519

 

Ryhtyä unohtajaksi siinä vaiheessa,

kun kädet tärisevät kuumaliimapyssyn ympärillä.

Unohtaminen on menemistä.

Hajaantua mikromuovimereksi. Ryhtyä unohtajaksi

matriarkkojen mutristellessa laulua.

Laulaa lujempaa. Sukeltaa klovnina molliin.

518

 

Mekko haluaa, että sitä kohdeltaisiin kuin ompelijaa.

Saumuri kysyy mekolta:

"HHaalluuaattkkotkatualualHa todella

joutua purkamaan yhä uudestaan samaa paksua kohtaa?

Sitä kohtaa, josta edes minä en päässyt yli;

kohtaa, johon jäin jurnuttamaan niin, että siitä tuli vielä paksumpi?"

"Haluan", sanoo mekko.

517

 

Koska         kirja         on      mekko,       runo         on        sauma.

M e k on  vii ttä sa taa sei tse määtois ta   saumaa

      kaupataan taiteena taivaankappaleen toi 

          sella puolella. Se on rumaa, sa

               noo takki. Ei, se on kun

                       nianosoitus,

                          sanoo

                              

                                suk

                                 ka

                                  

                                   .

                                  

516

 

Kirjailija on mekkojen kirjoja.

Kirja on laatikko,

jonka vieressä klovnit lukevat tatreezia

nauraen messuille, roskiin heitettäville täysille laatikoille,

                                                       pyhälle tarinalle urheilusta. 

515

 

Hän kysyisi, mitä eläimiä olisimme.

Vastaisimme: olemme lahnan, kauriin, 

karhukaisen ja kahden kissan perhe.

Osaisimme liikkua kosteassa ja horrostaa.

Ihminen osaa matkustaa lentokoneella

                        mieluummin liian kauas

katsomaan pinnalta palanutta ihmislihaa

                            makaamassa rinteen reunalla,

                         paikassa, jossa oli ennen jonkun koti,

kuin kirjoittaa Mekkoa.