Valmistaudumme omaan kodittomuuteemme
tarjoamalla majoituksen ja katsomalla itseämme
nukkumassa pahvilaatikossa silloin, kun meillä on vielä koti.
Kadulle voi hypätä monta askelmaa kerrallaan ylöspäin
tai alaspäin. Suku voi jatkaa juhlimista kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Keskellä on väljää, siellä on aina vain vähemmän väkeä,
mutta alemman ja ylemmän osan välissä on pari universumia.
Huoneen katon läpi ylikasvanut rukoilee päästäkseen takaisin
olemaan se hieno tomaatti, jollaisena haluaa tulla muistetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.