166

 

Pöydällä on läpikuultava paita.
Teen ensin silmäleikkauksen mulperiperhoselle.

Muovailen suun. Korjaan lentokyvyn. 

Lankasaksien kärjet väpättävät.

Nousen koneen äärestä toukan epätodellisuuteen,
jossa olen jättänyt silkkilangan ostamatta.

Mulperiperhosen kohtelun rinnalla
runon yhdentekevyys 
ei ole mitään. Kaikki on tehty

mahdollisimman valkoisen 
säikeen vuoksi. Hihat on lyhennetty.

Saumassa on ompelijan musta hius, kaksihaarainen.

165

 

Annan järjen sulaa. Turvatut 
repivät salissa toisiltaan karvat.

Yhden asian odottaminen koskee enemmän kuin toisen.
Otin vuoronumeron 30 vuotta sitten eikä minua vieläkään satu minnekään.

Mutta ystäväni otti vuoronumeron viisi vuotta sitten ja häntä sattuu joka päivä.

Viran omainen, minun ikäiseni äiti, lapsensa omainen,
oli tänään raaka: juuri tuo
meidän ikäisemme äiti kelpasi
mutta tämä ei kelvannut tänne muovailtavaksi,

vaikka teki kaiken eikä mitään kuten hän tai minä tai se, joka 
jakoi lapsille glitterit kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kasvoton ottaa mieluummin oleskelemaan rikkaan kuin köyhän.

Äidit pitäisivät yhtä, jos uskaltaisivat 

kokeilla

harjoitusta nimeltä elävät patsaat.

164

 

Tuijotamme kulmaa, johon välineet tössähtävät,
ja saamme sen kutiamaan.

Oikea laji on löytynyt, kun huomaa kehtaavansa jättää asiat kesken.

Keksiä,

että ne, jotka työntävät sormiaan kuin oivalluksia joka väliin,
väsyvät aikaisin ja lähtevät pois.

 
Jäämiseen tarvitaan pokkaa heittää kengät pois kesken soolon 

ja kykyä palvoa saman tavan keksineitä läheltä ja kaukaa.

Opettaa historiaa omassa sängyssään lepoasennossa

kameran edessä niin hyvin, että kynnykset sulavat.

163

 

Ilma on vääristynyt, vaikka on kirkasta.
Sumutan sen suoraksi. Kuvitella.

Ne, jotka haluavat pysyä työkseen tässä hetkessä,
oppivat paremmiksi senttien kuin runojen anomisessa.
Opetan sanomaan vaihtoehdon yhtä kovaa kuin ehdon.
Opetan paon anomisen taiteesta. 

Se on niin suurta, että alkaa sataa.

Kerään nokkosta ja pinaattia. 

Mekot alkavat taipua 

runoiksi ompelemalla,

alkavat olla tulematta.

Alkavat mennä hennoiksi kennoiksi

ja rännänkestäviksi koneiksi,

joiden öljysäiliöt ovat täynnä ajatuksia. 

162

 

Viemisen ja seuraamisen voi oppia, jos on pokkaa.
Saaminen vaatii lahjaa.

Ilman lahjaa on vaikea saada ajatuksia.
Vaikeampaa kuin oppia viemään ajatuksia
ja oppia viemään niitä loppuun
ja saada saaminen näyttämään seuraamiselta. Aikuinen järkyttyy

mieluummin muiden synnytyksistä kuin omistaan.
Järkyttyy, kun kuulee kuinka monta tikkiä ja kuinka monta pussia verta.
Kuinka monta väsynyttä hoitajaa ja kuinka monta virkeää.

Kuinka monta kaalinlehteä, kuinka paljon luumumehua.
Kuinka kipeät nännit, kuinka ulostyöntynyt peräpukama. 

Hysteeristä naurua ensimmäisessä vaipanvaihdossa.

Alahuuli ja ylähuuli menevät vuosikausiksi miettimisasentoon
ja oppivat vastaamaan mihin tahansa kysymykseen.

161

 

Ompelemme maskeja kuumassa.

Silityslaite naksuu, tuuletin kääntyilee
ja kangas tekee juuri niin kuin me haluamme.

Ikkunasta kuulemme pääskyset ja bussin.
Joku jää pois seuraavalla.

Kuvittelemme kaikille matkustajille ammatit.

Kellumme järvessä levien kanssa.

Olemme runoja,

sillä näin lämpimässä ompelemme alasti.

160

Meitä ei ole kukaan koskaan auttanut,
hän sanoo meille, menee kotiin ja alkaa karjua. Kissa nostaa päänsä, 

puoliso laskee päänsä.

Pystyn haistamaan raa'an sydämen, jonka kissa on jättänyt syömättä yöllä.

Lapset ovat ommelleet heidän vaatteensa 

ja hakeneet kaivoksesta metallit heidän puhelintaan ja hybridiautoaan varten. Ja heidän omat lapsensa

tietävät jo, ettei karjumista luokitella sairaudeksi.

Hevilaulajan kurkusta tulee verta.
Kukaan ei ole koskaan auttanut meitä, hän sanoo,

ja laittaa Chopiniä soimaan.

159

Meitä ei ole kukaan koskaan auttanut,
he sanovat.

Pölyttäjä, hajottaja, tuuli,
sika, kana, levä, sieni,
kaivaja, kantaja, siunaaja, orja,

me luettelemme.

He kutsuvat runoa harrastukseksi 

pitääkseen sen hiljaisena.

158

Olemme tankoon jääneitä liivejä, jotka tippuvat päältä.
Meidät kierrätetään uusina.
Suojaamme tarkastajia matkustajien pettymykseltä
suojaamme matkustajia istumisen ja hengästymisen pettymykseltä.
Meidät avataan ja suljetaan edestä, kun luut on poistettu.

Etsimme paikkaa, jossa pääsisimme kääntymään ja pyydämme lupaa jumpata.
Unohdamme mennä sovitusti, päivystämme väärässä aulassa.
Opimme nihkeän odotuksen.

Kun päädymme pakettiin, olemme upeita. Olemme aihe ja kysymys.
Huutelemme autotalleista. Muistamme epäselvän käsialan muistilapulla, 

verkkoon pusketun kaunan ja hakaset. 

157

Kymmenen jääpalaa ja lämmintä vettä suuhun.

Kielteisten päätösten sietokykyä kutsutaan ammattilaisuudeksi. 

Minä kutsun ammattilaisuudeksi tulevaa liikettä,

kun annan kynän harhailla.

Ihminen on jotain muuta kuin aneluautomaatti, 

jatkuvasti lääpällään ja pullollaan.

Kadotetut puhelimet hälyttävät täristen lämmössä.
Olen jättänyt vastaamatta, poimikoon laitteeni mukaansa kuka vain,

joka tuntee tarvetta puhua.