Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
mitä
tun
teet
ovat.
Kun
emme
pääs
seet
enää
ylös
sängystä,
saimme
lääkkeet,
luiskan
ja hissin.
M
e
emme
t
e
h
n
e
e
t
m
i
t
ää
n,
kun
maailmasta
pyyhittiin pois
yksi heimo.
Ja
kun
jäl
jellä
oli vain
luiska,
hissi
ja yksi
heimo,
ku
ka
an
e i
enää
tien
nyt,
Jokaisessa
säh kö p o s t i v
iestissä
on piikki. Ei
älttämättä terävä v
aan tah
mea j
a tyly.
Sen
ajan p
omot e
r o
a v at
tämän
ajan
pomoi
sta, j
otka
julk
aise
vat
ku
van
lääkk
eiden pö
höttämistä
kasvoistaan
saadakseen
apua.
Omp
elijan
neuvo
kuuluu:
keskity, niin
pääset pitkälle.
Mekko ei suostu
keskittymään
yhden asian
pal peit tä jas
ta mi
seen.
S
e
pää
stää
sanat
yhdestä
hihasta sis
ään ja toise
sta ulo
s.
S
a
na
t k
atkei
lev
at
m
at
ka
ll
a.
M
ek
ko
jo
u
t
uu
kor
jaa
jaksi.
Om
pelija
vain
leikkaa
etukappa
lee s e en s
u u r i a
reikiä, jo t ta sanat v
oivat kulk ea rikko
ontum a tta
.
