Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
mitä tapahtuu.
Hän kuluttaa paljon
ja urheilee vielä enemmän.
Eikä hän silti saa aikaiseksi
p e r s o o n a a.
Suoritukset ovat luomassa kodikkuuden tuntua.
Siirrämme hänet ylös, syrjään,
niin monta kertaa, että
tunnemme tarvetta
nousta ylös,
kuluttaa, urheilla ja
puhuaslangialuodaksemmeimagon.
Runoilija heristää korvia kuin sormia,
kuuntelee
ja kuvittelee häiriön tilalle
a p o s n o r e n
y m m ä r t ä ä k s e e n,
Itsenäi
syyspäivän haas
tattelussa valtionpäämie
hen puoliso
sanoo
palvelleensa
maata
korkeam
malta kuin
muut.
Diippii
shittii
line
aari
tele
vision
kat
so
jille.
Las
tensairaalasta
löytyneet
kuolleet
keskoset
jatka
vat
ha
jo
a
mis
ta.
Painov
oima ve
tää nä
köala
paik
koja
kohti
maata.
Nyt
nii
tä
pu
to
aa
jo
suo
raan
p
ä
älle
mme.
Siirrämme edelleen ylimmiksi
vain ihmisiä,
joita emme kehtaa neuvoa eläkkeelle
ja joiden puolisot osaavat
puhua
rauhoittavasti.
Hätkähdämme hereille
näköalapaikoillamme
selkäpiit hiessä
ja läiskät mekoissa.
Pääsemme eroon
a m e r i k k alaisesta jouluelokuvastamme
vain
siirtämällä minkit
p
re
side
nt
eiks,
eiks
je.
