varaa
aikuisuuteen.

Tuo toinenkin tuossa kelpaa, tuo onneton,
kun muistaa heilutella käsissään lasten ja kissojen kuvia.
Kynnyksiä uhmaten, kehräten kyllä,
kyllä, kyllä.

Aiheita kaatuu, elämäntöitä. Toisia syntyy. Kunniavieraita.
Joskus ne loppuvat. Ylimmät osaisivat arvioida itse itsensä.

Vinot osaavat.






torstai 28. toukokuuta 2020

130



Minun maailmassani liike löytää
elämän keskeltä ne halvasti asuvat,
jotka ovat aina vähän väärällä tavalla vääriä.
Nuo käytetyt jumalattaret, jotka eivät löydä liikettä.

Siinähän on taas yksi
jakamaton, entinen kelpo, roikkumassa
sormilla verkossa, joka perustuu vääryyteen.

Hän perustaa aamuisin kilpailun itselleen.
Ja valitsee voittajan ennen kuin katkaisee koneesta virran.

Tänään hän korjasi kaikessa rauhassa
itselleen yhden paidan
ja lapselleen neljät legginsit, joista kolmet oli jo kaksi kertaa korjattu.
Hän piirsi sarjakuvan puoleen väliin ja kirjoitti runon. Viivan alle jäi nolla.






keskiviikko 27. toukokuuta 2020

129





Kritiikin ja nostalgian välissäkin on jokin paikka, josta voi lähteä pois.

Et sä yhtään keskemmällä tietä pystyis käveleen,
kysyy pyöräilijä ohittaessaan minut.
Voin yrittää, vastaan.

Kielessäni on sana sille, joka haluaa kävellä joka paikkaan.
Häntä voi kyyditä ryppy otsassa tai sileänä.
Vauhti lähenee ikuisesti riittävää verkkaisuutta.

Naisellisuus on ikävistä asioista kirjoittamista. Laahustamista
kauniissa ja rumassa ilmassa.
Aina voi palata hetkeksi hienoksi ihmiseksi.






tiistai 26. toukokuuta 2020

128






Syömme voikukkia ja vuohenputkia, koska näemme troposfääriin asti.
Korjaamme silmää veitsellä, että näkisimme kaasut yhtenä.
Korjaamme runoja lukijoidemme sormenpäillä

ettemme olisi koskaan vastuussa, 
jäisimme luonnoksiksi. 






maanantai 25. toukokuuta 2020

127




Nukahtelen kieleen.
Heräilen kuviin.
Kirja nyt ei tee kenestäkään runoilijaa.
Ei kaksikaan kirjaa.
Uni tekee.

Käynnit nokosilla ovat liukumista oikeaan suuntaan.

Minun eräässä maailmassani etsitään tuntoja.
Siellä tykätään eväsliikkeistä,
katsellaan jopa runoja ja elokuvia niiden läpi.
Pienet osaavat retkeillä.

Luolassa asuva luuhauki haukkaa happea ilmasta.
Se on muinainen runo.
Jätän lähestymättä ja kuluttamatta sitä loppuun.




sunnuntai 24. toukokuuta 2020

126






Kaikki ovat lapsena outoja.

Osa jää oudoksi, osa joutuu
niin kovaan tietämisen kierteeseen,
että jää loppuelämäkseen kaiken kuvittelun ulkopuolelle.

Tieto luo turvaa, he sanovat.
Kuvittelu ei ole tietoa.

Se on keijujen lentoreittien avaus
ihmisten lentoreittien sijaan.
Kuvittelu on luovuttamista. Veren.
Keijujen tankkaus.

Tietämisen kierteessä aikuinen katsoo isoa kuvaa
sen suuresta koosta haltioituneena.
Ja jos hän yhden kerran uskaltaa arasti kuvitella itsensä
kuin katsoisi pikkuruisesta peilistä omaa silmäänsä,
hän onnistuu kertomaan tarinan navasta. Ei kiinnosta.





125




Yritämme keskustella tarinoista,
mutta alamme puhua tavaroista.

Haluamme peittää sen, ettemme osaa enää kertoa uutta tarinaa.
Nostamme kädet pystyyn ja tanssimme irvistellen
kenkiin työntämiemme seteleiden takia.

Meillä on asiat niin mukavasti, että voimme seuraavaksi vahtia,
kuka saa kutsua itseään kertojaksi,
kuka tutkijaksi.

Varmasti jokainen 
kirjojen ostamisessa ansioitunut.







124







Taide tulee tieteeksi,
koska taiteilijakin haluaa oman osoitteen.
Tieteeseen jää se, jolle yliopiston sähköposti
on tärkeämpi kuin menetelmä.






lauantai 23. toukokuuta 2020

123





Esimerkki leipääntyy ja menee helposti pilalle.
Siksi se saa sinivalkoisissa maailmoissa onnentoivotuksia.
Alastonta vältetään kuin omaa lasta tai katkohoitoon lähtenyttä.

Mustavalkoisissa maailmoissa tyhjä ruutu voi saada onnittelut.
Kämmenestä viivat kulkevat kuitenkin kohti varpaita ja kainaloita.





tiistai 19. toukokuuta 2020

122







Ihmettelemme miksei hän lähde puhumaan muiden päälle tai väittämään vastaan.
Sitten ihmettelemme, miten hän pysyy hengissä.

Leikimme hetken kuollutta ja menemme poistattamaan ajatukset kortilla.
Suremme kuollutta runoilijaa unohtaaksemme, että runoilija uneksi kuolemasta.

Sitä, jonka työllä on pieni arvo, käytetään hyväksi palvoen.
Se, jonka työllä on suuri arvo, ei pysty luopumaan
yhdestäkään laiskasta kulumasta.
Se, jonka työ on arvoton, annetaan jatkaa anelua. Väitämme uutterasti häntä vastaan.







maanantai 18. toukokuuta 2020

121





Saan nolla pistettä jokaisesta maanpäällisestä rivistä.
Vertaiset arvioivat pökerryksissä avaruusproosaa palkatta.
Sitten he sanovat, ettei kukaan täällä
saa tehdä toiselle ihmiselle pukua ilmaiseksi.

He haukkuvat ylempänä ja alempana olevia kokouksissaan.
Sitten he ihmettelevät, kun kukaan ei hakenut
avoinna olevaa paikkaa. Yksi haki ja sai,
vaikka toivoi pääsevänsä pois.
Sata uskalsi valehdella tykkäävänsä jokaisesta rivistä.

Rivit luokitellaan, koska näin on  totuttu tekemään ihmisille.

Mitä korkeampi luokitus rivillä, sitä arvokkaampi
vähä-älypuhelin kirjoittajan kädessä. Juuri ja juuri rikkinäinen.







lauantai 16. toukokuuta 2020

120




Kesti kauan ennen kuin ymmärsin.
Piti kuulla ja tuntea pikenmin kuin nähdä kauas.

Sydämen antaminen tarkoittaa yhdentekevää
ja sydämettä jättäminen hellyyttä.

Mieliruumiit ovat varmuuden vuoksi kutistuneet
luokitusten mukaisiksi päästäkseen esiin ja pois.
Kallioon kerrostuu leuhkaa ainesta
ja kasvavia varoja.

Ei ihmistä voi kohdata
kuten voi kohdata ennalta sovitun hetken,
te nimettömät impotentit.

Ei vammaa voi rakastaa
kuten voi rakastaa filettä
niin että teurastajat
että tosiuskovaisetkin heltyvät.

Parhaat saarnat ovat luolakappeleissa.
Seinämät tihkuvat älyä.






perjantai 15. toukokuuta 2020

119





Sitten kun reitemme ja lantiomme
ja sitten kun päämme, olkapäämme ja peppumme
kelpaavat meille itsellemme

sitten kun liikkeemme ja äänemme kelpaavat meille
yhtä hyvin kuin toisten

sitten vasta huomaamme
että ne kaikki ovat oikeita,

vaikka me ympäröisimme ne
ja kytkisimme ne kiinni
uuteen pukineeseen

vain joka kahdeskymmenes vuosi

Me tohtorit
olemme jääneet
kouluttamattamiksi
kaikista todisteista huolimatta

niin kovasti annamme sormiemme nuolla ja silitellä
tiliemme saldoista kertovia käsittämättömiä kuvia

eikä meissä ole edes sen vertaa sivistystä
että osaisimme surra pois heittämäämme aikaa
vaikka tavaramme on tehnyt koulusta uneksiva lapsi







torstai 14. toukokuuta 2020

118





Varpaat kiintyvät toisiinsa luulla, liimalla, villalla,
ja nahkaan hierotulla rasvalla.

Sanovat puristusta välttämättömyydeksi, jos niille ei kerrota muusta.

Ne osaavat kyllä kiinnittyä tavalla, jolla hämähäkit kiinnittyvät
tovereidensa taikomiin kudelmiin, jos tietävät niistä.

Raivoa puhkuen kengät tahtovat vapaiksi.

Ne saavat nyt nyt alennuksella naista tarkoittavia tarpeita,
hipiälle hipaistua liimaa,
tiedon siitä, miten sääret hankaavat hameen alla toisiaan
ja helmat hipaisevat reisiä,
miten kärpästen raajat koskettavat.

Joihinkin kenkiin lisätään kopina, jotta nainen voi tulla kuulluksi.

Joidenkin kenkien ainoa hupi
on koiran todesta ottava katse, tuo kirpeä epätieto.






117






On kevät.

Lapsi tulee kotiin, vaihtaa hellemekon päälleen ja laittaa joululaulut soimaan.

Hän kysyy tuleeko maito itsestään vai laitanko minä
sen rintojen sisälle.  Hän tulee tunnustelemaan kaksin käsin.
"Äidin ihanat rinnat."

Kumpikin muistaa lapsen huulet, rytmin ja maidon menemisen ja tulemisen. Mutta vain toinen kuuntelee.

Sen ystävät ovat alkaneet taas puhua. Siksi se löytää itsensä. Eikä kohta enää tunnista toista rintaa saman lajin edustajaksi itsensä kanssa.

Nyt yhden rinnan ja kahden käden välillä
on sitä pyörryttävää hyrinää, jota muut ruumiinosat
ihmeissään seuraavat vierestä.
Ne kyllä havaitsevat oikealta kulkevia nytkähdyksiä
mutta eivät pysty osallistumaan.
Ne tuntevat vasemmalta tulevat taitavat liikkeet.

Käynnissä on ihmissilmille käsittämätön konkretia.
Maailma peittyy punaisen kihelmöivän allergian alle.

Kun se loppuu,
entiset kyvyt seisovat taas miesten rinnalla ja leikkivät tähteä.
He tekevät mitä turhamaisempia tilauksia.
Oikealla, oikealta, oikealle. Kutsuen itseään taistelijoiksi.







keskiviikko 13. toukokuuta 2020

116







Lajien välisen kiintymyksen äänet liikuttavat meitä
Ihmisten huokailu jättää kylmäksi kummat

Tunnemme jo sen, mikä tekee surulliseksi
sen, mikä tekee iloiseksi ja sen, jonka kanssa voimme sekoittaa värejä sormin
Vaikka emme tunne surua, iloa emmekä värejä

Sällit toistelevat
olevansa ujoja koiria, jotka istuvat kuvan ulkopuolella
Koettaen olla ihmisiksi, jotta saisivat edes jonkun oppaakseen,
vaikkapa meidät tai sen, joka nojaa varaston seinään ja tärisee jalat kiinni toisissaan
katseet jo valmiiksi alas painuneina

No nyt sällit lähettävät eksilleen pisteillä tehtyjä kirjeitä
sukupuolielimistään ilman kuvia, koska hyvä elämä on vaikea runo
ja samalla suunnalla asuminen on kuin halpaa halvaa söisi, suoraa proosaa














tiistai 12. toukokuuta 2020

115





Tyttö vasta opettelee seisomaan
kädet puuskassa tai nyrkit lantiota vasten.

Nyt hän nojaa rautalapioon lippalakki päässä, kumisaappaat jaloissa.
Vitsejä kierii ulos silmistä. Nyt hän istuu jalat harallaan kavereiden välissä.
Hän on kietonut kätensä näiden hartioille.

Toisen kaverin korvat käyvät paristoilla.
Silloin kun tyttö on virkeä, he eivät juuri muuta tee
kuin naureskelevat itselleen ja toisilleen ja leikkivät perhettä.
Kaverin päässä kojeet vinkuvat ja visertävät.
Toisella kaverilla on koje suussa ja jalassa.

Yksi äideistä komentaa tytön istumaan.
Tyttö kävelee horjuen tuoliin ja istuu siinä nyrkit lantiota vasten.

Nainen osaa opettaa karjuen, mitä on rakkaus,
mikä on kaveri, nyrkki ja tavallinen elämä.
Silloin kuuluu lähteä pois, ei levätä.






114






Jokin pistettä suurempi ottaa sisuskaluista kiinni
istumme selkä ojennettuna, makaamme suorana matolla
kuuntelen kuinka hän päästää irti

hän pelkää jokaista kirjoittamaani riviä
pyytää minua kirjoittamaan lisää

en aja pyörällä, koska pelkään kuolevani
minä, joka sanon että olisin valmis kuolemaan vaikka huomenna
peukalon alla olevan pisteen takia

lapsena iho kului siitä kohdasta usein rikki ja parani taas
seurasimme tätä paranemista kuin luontodokumenttia
meistä oli mukavaa repiä ihosuikaleita irti ja liikutella peukaloa
edes takaisin silloin, kun paikka oli pahimmillaan vereslihalla

tämä on suuntautuminen
aikuisina kytkeydymme pisteen kautta koskettimiston tai ruokapöydän reunaan
kulkuvälineen tankoon ja laukun kulmaan

pisteellä on oma aikansa ja koostumuksensa
hervoton, jäykkä ja kiihkeä,
laiha, pieni ja koukkuinen

puuhailemme pisteen parissa, emme tarvitse muuta
kutittelemme esiin erilaisia aistimuksia
saamme paikat hytkymään naurusta








113





Iso kouluttaa minua muuttumaan häneksi.
Ensin siinä on mies, sitten siinä on nainen, sitten taas mies.
Ei koskaan eläin. Ei vanhempi.
Jalka tahtoo olla pää, käsi tahtoo olla keuhko.
Lähden väliajalla.

Naisen kanssa osaaminen ei ole naurun asia. Joku purkaa, tekee uudestaan ja purkaa. 
Laskee silmukoita ja vertaa työtään malliin. Koko ajan menevät asiat pitsineliössä eri tavoin kuin kuvassa. Pitää taas purkaa ja laskea silmukat.

Sormet väsyvät ja alkavat aristaa. Käsiä pestessä tuntuu kuin pesisi jonkun muun käsiä. 
Äitien kädet ovat kuhmuraiset ja reuman muotoilemat.
Latina kuuluu muillekin kuin lääkäreille. 

Punavalkokantiseen vihkoon on kirjoitettu latinankielisiä sananlaskuja tekstauskirjaimilla kaksisataakuusikymmentäviisi kappaletta.



maanantai 11. toukokuuta 2020

112





Mitä rasvaisemmat hiusten latvat ovat,
sitä ihanammilta ne tuntuvat hänen aivoissaan.
Sääret pitävät vain kärpäsistä.

Hän nauraa väärissä paikoissa. 
Hihittää lakanoistaan pongahtaneille kuville kuin pikkulapsi sinfoniakonsertissa. 
Jossakin suuri taiteilija koettaa keskittyä viimeiseen osaan kädet kosteina.

Hän on pitänyt juurimaista ja sitkeää arpea hyvänä kaiket ajat 
ja nähnyt, miten surkastunut käpälä muuttaa jokaista, joka sen lähelle pääsee.




111





Haukottelua ei kannata yrittää niin kauan kuin leuat on ommeltu yhteen.
Rautalangat suussa voi imeä ja purskuttaa.

Kun lankaa aletaan poistaa, lapsi käyttäytyy niin huonosti,
että hoitajien pelkoa on pakko ymmärtää.

Mutta lapsi ja hoitaja pelkäävät eri tavalla silloin,
kun toisella on valkoinen puku ja toisella ei ole vaatteita lainkaan.

Käsi on pilvipalvelu. Sisuksiin tallentuu aina uusi tieto, vanha aukeaa. 
Kerta toisensa jälkeen kädessä vilkkuvat pisteet.

Osastolla on kilttejä lapsia. Toisilla osastoilla on vielä kiltimpiä. 
Niitä, jotka ovat kuolemassa samaan aikaan, kun toiset ovat paranemassa.

Mikä sattuma, että samassa huoneessa asuu yksi utelias kaveri, joka ruuvaa sängynpäätyjä ylös alas. Se on tappavan hauska leikki, joka yllättää lapsen.

Kaveri virnuilee taas vuoteen jalkopäässä käsi veivillä. Mies valkoisessa takissa sanoo, 
ettei tätä sänkyä kannata veivata. Niskansa murtanut on yhtäkkiä kiltti.






110





Kirjoittaminen on kuin lapioisi hiekkaa yhdestä kasasta toiseen kasaan.

Ei oo, ei tuu
kulkee pieneen korvaan pehmustetusta kaiuttimesta.
Naapurisängyn aikuinen on kaatunut juostessaan portaita alas korkokengät jalassa.
Joskus he kuuntelevat kappaleen radiosta, kumpikin omasta kaiuttimestaan.
Niskansa murtanut, selkänsä murtanut ja eräs sormensa murtanut.

Kahteen ensimmäiseen työnnetään jokin instrumentti päivittäin.
Lapsi keksii huutaa niin lujaa, ettei tunne mitään.
Psykologi käy katsomassa.

Kolmen viikon päästä saa istuutua pyörätuoliin. Pääsee kahdelle käytävälle ja hissiin.
Mitä jos joku huomaa, etteivät jalat ole halvaantuneet?

Aikuiset miehet katsovat anteeksi pyydellen ja alkavat väsyä.
Unohtavat vetää lakanan hänen päälleen.






perjantai 8. toukokuuta 2020

109





Älä pelkää!
Niitä, jotka ovat uskollisia sille,
minkä kuvittelevat osaavansa, ei koskaan heitetä pois.

Ole rauhallisesti täynnä itseäsi
muiden itseään täynnä olevien seurassa.

Epäröinti on täällä ylpeästi kiero
kehujen keräilyn menetelmä,
jonka jokainen arka
tuntee paremmin kuin haastattelun.

Uusi normaali on jättää vastaamatta
viestiin, vaatimukseen ja kysymykseen.
Vanha autisti ymmärtää
vähemmästä

minne olemme menossa.







108






Taloustaiteilija sanoo:
Sinun pitäisi ymmärtää
olla kirjoittamatta tämä maksuton runo.
Muista etiikka, muista moraali, muista muut.

Taloustieteilijä huutaa vieressä: Nyt seisoo.

Minä ärjyn korvaan: Täällä ovat kuule
muijat, rammat,
paperittomat ja maalarit,
jotka on kiellettyä niputtaa
ja jotka ovat olleet yhdessä palkatta,
ovat olleet ennen poikkeusta ja jatkavat olemistaan
kaikissa muodottomissa tavallisuuksissaan.

Täällä ovat kaikki ylpeät. Pienissä keittiöissä
lohduttamassa sinua
ja säilömässä irrallisia, seurallisia,
järjettömiä, vieraanvaraisia häpeän lajeja.






torstai 7. toukokuuta 2020

107




Syöksyn naristen tukien väliin.
Sormet irtoilevat. Jään kaipaamaan vain peukaloita.

Kuvio on sairas, en minä.
Minä en hae vartijaa tanssiin.
Kieltäydyn palkinnosta.

Yksi sivistynyt ihminen taputtaa.
Lautailen runoni päällä
luukulla, luukulta, luukulle.

Painotuotteista kuuluu
tänäkin vuonna hyminää.

Koneetkin keskustelevat.




keskiviikko 6. toukokuuta 2020

106






Tänään, täällä, miksi.

Runoilija on se, joka osaa näytellä, ei se joka kirjoittaa runon.
Tutkija on se, joka kirjoittaa runon, ei se joka osaa tutkia.

Ja se, joka osaa maalata vartijoille kuvan
liian helppona tulevasta suuresta
tai liian vaikeana tulevasta pienestä,
on ainoa, jota uskotaan.






105





Mitä uutta on tehdä tunnetuksi
pelkkä huolella puurrettu
kuuliaisuuden kuva
ja tuoda julki taas yhden poikkeaman aikaansaama normaali,
jonka voi asettaa esille taaksepäin nojaten?

Mitä uutta on saattaa ulottuville jälleen yksi uloke,
edistää sitä, mikä on jo edistynyt,
lisätä tietoisuutta siitä, joka on itse tietoinen?

Uudempaa on rakastaa

keskittyä vääriin asioihin,
jättää olennainen raportoimatta,

väittää epämääräistä tunnetta tasoksi,
kesken jäänyttä luonnoksi,

nähdä uneksien vietetty päivä työnä,
ja kutsua hoitajat

vuoteen viereen uneksimaan.






tiistai 5. toukokuuta 2020

104





Ongelmat pannaan loppusijoituspaikkaan peruskallioon säteilemään.
Elävät pannaan kompostiin. Kastemadot luikertelevat niissä.
Tulee yrttejä ja hiljaisuutta.
Runo on roska.
Kaatopaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole.






maanantai 4. toukokuuta 2020

103





Karjaisu kuuluisi kirjastoon ja lautaseen.

Pinot jäävät nyt auttajien pöydille notkumaan,
painoon menee ilmaa,
vaivoja. Sydämet kurnivat.

Kun kauppaajat viimein
lakkaavat karjumasta,
runoilijat aloittavat,

nieltävää riittää varmasti kaikille.






sunnuntai 3. toukokuuta 2020

102




Salaiset rauniot



Olemme päässeet hyvään vauhtiin polkujuoksussa,
kun haluamme sille, mitä omistamme, hyväksynnän muilta.

Siksi teemme esineiden kuvista verkon ja kutsumme sitä tasoksi,
tai ei, vielä parempaa: tarinaksi. Leikimme sitkeästi

ettemme muka pidä kuvista, jotka ilmestyvät häiritsemään
tätä lohduttavaa lähetystä omista ja sukumme varoista.

Häiritsevät kuvat eivät ymmärrä: yhtä polkua varten riittää yksi tarina.

Silkasta lempeydestä me jätämme häiritsevät kuvat ilman onnitteluja.
Ne pääsevät hädin tuskin alkuun kussakin kummassa jutussaan. Säälittävää

umpeenkasvaneiden polkujen kirjoa metsät täynnä.

Tyttö näyttää, minne voisimme kulkea. Kallion reunassa on Maja,
jonka seinään vesi, aurinko ja puu ovat tehneet kuvat.
Menemme Taikaportin läpi, istumme Kivilammen reunalla,
katsomme Kiipeilypuuta.

Polku vie Auringon istumapaikalle. Tuossa pehmeässä kohdassa
minä makasin eilen, hän sanoo. Tyttö tuntee kaatuneet puut.
Hän näyttää, mistä kulmasta oksat ovat kummalliset.
Hän ohjaa minua katsomaan sammalta puretun talon perustuksilla.

Kotona itkemme neuloksen kireyttä ja katkennutta puikkoa.
Tyttö katsoo vierestä koettaen tiristää muutaman kyynelen.












keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

101






Sisällä mietin, millaista olisi olla se, josta turvatut vaahtoavat.
Ei mennyt kauan.

"Olen ulkopuolella", esittelin itseni johtajalle, kun törmäsimme.
"Tiedän", hän sanoi

aavistuksen katkerana,
tauottomaan riittämättömyyden tunteeseen korotettu sisko.






100





Uusi tekee joka päivä kovasti töitä
ettei tulisi tuloa vaan dyyni
viivoista ja kiteistä.
Lämmin upota.
Ylhäältä näkee toiselle dyynille, jota ei löydy koneelta.

Vanha pysyy urassa
sen voimalla, kuinka monta tavaraa omistaa.





99





Pahinta, mitä vammainen voi toiselle vammaiselle tehdä on se,
että hän vaatii tätä ryömimään vartijoiden edessä.

Työpaikalla osataan puhua rahasta.
Vastustetaan suurella äänellä syrjintää.
Pienellä äänellä ei siedetä pienen, pienen,
pienen pientä teoreettista eroa.

Autetaan sitä, joka muistaa unelmoida muuttamisesta
pois itälähiöistä, sitä joka
muistaa unohtaa muuttumisensa.










tiistai 28. huhtikuuta 2020

98





Yksi korjaa puhki kuluneita pukineita, yksi puheita.
Pöytä notkuu hapertunutta pohjaa.

Opettelin paikkaustaitoja
näpertämällä käsin punamerkintöjä sivuille.
Osoittamalla pätevyytensä yhdessä lajissa
voi alkaa roikkua toisesta.
Liukua sinne, mistä muka tuli.

Kehua toisen pientä luopumista palkituista tavoista,
havaita liikkuvia kuvia.
















keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

97






Kentillä asuneille sydänsuruisille tiedoksi:

piiri jatkaa tanssimista mutta on hiljaa.
Sydämettömät suostuvat
kiusaajiksi ja kiusatuiksi kymmeniksi vuosiksi.

Lennon aikana he lähettävät digisydämiä toisilleen
kuin huutaisivat hätänumeroon mayday, mayday.

Vuonna yksi Jälkeen Koronan
luovutettu sydän kylmälaukussa
saa edelleen lentää.
















torstai 26. maaliskuuta 2020

96




Ohje nuorelle runoilijalle.

Älä hae hyväksyntää niiltä,
jotka nyrpistävät nenäänsä, kun he näkevät lapsen,
vinon asumuksen tai paidan, jossa on reikä.
Hae hyväksyntä niiltä, jotka näkevät reiästä kosmoksen.

Nyrpistäjälahkot haluavat istuttaa suuhusi soluja,
joista kasvaa pelkkiä suita, paksuja suita, ohuita suita,
hyminään raottuneita viivasuita, karjuntaa pidätteleviä,
huulettomia, karvattomia ja muita.

Eikä lainkaan pernoja.





95




Herään koomasta.

Hän näykkii edelleen muistikirjani kulmaa.
Tunnen karvoillani ilmavirran ja harmaan hurinan,
kun hän pysähtyy tutkimaan minua. 
Viiksekkäät naiset ovat kaikki pienin elein tallella.

Punakarvainen avaa eteeni lehden. Ensimmäisellä aukeamalla lukee:
Hallitus sulkee juottolat ja eristää Uuden Maan.

Kuinka kauan olen ollut poissa?
Mustavalkoinen vain aukoo ja sulkee silmiään hitaasti.






94





Saamme vain harvoin siitä selvää.
Pyydämme toistamaan. Toistamme sen, mitä kuulemme.
Pyörittelemme edes takaisin lyhyitä ja pitkiä arvoituksia.

Nyt kun kaikki on peruutettu,
voimme kuunnella tarkemmin, kun vammainen puhuu.
Hänellä on paljon kokemusta karanteenista, kokonaisten talvien pituisista.
Totumme kyllä.

Nyt voimme vihdoin olla jossain muualla kuin ajan hermolla.
Kutsua itseämme tulkeiksi.
Viritellä toisia kelloja.
Elää paikan hermostolla.
Löytää hitaat pisteet. Jättää palaamatta.






maanantai 23. maaliskuuta 2020

93




Me levitämme sen sänkyymme.
Me pesemme ja paikkaamme sitä,
kunnes palat korvaavat alkuperäisen.

Hylkäämme sen vasta joutuessamme lähtemään matkaan ilman tavaraa.

Ja liikkuessamme tunnistajien lomassa, me törmäämme todellisuuteen.
Alas hyllyltä lattiatasolle mätkähtäneisiin jaloihin,
niihin, jotka tulkitsevat kesken jääneen ja valmiin
panoksi. Emmekä anna heille
edes kuteita.





lauantai 21. maaliskuuta 2020

92





Kaikki älkööt tehkö käsitöitä!
Käsityöt kuuluvat niille, joiden
sukupuoli on ompelu.

Tule, pääset juovaa pitkin sinne,
missä pukineet korjataan monta kertaa
ennen kuin niiden annetaan mennä runoiksi.

Mitä tuhlausta on antaa haarojen, päänteiden, hihansuiden
ja muiden myötäisten ja väljien 
silloinkaan vain mennä!

Ompelun sukupuolia on niin monta
kuin uusia korjaajia tulee.

Ja joskus tätä tulemisen vaisuutta
on vaikea kestää niiden, jotka ovat jo kauan tienneet,
miten tehdä alushousuista alushousuja ja
paidoista päähineitä

ja miettineet, kuinka kauan naiset ja miehet
vielä jaksavat kierrellä kaupoissa
etsimässä korjaamattomia vaatteita.







perjantai 20. maaliskuuta 2020

91




Juosta niin, että nopeat kävelevät ohi.
Huohottaa niin, että mäki häpeää.
Sillä tavalla voi juosta kauan.

Pienin askelin.
Vähän eturaivoa ja vähän takaraivoa.

Polku katoaa aurinkoon, polku katoaa sumuun.
Huohotan kuvia sisääni
pitäen pikkulintuja kämmenissäni.












keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

90





Vastaanotolla vanha mestari katsoo työnjälkeä
Lämpimät kädet, hienhajua valkoisessa takissa
Minusta tuli erilainen kuin piti
Tälläkin on nimi

Opettelemme kahdesti istumaan, kolmesti, neljästi
Muistamme käytävät, jotka onnistumme istumaan
ensimmäisen kerran päästä päähän
Muistamme huoneiden tunteet

Unohdamme milloin istumisen, milloin kävelemisen,
milloin säntäilyn mutta emme tanssimista

Kuljemme pesuhuoneen ohi
siellä kaksi hahmoa lähekkäin

piteletkö sinä ensin minun tippapussiani
niin minä pitelen sitten sinun tippapussiasi








tiistai 17. maaliskuuta 2020

89





Minulla on kolme syytä juosta.
Sydän. Aivot. Keuhkot.

Minulla on kolme syytä laulaa.
Vääryys. Raivo. Hiljaisuus

Kellertävät valotolpat polulla
karmaisevat minua enemmän kuin pimeys.
Poliisiauto ryömii äänettömästi ohitseni.
Sen mentyä
pieni kirkas valo
puiden lomasta seuraa etenemistäni.

Minä pieni urhea nainen.





sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

88




Kun kaikki, mitä meillä on valta peruuttaa, on peruutettu, me heräämme vihdoinkin kevein mielin.
Luemme kirjan. Otamme aurinkoa. Keksimme latteuden
kapitalismista ja luonnon suojelusta.
Säästymme tartunnalta.

Runojen ompelijat
heräävät yhtä kevein mielin
kuin kaikkina muinakin aamuina.






lauantai 14. maaliskuuta 2020

87




Minun olisi vaikea nousta
yläpuolelle pukeissa
Puhaltimet hurisevat lämpöä

Hän kertoo, miten nähdä kädellä ja sormella

He katsovat kynien läpi linjaa
Yksi piirtää häpykarvat tarkasti,
yksi jättää kokonaan piirtämättä
kasvatukseni

Paikallaan olemisen huimaus
Pysyttelemisen epätodellisuus

Keskittyä keuhkoihin
Tuntea jalkapohjat, siirtää painoa millin verran
Antaa lihaksen täristä selässä, koukistaa polvea näkymättömästi
Täyttää koko ruumiinsa värillä

mieluummin kuin pyytää taukoa

Jäädä mieluummin paikalleen tuskailemaan
vaikertaa satumetsässä

takana mielen muodonmuutos, edessä muodon puutos

Seistä alasti paino vasemmalla
on silti makeampaa kuin seistä valkoisissa
kuin julmat, kainot, vihreät

Kuunnella, oppia
Hiili rahisee paperia vasten






torstai 12. maaliskuuta 2020

86







Jokaisella on oma ihmeellinen maailmansa.
Tarkasti rajattu, vartioitu ja varovainen vain lauseissa.

Kielet ovat tuttuja.
Ja yht'äkkiä lauseet eivät enää tarkoita sitä, miltä kuulostavat.
Ja mitä käsittämättömämmäksi puhe muuttuu,
sitä tyytyväisempää yleisö on.

Jatkan istumista. Käyttäydyn tilanteen mukaisesti.
Näytän siltä, että teen muistiinpanoja.
Minulla ei ole kysyttävää.

Merkittävä tapahtuma, paljon työtä.
Ihmiset kokoontuivat
istumaan yhdessä suureen huoneeseen
esittämään ymmärtämistä.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

85





Kuinka paljon enemmän
tarvitaan vielä senioreja ja junioreja,
joiden työn ainoa sisältö on kerjuu?

Otinpa minäkin rukoushuoneen. Tuli mekko.
Perustin ompelimon. Tuli runo.
Olin runoilija. Tuli piirros.

Ääni ulkona sanoo: mene eteen ja ylös. Kurkota, kurkota.
Ääni sisällä sanoo: mene väliin, kun vielä voit.
Kuuntele niitä, joiden puheesta et saa selvää.
Ryömi halkeamaan.

Valvo sikeästi kuin porkkana,
näytä, miten olla juures, virus ja värinä,
miten pilata äveriään päivä.

Arrastuksen ja hammatin välissä.






sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

84







Menen punkkarin karvaiseen kontrapostoon.
Yhdeksäs leikkausarpi haluaa tulla piirretyksi.

Seison siinä
niiden rinnalla, jotka haluavat puoliväkisin poistaa
yhdet karvat langalla ja sokeroida toiset.

Niiden rinnalla, joiden peppuvako paljastuu,
kun he kumartuvat alttarilla laskeakseen kukat.

Niiden, jotka sanovat suoraan, etteivät he lue eivätkä ompele
vaikka minä kuinka opettaisin.

Seison yhä vain alasti. Jalka puutuu.

Minä punkki muiden punkkien vieressä.
Leuoista irtoavat karkeudet. Joskus punkit eivät tiedä,
minne ovat kiivenneet.

Päätä huimaa, menen pieneen kippuraan.

Toivotan sukupuolille hyvää päivää kuin tervehtisin uutta luokkaa.








83






Systeemi haluaa tarinoiden kertojat huippuun hiottuina Anojina.
Mummit kääntyvät haudoissaan.

Hiipiä kyyryssä kohti turvaistuimissa olevia voimakkaasti tuoksuvia hahmoja,
pysähtyä pienen matkan päähän epämukavaan asentoon,
kurkottaa kaulaansa ja nuuhkia.
Hiipiä takaperin samaan paikkaan, mistä tuli.
Kiertyä kerälle. Kutsua tätä feminismiksi.

Jatkaa rahan ajattelemista niin paljon, että raha tulee, kuluu ja loppuu.
Aloittaa alusta kuin ei tietäisi muusta. Kaikkeen tottuu, vaikkei pitäisi.

Ja niin hassua on meno, että vahan, pahan, nahan, sahan ja mahan
ajattelemisesta ei saa mitään muuta kuin vaikean maineen.







lauantai 7. maaliskuuta 2020

82





Ensin oli käärö, sitten koodeksi, sitten syntetisaattori.
Kaikkien näiden aikana olimme me.

Meitä oli paljon enemmän kuin vartijat uskoivat.

He eivät ole olleet missään muualla
niin kateellisia kuin nautinnossa.
Eivät muusta.

Variaatiota on vaikeampaa kuunnella kuin teemaa.
Joskus runo on muualla. Joskus vamma on nautinto.

Jos minulla ei olisi nautintoa,
minulla olisi vain kissa,
saumuri ja puutarha. Ei muuta.

Mutta koska minulla on nautinto,
minulla on kissa, saumuri ja puutarha.
Pisteitä ihmeellisissä paikoissa.
Ihonalaista naurua julkisella paikalla.
Ranteen kimpussa liikkuva kieli.

Kateus saa vartijat repimään hiuksiaan.

Minulla on joskus se, mitä teillä nyt. Teillä se, mitä minulla nyt.

Ajamme vartijat runoon.







perjantai 6. maaliskuuta 2020

81





kulkeutua kalvojen läpi kymmeneen ranteeseen
ja pusertua harmaista kärjistä tasaisille pinnoille
näköisiksi muuntuneena

olla viivojen jumala neljä kertaa kaksikymmentä 
toivottu ja hengittävä

piste tuijottaa takaisin, raskasta työtä

olla tanssimatta ja hengittää
katsoa pisteen liikahtelua, tuntea ilma
hyväksyä kohti maata suuntautuva hymynsä

saada aikaan itsensä, vaikka hakee toista
saada keksi, vaikka hakee kahvin

antaa lupa
havaita kaulan arvet koruina
olla havaitsematta







torstai 5. maaliskuuta 2020

80






Pienet haluavat sinut
yhtenä, kappaleena.

Joku ostaa sinut monimutkaisena, joku yksinkertaisena.
Joku rikkaana ja joku köyhänä.
Selkeyden vuoksi
pysy omana litteänä kirjonasi,
kerää taskuihin kaikki kortit,
vedä aina väärät vivahteet esiin. Sinulla on oikeus.

Sanoa kiitos ei
haukkumiselle ja ylistämiselle.
Sanoa kyllä kiitos
hämmentyneille viereen istahtamisille.
Toteavan aukeamisen,
laukeamisen ja raukeamisen voimalle.

Ei ole sinun tehtäväsi pitää muita liikkeessä
vaan vetää raja ja avata se.

Voit toivottaa itsesi tervetulleeksi.





keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

79




Polvi pettää meitä.
Salamannopeita putoamisia katuun.
Tippumisia keskellä tietä.
Herää toive tuolista.

Tuoliin ei jouduta. Tuoli saadaan.
Lasta ei hankita. Lapsi saadaan.

Ei kukaan tuolia pelkää.
Kuka tahansa voi haluta koskea siihen.
Luulla omakseen.



78





kun tulin tajuihin
vartalooni ratkenneet kanjonit
kaikuivat vaimeina ammeessa jossa makasin
siellä vallitsi aineista leuhka auvo, naurava
kuulin selvien sairaina vaikeroivan

halvaus on parasta

kuvitteleeko ihminen vierelleen puhuvan eläimen
koska ei kuule eläimen ääniä suussaan

tulevatko lapset aina seisomaan kadunkulmassa
vaaleansinisissä sukkahousuissaan

kun olin levännyt, halusin näyttää itseni kaikille:
vedin lakanan varovasti syrjään
väleihin avautuivat
ihoni yhteenkurotut ihrat
minä viattomuuden riivaama impala
sidoin vatsaani pingottuneet rihmat kiinni
kipeiden vieraiden ripsiin





77




Joka kerta, kun luet tämän,
yksi kuolee.

Seitsemällä rivillä on suurempi arvo kuin hänellä,
joka jätettiin äsken elvyttämättä.

Sellainen on vammaisten välinen hierarkia.
Uusi fasismi, vanhan kertaus.
Vaadin muutosta.




tiistai 3. maaliskuuta 2020

76





suonet jyskyttävät päässä
tuntuu siltä, kuin laskisi alleen
hiki peittää koko vartalon
pisarat tippuvat otsasta ja osuvat

juokseminen on lempeä
tästä ilosta maa lohkeaa
vajoamme pohjalle

kaukoputkeen katsomme yksin
ja rauhoitumme jokaisesta erosta
kuten rauhoitumme jälleennäkemisestä

ihmiset lukevat itsensä lauluun
nekin itsekeskeiset,
arat ja ujot, joita ei sinne ole kirjoitettu

tuoliin rakastuu
eri tavalla kuin eläimeen tai soittimeen
vaikka ei aina omaan tuoliinsa
vierellä nitisevään








75





Runo on siellä, mistä ei kuulu mitään ja mitä ei jaeta.
Runo ei ota yhteyttä sinuun.

Pienen pieni ja häiriintynyt.
Se ei ole mukana messuilla, laitoksessa eikä tapahtumassa.

Kaikki se upea, hämmästyttävä,
se ennätyksiä rikkova, jolla olet tottunut korvaamaan
kyvyttömyytesi keskittyä,

on jotain muuta kuin runoa.











maanantai 2. maaliskuuta 2020

74






bussikuski kuulee matalaa kieltä
siltä, jolla on korkea todistus ja sana hallussa

falskia laitostunutta kikkailua, sanon minä
juokseminen tekee hyvää

maailma on suurempi kuin sana ja sen hallinta
mutkikkaampi kuin hyvin istuvat aivot

mitä kauemmin matkustaa pilvissä
sitä nopeammin
alkaa korvata käsitteellä
havainnon, suostumuksen ja etiikan
hyppäämisen
sukeltamisen
eron
vaivalloisen kysymyksen, kuuntelun













73





Uskomme hierarkioihin niin kovasti,
että panemme tietokoneen korkeammalle kuin ompelukoneen.
Yläopiston panemme opiston yläpuolelle.

Mikä vapaus: häiriökomennot loppuvat, kun lähdet,
ylhäältä tulevat ja alhaalta tulevat.
Kun tulet takaisin, jatkuvat.

Kulkea kesät syksyt jäällä:
opetella sanomaan ettei osaa muuta.
"En osaa mitään muuta."
Opetella sanomaan: "En pelkää mitään."

Opetella huomaamaan
että talojen seinistä työntyy esiin oransseja sieniä
että pääskyset panevat ihmisiä iltaisin nukkumaan
saattavat heitä töihin
mikä vastuu pienillä eläimillä

ettei ulkopuolella ole mitään

että taipeissa on toisistaan selvästi erottuvia hajuja
uimapatjan, jäkälän ja homeen
tyynyjen sisällä neljäsataa vuotta vanhaa ilmaa

suojeltua, kasteltua









72




ihmiset kohtelevat eri tavalla ompelijaa ja tohtoria
joku on molempia ymmärtämättä kumpi tulee ensin
havaitsematta ammattien epäluonnollisia järjestyksiä

itseään on niin vaikea nähdä neulansilmän läpi
että tohtorit yleensä suostuvat siihen, mihin ovat tottuneet

runoilijalle jää ihmettely
kourallinen halvaantuneita merkityksiä






71




kivutonta vammaa ei voi ostaa
eikä sitä voi saavuttaa nousemalla hierarkiassa alas
sen voi saada sattumalta, monikielisen kodin

vai onko joku nähnyt kättäni kaupan?

jotkut teokset ovat vain sormissa, jotkut jaloissa
jotkut vahingoittuneissa silmänpohjissa

nyt joku alkaa taas heiluttaa jäseniään patjojen raoista 
joku jouksee ympäri yksiötä ja huutaa
voin kertoa faktana

kun on lentänyt kulkuvälineestä ulos,
ei pysty matkustamaan yhtä huolettomasti kuin ennen

lento muuttaa hermot ja muistin
paiskaantuminen muuttaa katseen, tunteet ja älyn

voin kasvattaa selän kokoisen korvan
joka kuuntelee rangan tavalla

voin vetää päästäni esiin antennit
jotka luovat ympärilleni suojakalvon

voin kertoa faktana, että tyttö voi olla mies
voin oppia pois vammaisuuden säännöistä

mutta en voi lopettaa lentoa






sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

70




Menestymiseni sai minut yökkäämään tyhjää.

Siksi uskalsin antaa halvaantuneen käden
opettaa minulle käsityöammattia
ja putoamista.

Ei tullut nopeaa sopeutujaa.
Haaveilin edelleen talvesta kesällä,
syksystä keväällä.

Hän olisi vain nauranut kyllästyneesti,
läimäyttänyt minua entisillä naisillaan.

Sanonut, että oli antanut avaimen,
jotta koko porukka olisi voinut juhlien jälkeen
kuolata tyynyillemme
ja haistaa meidät.

Ettei asioiden välillä olisi ollut eroa.
Minun oli tultava yhdeksi kaikkien kanssa
ja niiden kanssa joita ei enää ollut.

Ei se mitään, vaikkei mies voinut olla kiltti tyttö.

Tutustuin miestyttöön myöhemmin.
Vaivihkaa uskalsi tuo ihana olento
toivoa minulle vain pienen pientä virtaa.






69





minua on katsottu monella tavalla
olen kuunnellut asioiden ympäriltä kaiken mitä on

en tiedä miten haarukoida
miten saada suuhun palat, joita ei ole
sinä syöt, vaikka lautanen on tyhjä

leipäjonossa kehitysvammaisen kanssa
olen käynyt parempia filosofisia keskusteluja
kuin kuohuviinilasin äärellä
akateemisissa jonoissa





68




He kirjoittavat runoja ratkomalla
korjaamalla vanhoja alusvaatteita
ettei nousisi status päähän.

He kirjoittavat ilman projektia,
koska eivät osaa anoa eivätkä saada.

He eivät kestä odotusta eivätkä nousua seuraavaan luokkaan.
Eliitti inhoaa sitä.

Pysymme linjalla uskomatta sieluun
niin tekevät sukulaissielut

veden pinta on kova
siksi roikumme pohjasta
päähän istutettujen rihmojen varassa

kuin emme olisi koskaan haljenneet

ja voimme vain miettiä
miten kutsua riiputettua lihaa
kun voi kutsua sitruunapuun tai oleanterin

käydä laaksossa halaamassa tammia
kiintyä siihen, minkä voi vain miettiä












67




miksi yhtyä sellaiseen
jonka syliin pääsee vain edestä tai takaa

venytteleminen on kesken,
olemme vasta oppimassa
kyllin piittaamattomiksi ja uteliaiksi

sillä niin tolkuttomia ovat ennalta järjestetyt unet
niin tolkuttomia koneiston viralliset kullat

etten muista milloin lakkasin paneutumasta
liukenin sormenpäitä pitkin omaan sukuuni

jossain täällä on maa
otuksille julma
nisäkkäät astelevat kielekkeiltä

jossain täällä tähdet
ja kierrätettyjen kalujen klaani
syöpymässä saumureista saksista ratkojista kämmeniin





66




kuka suuteli elektronista laitetta edessäni:
vaativa akti
vei minut uudestaan letkuun

ja kun heräsin
yläruumiissani roikkui elin
kuin uhmakas pentu
venuksesta tullut

olen paralyyttista lihasta
vihaisesti heiluttava barbi

alkoivat nostella
minua kuin teurastettua sikaa

rakastuin vieraiden naisten kouriin
empatia tappoi kaikki vammat

minut pestiin kirurgien hiellä, silmistäni varastetulla

kiivaasti koettivat hoitajat kuristaa
kipeitä kantavan raivon
eivätkä varomattomat muistaneet sitä vaalia






65



kun heille annettiin elimiksi
aistinkarvoja ja kirjakeuhkot
veret kiersivät liuskoihin

ei jäänyt muuta sisäistettävää
kuin sisään tahtomisen turhuus

niin olivat kipeitä kaunosielut siitä
että käsistä irtosi kiimaisia nimiä
että he aukenivat toisilleen laitteissa

yhä vain kollegat toivoivat
että futonilla olisi asunut susihämähäkkejä
munakäärmeitä ja luteita

että patjaan olisi kasvanut huojuvia luita
hapanimelä kudos alkanut ajatella itse

ihminen ei voi antaa naiselle mitään





64




pyysin äitiä kertomaan, kuinka verinen olin kun synnyin
hän sanoi ettei hän nähnyt minua, minut vietiin pois ja pantiin kaappiin

pyysin isää kertomaan, kuinka verinen olin kun hajosin
hän sanoi ettei se kuulu minulle vaan vaitiolovelvollisille
minut siirrettiin lakanoiden väliin ja parannettiin

pyysin lastani kertomaan kuinka




63





Ei siinä mitään, että joku on sokea,
mutta jos hän on sen lisäksi vielä ikävä?

Kettu ja ilves
samassa lupauksessa,
kissa kietoutuneena koiraan.

Yksityinen asia,
täynnä suuhun piiloutunutta kieltä,
hyräilyä kyökin puolelta.

Kovaa yritystä
jossakin siellä,
hassu hypertodellinen ulkomuoto.

Joku jolla on kaikki
kuten kaappi ja kello ja kamera,
jäsenissä tahaton tottelemattomuus,
niskalihaksissa uneni.

Väitin eläneeni.
Minulla on mielikuvitusta.

Olen avannut tukan ja ravistellut itseni hereille,
alkanut kutsua kaipausta rakkaammaksi
kuin häntä, jota kaipasin.




62




oletko kissansilmäinen kasvi
sano oletko teoriameren levä ja koralli
flooraa ja faunaa seitsemännessä tasossa

mutta älä sano, miksi rakkaus on tahditon

sano kuinka koskaan voisin väsyä
uimaan järjestystä vastaan
uimaan sen puolesta

että voin jättää huomaamatta yhden mutta en toista

miten meren käy sitten
kun evät muuttuvat kintuiksi ja liukastuvat kiviin
alkavat väittää ettei sellaiseen pysty yksin




61




veripyökki valitsee sen
jolla on varaa sanoa ei

halut järjestyvät toistensa ohi
perversiot jäävät roikkumaan kuin lentävät koirat

tämä on riutumisen hedelmätila
tämä on itsestä vaikuttumisen uusi aalto
tämä on hurma hampaat irvessä

veripyökki valitsee sen jolla on kanttia antaa pakit
poikkeukselle ja säännölle

jota kaikki kummastelevat
häntä en ole menettänyt



60




Ahvenruoho seisoo mudassa kuten hän
jalat kiinni toisissaan ja keinuu

He olivat kalamaisia ja vaikeita
valitsivat uhmakkaan aateluutensa merkiksi kynnet

Kuinka kauan olivat karvat valuneet,
kuinka kauan oli juhlissa ollut kova kuri?

Sormet olivat simpukan sisuksen veroiset
Kämmenselät säilykepersikoiden veroiset

Silloin kysyin, oletko sinä sellainen
jossa on vesikasvien ja lasten
kiireetön into

Levitimme rauhattoman kalvon
itseensä tyytymättömien sisarusten elimistöihin

ja he puolestaan levittivät hillittömän viileänä viipyvän kalvon

sattumalta tietoisina




59




Kankaasta tehty käärme haluaa näyttää oikealta tullakseen hyväksytyksi
mikä hyvänsä liike on ajatus
runous on tekemistä

joskus käärmeet kokoavat itsensä hetkeksi ja itkevät
ne katselevat itseään ja lähettelevät surunvalitteluja toisilleen

joskus ne järjestävät juhlia ja päästelevät ääniä
sitten ne kiertyvät auki ikkunan ääreen ja nauttivat tapahtumattomuudesta
ja vasta silloin ne huomaavat miten iloisia ne ovat

minulla on ikävä erästä käärmettä ja erään tuolin nytkähdyksiä
sen istuimen narinaa, sen nousevaa ja laskevaa ajoääntä

en tarvitse kuuloa, tarvitsen yhden kuvitellun aistin
ymmärtääkseni ettei kaikkia iloja voi verrata eikä kaikkia lapsia kutsua kotiin

kysyäkseni millainen on sinun tuolisi oma ääni
millaisia sinun pyöriesi äänet




58




Kukkakuvioisesta kankaasta tehdyllä käärmeellä
on lupa puhua kuolemasta lapsille

elämä on kiva paikka, sanot
ja yrität löytää asennon joka ei satu

ja katsoessamme lopun virkeyttä huoneessa
ihmettelet miksi nauran vasta kotona
se on uusi tapa itkeä, ehdotan

mutta kuolema ja sinä sanotte yhdestä suusta:
et ole oikeasti vielä iloinen etkä surullinen, sinä vain esität

laskeudun matolle että näkisin
vähemmän järkyttyneenä
käärmeen perspektiivistä tämän vanhan tanssin

karvat värähtelevät
kynnet jatkavat kasvamista
korvat tuottavat vaikkua

tämä on paljon monimutkaisempaa kuin runous

osaisinpa käydä läpi vastaavanlaisia järkytyksiä
mädättää vanhan minäni

kuolema huomaa että yritän vakavasti ja kysyy:
näinkö vähään elävä ruumis pystyy

ja nyt sinäkin panet uuden vaihteen päälle
puijaat minua ja käärmettä, puhut epävirallista kieltä
pehmeitä kovuuksia, kokonaisina nieltäviä

mikä auttaa heti

57




olemme elävä loukkaus
autonomiselle ihmiselle

me kylmät ja rauhalliset
istumme kädet sylissä

että löytyisivät lujat suortuvat
ja kynsien alta lämmin lakka

me elämme täysillä hiljaa
aina jo valmiiksi paniikissa
huulet tihkumassa kieltä

tunne käteni takaraivokyhmyllä
niin hilpeä on minun käteni sähkö

kirjaimet kutiavat
nahan alla kuin liukkaat langat
sieraimissa tuntuu liiman haju




56




hän asettui huolittavaksi
kuin vähän käytetty
kesy kääpä

pelko on ovela veto

joku takoi kuluneen alun
kuin olisi tarjonnut kirveen
ja muut mahdottomat valinnat

kuinka kasvattaa hänen laillaan kieli irti
uskoa lukevansa ajatukset
jotta olisi me




55




ei ole mitään kiitettävää
tapaa suoriutua haluista

on vain sääriä jotka nykivät valveilla
ja niitä jotka nykivät unessa
niitä jotka kasvavat korvien välissä
ja monia lämpimikseen väpättäviä polvitaipeita

on kipunoiksi ratkeileva riittoisuus
joka asuu kuin riivattu käsieni säikeillä
raajamme eivät oikeasti tarvitse meitä




54




kovalevyt ovat jo saaneet kaiken sen
mitä meissä on omistettavaa

loppuihin elintoimintoihin
olen koodannut hellyydenkipeyden
keksinyt monta epätyydyttävää kulmaa
itseäni ja muita varten

koukistuneissa sormissa on sukupuoleni seutu
niskavilloissa teidän läsnäolonne paino
ja keskittymisen sietämättömyys





53



he etsivät sitä väärästä paikasta
löysivät pelkkiä pulleita poimuja

olin siirtänyt sukupuoleni muualle

kämmenissäni kuhisi
sitkeitä salamannopeita matoja
ne venyivät siimoiksi
ne luikersivät olkaluille ja liikuttivat minua

olin valmis uuteen suhteeseen
itseni kanssa

sanoivat että olin hyvin lahjakas
että lihani ei vaivannut minua

meissä on tarpeeksi monta
notkeaa lokeroa
voidaksemme muuttaa mieltä




lauantai 29. helmikuuta 2020

52



aukeama otti illalla äänemme suuhunsa ja suuteli mattoa
pääskyset nostivat metelin

minulla oli kaksi keskeneräistä pesää pääni sisällä
ja vain yhdessä unessa muna

olimme poissa kadulta, kaksipäinen nelijalkainen organismi
nousin kuudelta tunnustelemaan sitä

täällä oli eilen tummahiuksinen mies, jonka silmissä uivat tetrat
kuuloke kädessä raavin koko aamun sitä kohtaa matossa

yöllä pääskyset lensivät ikkunaani vasten ja rikkoivat sen
ne nousivat ikkunalaudalle
ja kesä putosi kadulle niiden nokista

ne sanoivat, että minun tarvitsee vain korjata ikkuna ja avata se
jotta kuulumme tänne




51



matkustimme paikkaan
jossa kaikki miehet ovat sokeita, kaikki naiset näkeviä
en kerro missä se on

hän oli sikarinsavua korvakäytävässä
englantilainen valssi transit-hallin kaiuttimissa
ja sen välinpitämättömänä viipyvä vaikutelma
sormissa koodinimi ja lukemat

mitä tuhlausta on torkkua eri kaupungeissa
mitä tuhlausta ottaa talteen ihmisen haju

osasimme kyyhöttää tarpeeksi hiljaa
ryhtyäksemme puhumaan mistä hyvänsä
puhumatta, eksyäksemme itseemme kuin kissat





50




miksi ihmistä ei voi rakastaa
yhtä hyvin kuin konetta

ehdin kiintyä kylmään lihaan
märehtiä niskan karvat ja kämmenselän suonet
minä uppiniskainen vuohi

internet on täynnä äänetöntä naurua

surumielisyys
kuin paneutuisi makaamaan raadon viereen
alkaisi hyväillä sen reittä





49




kuljetin huuliani paperilla
päästin kirjoituksen hyväilemään minua
korvien välistä

hänessä oli sama haju kuin mummissani
ja sitä hajua minä halusin

hän joka luki kanssani mieluummin äänikirjaa
kuin tätä runoa
oli vastassa asemalla
lämpimänä kuin syksy

hän istui kanssani linjalla hiljaa
siteerasi vanhoja kirjeitä
läimäisi minua entisillä rakastajillaan

hänen yhteisönsä juhlissa
ihmisten katseet kertoivat minulle erakosta
joka tykkäsi puhua vaikeasti

hän kertoi minulle naisesta, jolta putosi naama
kertoi, kertoi ja kertoi naisesta
toistaen sanaa inhimillinen

onneksi en ottanut häntä



48




istumme pedillä, jolla on soittimen ääni
ajattelemassa kuinka se haluaa meidät tänään
tuoksumassa painosta tulleilta kirjoilta

hän istui jalat kiinni toisissaan
kun hänen korvansa näki minut lehdessä

hovin lemmikki oli nukkunut lasisella pöydällä
kun meille kasvoivat yhteiset sukupuolielimet

hän sai yhdeksänarpisen naisen silmät
eikä hovissa ollut montaa joka sille asialle olisi nauranut




47




tässä kaupungissa
sokeita ihmisiä ei riitä kaikille

niille jotka etsivät vamman takaa
löytyy pelkkiä ideoita

häissä puhalletaan kuplia
meillä on molemmilla mustat vaatteet
ja posetiivari soittaa marssin

keskellä nurjaa unta
halaan kieltä kuin koira
käyn asumaan kaulalleni

elämää naurattaa

naimisiin menevät ne
jotka eivät muuten luota toisiinsa

hän suuntaa sängystä pöydän ääreen
asettaa sormensa naksuvalle näytölle
kuin työntäisi ne postiluukkuun
ja piirtyy kuva vammaisuuden riemuista

hän seuraa minua kylpyhuoneeseen
kertoo mitä on kirjoista keksinyt
yöllä kissa kiipeää hänen selkäänsä

otan kissan ja menen




46




olen tullut keskustaan päästäkseni reunalle
juna lähtee

hänet on kuviteltava keneksi hyvänsä
jotta hänet voisi kuvitella

ihmisten kiivaus on kerääntynyt
kadulta kivistykseksi poskipäihin
muisti on paiskattu takaisin katuun
jonglööri ei tahdo tulla vangituksi naisen päiväkirjaan

minä en rakasta sitä
sellaisena kuin se on
vaan sellaisena kuin se rakastaa

mustaan pukeutunut mies juoksee väkijoukon halki
tuijottaa minua ja osoittaa sormella omaa päätään

löyhkäävät liukulattiat raput tahmeat laiturit
kaupunki on silmien takana
joku koskettaa olkapäätäni ja sanoo: en puutu asiaan







45




mitä tahansa ei voi tapahtua

voin olla taloudellisesti riippuvainen
osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevasta
sairaasta ihmisestä

riippumattomat voivat sylkeä
rakastavaisten päälle yksinolon

liskojen kielet voivat mennä
korvan juuresta keuhkoon

minulta voidaan ottaa
salissa suolet ulos
ne voidaan panna maljaan ja puhdistaa

eikä minusta siltikään tule nopeaa








44





näkevät eivät näe sokeaa silloin
kun hän lyö päänsä pylvääseen
vaan kun hän on kaupan kassalla hidas

ruuduissa hyvätuloiset
kertovat olevansa onnellisia,
koska he ovat saaneet lisää rahaa

toivotan mahdollisimman vähän menestystä

joku sylkäisi minut provinssiin
lounaassa asui Puutarhan lauantaicharmi
heti muodostui lajien välille suhde 
kissat hyväilivät kyljillään vieraan väsyneet sääret

raajat lähtivät omille teilleen
ja alkoivat elää toista aikaa
itsenäistyivät, paljon ennen päätä

minun pääni jäi väliin
pääni jäi kannen ja koneiston väliin
kun olin laskemassa flyygelin kantta alas

ehkä halvaus on kuitenkin parasta
mitä ihmiselle voi tapahtua









perjantai 28. helmikuuta 2020

43




sain monta tilaisuutta ohjata tandem-pyörää
en koskaan pystynyt istumaan eteen
irrottamaan jalkojani maasta

sitten sain istua viereen
pelkkää älyvapaata kuolemanpelkoa

päätin jäädä siihen

näin että uutta elämää olisi, vaikka kukaan ei sitä synnyttäisi
menin synnyttämään
ja synnytystäkin suurempi järkytys oli nähdä
miten paljon lapsia vihataan täällä

vanhempien katsoessa muualle minä vieläkin joskus tuijotin lapsia
niin kuin lapset tuijottivat minua
alakynnestä

lapsia ei voi verrata tanssiin
lapsia ei voi verrata

nytkin kyynärtaipeissa nahka tärähtelee
piirtelen etusormella yliampuvia kirjaimia vaatteisiini
maa nauraa meille




42




perjantaina minut vietiin irrotettavaksi
heillä oli muutakin ajateltavaa sinä aamuna
kuin minun mielettömyyteni

sanoivat: jos et auta
isäkultaa ei päästetä lähellekään
vapautettua päätäsi

minä olisin halunnut
että kehoni olisi työnnetty koneeseen
josta olisi tullut ulos toinen henkilö

joku päästi minut omin käsin irti siitä kalloa kuristavasta helvetistä
ei kysynyt lupaa ei katsonut silmiin ei sanonut hei hei

sitä konetta minun on muistaminen
että halvaantuisin yhä uudestaan, vankasti
säikeisiini jäisi aisti




41





Hyteissä on lakattu hymyilemästä.
Äidit koettavat selvitä iltaan,
jolloin ilmastointi hiljenee ja olkapäät laskeutuvat.
Korkeimmat ovat jo vetäytyneet saariinsa.

Lapset koettavat huomennakin nousta kumiveneisiin.

Voin pahoin
nähdessäni tuen puutteen ja paljouden
siellä, missä tästäkin kerrotaan.

Pääskyset neulovat edelleen seittejä ilmaan.
Jalometallit koettavat selvitä
lasien läpi. Ikkunan avaaminen on kiellettyä.






40




luin kirjan ja nyt hän sanoo
etten saa kuvitella häntä
ukrainalaiseksi muusikoksi

sormeni tutkii kirjassa olevia kuvioita kuin kangasta
meidän on kirjoitettava pienistä asioista

hänen opettajansa oli näkevä
eikä pannut häntä kulkemaan kylästä kylään

ja minulla on pienessä pullossa vesi
jossa on hänen hengityksensä haju

voin mennä keskellä yötä asemalle ja istua penkille
voin mennä lukemaan kuinka sokeat soittajat katosivat
silloin kun ukkini käveli ulos kaivoksesta

pelastuneet sanovat että meillä on yhä kaikki hyvin
ettei meillä ole mitään muuta
hätää kuin ilmasto

että meidän olisi tehtävä planeetalle palvelus
ostettava vähemmän kirjoja, nukuttava enemmän
nähtävä tarkempia unia








39




ukkini ikäiset miehet
nikkaroivat minulle uuden ruumiin

kuulostin koskettavalta luontodokumentilta

elimme päät samaan ilmansuuntaan, hermot riekaleina
paikassa jossa ilmalento oli merkillinen tempaus
ja anatomia käänne parempaan

olit muuttunut käärmeeksi
tullut kylläiseksi kuukausien kiireestä

ja kun avasit suusi, rihmat katkeilivat
minä lakkasin karjumasta
pesulaput putosivat omaisten käsistä



38




leikkaajat tulivat laumana
hänet oli pesty ja pantu istumaan
lakanat oli suoristettu

tulla ulos terveenä
reipas performanssi

vilkuilla liikkeiden varjoja
jäädä sängyn laidalle
epätietoisina terriereinä
tärkeinä mutta lempeästi petkutettuina

yhtä elossa kuin hän


37




miksi leikattu olisi nöyrä

hänen on lapsena annettava istua käytävällä koko päivä
jotta hän osaisi kiitollisena seisoa aluspaidassa
keskellä vastaanottohuonetta
tutkittavana

hänen vanhempansa liikuttuu
lähtee kadulla väärään suuntaan
eläinsatuun eksynyt ritari jolta on suojeltavat hukassa

terve ruumis on jo syntyessään vihannes
täydellisen kova ja raaka

yritin minäkin keittää siitä iltaisin aterian
koetin minäkin sen nauttimista
unikuvista välittämättä koetin pureskella
luut ja lihat tunnistamattomiksi,
koetin työntää massan ulos suusta
levittää päälleni kuin kipsin ja tutkia

menestyksen toivottaminen
sisältää toiveen vaihtoehtojen katoamisesta

älä tyrkytä enemmistökieltä
sitä ei ole leikattu





36




Kun lakkasin olemasta,
tapahtui toipumiseni

eikä halulla ollut siinä mitään sijaa.

Keuhkooni kasvoi ketokatkero ja käärmeenpistonyrtti.
Ne voivat hyvin ja minulle oli niistä paljon surua.

Katkeruus ei ole mikään vaihe.
Se on ylpeä eläin,
joka on kiintynyt minuun.

Niin kankean kiihkeästi
kierryn aamuisin irti sen kyljestä
että kehut putoilevat.




35





olen naku rampa pesuhuoneen nurkassa
minä ompeleiden peittämä impi

vakava nauru
naksahtelee kasvojen pohjalla
kiehuu onteloiden seinämissä

valuu nieluuni
ja räiskähtelee seinille
punaisenharmaana massana

tukehtuu omaan runsauteensa
kuivuu hurmasta turtuneisiin uomiin
tarttuu aivokuumeeksi kaimojeni
niiden vanhojen pirujen tajuntaan

vierelläni kiltit raajarikot hyvät
kiitollisina kyynelehtivät

olen omassa liemessäni kiehuva sieni
minä hiestä märkä niekka



torstai 27. helmikuuta 2020

34






Kun huomaat, että joku jossain
varmaankin aika lähellä

on jäänyt jumiin
korvaamattomuuteen, samuuteen,
Teokseen, Kenttään ja Tehtävään

ja tahtoo kovasti avata sinullekin oven,
voit olla suostumatta.

Jätä sormet korviin, työnnä suuhun sammal.
Hidasta puhetta. Luovuta.
Nukahda päiväunille nykien.

Sinäkin osaat kuvitella maailmoja.

Merkillisen päättäväisesti
sama uni, sama kaava
nostetaan aina esiin, sama jätetään nostamatta.

Olla suostumatta
nostetuksi
on nurin. Ei väärin, ei oikein.

Tehtävä suoritettu.
Nurin niskoin. Ilman hehkutusta.
Joka päivä uudestaan.