436

 

Pelin nimi on Kahdeksantoista Roomaa. 

Sanomme: "Rooma on kuin Turku mutta vähän isompi ja vanhempi",

ja lähdemme rohkeasti kohti pysäkkiä. 

Kahden päivän päästä on jo helppoa löytää sopiva reitti.

Muisti on tarinoita. Siksi meidän on luotettava

sen kykyyn kertoa säännöt.

Jokaiseen Roomaan on mentävä yhtä aikaa, 

                                        ja käytyämme

                     monumentteja rakentaneiden ja hajottaneiden köyhien,

  hyvinvointivaltion renessanssilasten, 

                                    

 pyhien, pyhiksi yrittävien ja pyhille nauravien,

                        

                         ja vammaisaktivistiperheiden

                              

                          Roomissa,

,

kuin ne olisivat toisensa läpäiseviä sisäkkäisiä huoneita,

kuusi virtuaalista, kuusi toteutunutta

ja kuusi muistettua

ja huomattuamme vielä bussissa tasapainottelevat sirkustaiteilijat

              me ratkaisemme tehtävät, 

                         t         a     v    all        amm    e,

                              ja peli päättyy. 

                 

.

                     

435

 

Luolaston suuaukolla poimimme oliiveita puusta.

Ne maistuvat toisilta kuin säilötyt.

Vietämme katakombeissa suolatonta messua.

Olemme auttaneet kaikkia laskeutumaan,

koska uskomme puihin, luihin ja laumoihin.

Luurangot kalisuttelevat lonkkiaan

ja koettavat rukoilla kanssamme suomeksi.

Terve Maria ja muut eettiset eläjät. Isä meidän, joka olet maan alla:

kaada kanssamme hallitus, johon mikään luokka ei luota. 

434

 

Gianicolo-kukkulalla sataa. 

Alhaalla hytisevät hurmaavan harmaat Roomat

ja jotkut meistä kuukautiskivuissa ja jotkut ilman niitä.

Jokin, mitä talon sisällä näemme, 

haistamme ja kosketamme,

me latinanlukijat duunariperheistä,

on käsittämättömän kau lä ka hel na lä.

Villa Lanten salissa luokkamme 

                              on 

                          om a     luo    kk        

                                      a n s a.