sunnuntai 31. toukokuuta 2020

131




Osa vinoista kelpaa sinne.

Tuo onnellinen piirtelee omiaan ja käy kuviinsa vedoten sivuun
juhlallisen pyynnön saapuessa. Sanoo vienoimmista vienoimman ein
oikeudelle yhtä itsepintaisesti kuin leikkirahalle, vaikkei olisi varaa.

Tuo omaa lastaan kiusaava herra sanoo kuolleenakin kyllä,
vaikka olisi varaa
aikuisuuteen.

Tuo toinenkin tuossa kelpaa, tuo onneton,
kun muistaa heilutella käsissään lasten ja kissojen kuvia.
Kynnyksiä uhmaten, kehräten kyllä,
kyllä, kyllä.

Aiheita kaatuu, elämäntöitä. Toisia syntyy. Kunniavieraita.
Joskus ne loppuvat. Ylimmät osaisivat arvioida itse itsensä.

Vinot osaavat.






torstai 28. toukokuuta 2020

130



Minun maailmassani liike löytää
elämän keskeltä ne halvasti asuvat,
jotka ovat aina vähän väärällä tavalla vääriä.
Nuo käytetyt jumalattaret, jotka eivät löydä liikettä.

Siinähän on taas yksi
jakamaton, entinen kelpo, roikkumassa
sormilla verkossa, joka perustuu vääryyteen.

Hän perustaa aamuisin kilpailun itselleen.
Ja valitsee voittajan ennen kuin katkaisee koneesta virran.

Tänään hän korjasi kaikessa rauhassa
itselleen yhden paidan
ja lapselleen neljät legginsit, joista kolmet oli jo kaksi kertaa korjattu.
Hän piirsi sarjakuvan puoleen väliin ja kirjoitti runon. Viivan alle jäi nolla.






keskiviikko 27. toukokuuta 2020

129





Kritiikin ja nostalgian välissäkin on jokin paikka, josta voi lähteä pois.

Et sä yhtään keskemmällä tietä pystyis käveleen,
kysyy pyöräilijä ohittaessaan minut.
Voin yrittää, vastaan.

Kielessäni on sana sille, joka haluaa kävellä joka paikkaan.
Häntä voi kyyditä ryppy otsassa tai sileänä.
Vauhti lähenee ikuisesti riittävää verkkaisuutta.

Naisellisuus on ikävistä asioista kirjoittamista. Laahustamista
kauniissa ja rumassa ilmassa.
Aina voi palata hetkeksi hienoksi ihmiseksi.






tiistai 26. toukokuuta 2020

128






Syömme voikukkia ja vuohenputkia, koska näemme troposfääriin asti.
Korjaamme silmää veitsellä, että näkisimme kaasut yhtenä.
Korjaamme runoja lukijoidemme sormenpäillä

ettemme olisi koskaan vastuussa, 
jäisimme luonnoksiksi. 






maanantai 25. toukokuuta 2020

127




Nukahtelen kieleen.
Heräilen kuviin.
Kirja nyt ei tee kenestäkään runoilijaa.
Ei kaksikaan kirjaa.
Uni tekee.

Käynnit nokosilla ovat liukumista oikeaan suuntaan.

Minun eräässä maailmassani etsitään tuntoja.
Siellä tykätään eväsliikkeistä,
katsellaan jopa runoja ja elokuvia niiden läpi.
Pienet osaavat retkeillä.

Luolassa asuva luuhauki haukkaa happea ilmasta.
Se on muinainen runo.
Jätän lähestymättä ja kuluttamatta sitä loppuun.




sunnuntai 24. toukokuuta 2020

126






Kaikki ovat lapsena outoja.

Osa jää oudoksi, osa joutuu
niin kovaan tietämisen kierteeseen,
että jää loppuelämäkseen kaiken kuvittelun ulkopuolelle.

Tieto luo turvaa, he sanovat.
Kuvittelu ei ole tietoa.

Se on keijujen lentoreittien avaus
ihmisten lentoreittien sijaan.
Kuvittelu on luovuttamista. Veren.
Keijujen tankkaus.

Tietämisen kierteessä aikuinen katsoo isoa kuvaa
sen suuresta koosta haltioituneena.
Ja jos hän yhden kerran uskaltaa arasti kuvitella itsensä
kuin katsoisi pikkuruisesta peilistä omaa silmäänsä,
hän onnistuu kertomaan tarinan navasta. Ei kiinnosta.





125




Yritämme keskustella tarinoista,
mutta alamme puhua tavaroista.

Haluamme peittää sen, ettemme osaa enää kertoa uutta tarinaa.
Nostamme kädet pystyyn ja tanssimme irvistellen
kenkiin työntämiemme seteleiden takia.

Meillä on asiat niin mukavasti, että voimme seuraavaksi vahtia,
kuka saa kutsua itseään kertojaksi,
kuka tutkijaksi.

Varmasti jokainen 
kirjojen ostamisessa ansioitunut.







124







Taide tulee tieteeksi,
koska taiteilijakin haluaa oman osoitteen.
Tieteeseen jää se, jolle yliopiston sähköposti
on tärkeämpi kuin menetelmä.






lauantai 23. toukokuuta 2020

123





Esimerkki leipääntyy ja menee helposti pilalle.
Siksi se saa sinivalkoisissa maailmoissa onnentoivotuksia.
Alastonta vältetään kuin omaa lasta tai katkohoitoon lähtenyttä.

Mustavalkoisissa maailmoissa tyhjä ruutu voi saada onnittelut.
Kämmenestä viivat kulkevat kuitenkin kohti varpaita ja kainaloita.





tiistai 19. toukokuuta 2020

122







Ihmettelemme miksei hän lähde puhumaan muiden päälle tai väittämään vastaan.
Sitten ihmettelemme, miten hän pysyy hengissä.

Leikimme hetken kuollutta ja menemme poistattamaan ajatukset kortilla.
Suremme kuollutta runoilijaa unohtaaksemme, että runoilija uneksi kuolemasta.

Sitä, jonka työllä on pieni arvo, käytetään hyväksi palvoen.
Se, jonka työllä on suuri arvo, ei pysty luopumaan
yhdestäkään laiskasta kulumasta.
Se, jonka työ on arvoton, annetaan jatkaa anelua. Väitämme uutterasti häntä vastaan.







maanantai 18. toukokuuta 2020

121





Saan nolla pistettä jokaisesta maanpäällisestä rivistä.
Vertaiset arvioivat pökerryksissä avaruusproosaa palkatta.
Sitten he sanovat, ettei kukaan täällä
saa tehdä toiselle ihmiselle pukua ilmaiseksi.

He haukkuvat ylempänä ja alempana olevia kokouksissaan.
Sitten he ihmettelevät, kun kukaan ei hakenut
avoinna olevaa paikkaa. Yksi haki ja sai,
vaikka toivoi pääsevänsä pois.
Sata uskalsi valehdella tykkäävänsä jokaisesta rivistä.

Rivit luokitellaan, koska näin on  totuttu tekemään ihmisille.

Mitä korkeampi luokitus rivillä, sitä arvokkaampi
vähä-älypuhelin kirjoittajan kädessä. Juuri ja juuri rikkinäinen.







lauantai 16. toukokuuta 2020

120




Kesti kauan ennen kuin ymmärsin.
Piti kuulla ja tuntea pikenmin kuin nähdä kauas.

Sydämen antaminen tarkoittaa yhdentekevää
ja sydämettä jättäminen hellyyttä.

Mieliruumiit ovat varmuuden vuoksi kutistuneet
luokitusten mukaisiksi päästäkseen esiin ja pois.
Kallioon kerrostuu leuhkaa ainesta
ja kasvavia varoja.

Ei ihmistä voi kohdata
kuten voi kohdata ennalta sovitun hetken,
te nimettömät impotentit.

Ei vammaa voi rakastaa
kuten voi rakastaa filettä
niin että teurastajat
että tosiuskovaisetkin heltyvät.

Parhaat saarnat ovat luolakappeleissa.
Seinämät tihkuvat älyä.






perjantai 15. toukokuuta 2020

119





Sitten kun reitemme ja lantiomme
ja sitten kun päämme, olkapäämme ja peppumme
kelpaavat meille itsellemme

sitten kun liikkeemme ja äänemme kelpaavat meille
yhtä hyvin kuin toisten

sitten vasta huomaamme
että ne kaikki ovat oikeita,

vaikka me ympäröisimme ne
ja kytkisimme ne kiinni
uuteen pukineeseen

vain joka kahdeskymmenes vuosi

Me tohtorit
olemme jääneet
kouluttamattamiksi
kaikista todisteista huolimatta

niin kovasti annamme sormiemme nuolla ja silitellä
tiliemme saldoista kertovia käsittämättömiä kuvia

eikä meissä ole edes sen vertaa sivistystä
että osaisimme surra pois heittämäämme aikaa
vaikka tavaramme on tehnyt koulusta uneksiva lapsi







torstai 14. toukokuuta 2020

118





Varpaat kiintyvät toisiinsa luulla, liimalla, villalla,
ja nahkaan hierotulla rasvalla.

Sanovat puristusta välttämättömyydeksi, jos niille ei kerrota muusta.

Ne osaavat kyllä kiinnittyä tavalla, jolla hämähäkit kiinnittyvät
tovereidensa taikomiin kudelmiin, jos tietävät niistä.

Raivoa puhkuen kengät tahtovat vapaiksi.

Ne saavat nyt nyt alennuksella naista tarkoittavia tarpeita,
hipiälle hipaistua liimaa,
tiedon siitä, miten sääret hankaavat hameen alla toisiaan
ja helmat hipaisevat reisiä,
miten kärpästen raajat koskettavat.

Joihinkin kenkiin lisätään kopina, jotta nainen voi tulla kuulluksi.

Joidenkin kenkien ainoa hupi
on koiran todesta ottava katse, tuo kirpeä epätieto.






117






On kevät.

Lapsi tulee kotiin, vaihtaa hellemekon päälleen ja laittaa joululaulut soimaan.

Hän kysyy tuleeko maito itsestään vai laitanko minä
sen rintojen sisälle.  Hän tulee tunnustelemaan kaksin käsin.
"Äidin ihanat rinnat."

Kumpikin muistaa lapsen huulet, rytmin ja maidon menemisen ja tulemisen. Mutta vain toinen kuuntelee.

Sen ystävät ovat alkaneet taas puhua. Siksi se löytää itsensä. Eikä kohta enää tunnista toista rintaa saman lajin edustajaksi itsensä kanssa.

Nyt yhden rinnan ja kahden käden välillä
on sitä pyörryttävää hyrinää, jota muut ruumiinosat
ihmeissään seuraavat vierestä.
Ne kyllä havaitsevat oikealta kulkevia nytkähdyksiä
mutta eivät pysty osallistumaan.
Ne tuntevat vasemmalta tulevat taitavat liikkeet.

Käynnissä on ihmissilmille käsittämätön konkretia.
Maailma peittyy punaisen kihelmöivän allergian alle.

Kun se loppuu,
entiset kyvyt seisovat taas miesten rinnalla ja leikkivät tähteä.
He tekevät mitä turhamaisempia tilauksia.
Oikealla, oikealta, oikealle. Kutsuen itseään taistelijoiksi.







keskiviikko 13. toukokuuta 2020

116







Lajien välisen kiintymyksen äänet liikuttavat meitä
Ihmisten huokailu jättää kylmäksi kummat

Tunnemme jo sen, mikä tekee surulliseksi
sen, mikä tekee iloiseksi ja sen, jonka kanssa voimme sekoittaa värejä sormin
Vaikka emme tunne surua, iloa emmekä värejä

Sällit toistelevat
olevansa ujoja koiria, jotka istuvat kuvan ulkopuolella
Koettaen olla ihmisiksi, jotta saisivat edes jonkun oppaakseen,
vaikkapa meidät tai sen, joka nojaa varaston seinään ja tärisee jalat kiinni toisissaan
katseet jo valmiiksi alas painuneina

No nyt sällit lähettävät eksilleen pisteillä tehtyjä kirjeitä
sukupuolielimistään ilman kuvia, koska hyvä elämä on vaikea runo
ja samalla suunnalla asuminen on kuin halpaa halvaa söisi, suoraa proosaa














tiistai 12. toukokuuta 2020

115





Tyttö vasta opettelee seisomaan
kädet puuskassa tai nyrkit lantiota vasten.

Nyt hän nojaa rautalapioon lippalakki päässä, kumisaappaat jaloissa.
Vitsejä kierii ulos silmistä. Nyt hän istuu jalat harallaan kavereiden välissä.
Hän on kietonut kätensä näiden hartioille.

Toisen kaverin korvat käyvät paristoilla.
Silloin kun tyttö on virkeä, he eivät juuri muuta tee
kuin naureskelevat itselleen ja toisilleen ja leikkivät perhettä.
Kaverin päässä kojeet vinkuvat ja visertävät.
Toisella kaverilla on koje suussa ja jalassa.

Yksi äideistä komentaa tytön istumaan.
Tyttö kävelee horjuen tuoliin ja istuu siinä nyrkit lantiota vasten.

Nainen osaa opettaa karjuen, mitä on rakkaus,
mikä on kaveri, nyrkki ja tavallinen elämä.
Silloin kuuluu lähteä pois, ei levätä.






114






Jokin pistettä suurempi ottaa sisuskaluista kiinni
istumme selkä ojennettuna, makaamme suorana matolla
kuuntelen kuinka hän päästää irti

hän pelkää jokaista kirjoittamaani riviä
pyytää minua kirjoittamaan lisää

en aja pyörällä, koska pelkään kuolevani
minä, joka sanon että olisin valmis kuolemaan vaikka huomenna
peukalon alla olevan pisteen takia

lapsena iho kului siitä kohdasta usein rikki ja parani taas
seurasimme tätä paranemista kuin luontodokumenttia
meistä oli mukavaa repiä ihosuikaleita irti ja liikutella peukaloa
edes takaisin silloin, kun paikka oli pahimmillaan vereslihalla

tämä on suuntautuminen
aikuisina kytkeydymme pisteen kautta koskettimiston tai ruokapöydän reunaan
kulkuvälineen tankoon ja laukun kulmaan

pisteellä on oma aikansa ja koostumuksensa
hervoton, jäykkä ja kiihkeä,
laiha, pieni ja koukkuinen

puuhailemme pisteen parissa, emme tarvitse muuta
kutittelemme esiin erilaisia aistimuksia
saamme paikat hytkymään naurusta








113





Iso kouluttaa minua muuttumaan häneksi.
Ensin siinä on mies, sitten siinä on nainen, sitten taas mies.
Ei koskaan eläin. Ei vanhempi.
Jalka tahtoo olla pää, käsi tahtoo olla keuhko.
Lähden väliajalla.

Naisen kanssa osaaminen ei ole naurun asia. Joku purkaa, tekee uudestaan ja purkaa. 
Laskee silmukoita ja vertaa työtään malliin. Koko ajan menevät asiat pitsineliössä eri tavoin kuin kuvassa. Pitää taas purkaa ja laskea silmukat.

Sormet väsyvät ja alkavat aristaa. Käsiä pestessä tuntuu kuin pesisi jonkun muun käsiä. 
Äitien kädet ovat kuhmuraiset ja reuman muotoilemat.
Latina kuuluu muillekin kuin lääkäreille. 

Punavalkokantiseen vihkoon on kirjoitettu latinankielisiä sananlaskuja tekstauskirjaimilla kaksisataakuusikymmentäviisi kappaletta.



maanantai 11. toukokuuta 2020

112





Mitä rasvaisemmat hiusten latvat ovat,
sitä ihanammilta ne tuntuvat hänen aivoissaan.
Sääret pitävät vain kärpäsistä.

Hän nauraa väärissä paikoissa. 
Hihittää lakanoistaan pongahtaneille kuville kuin pikkulapsi sinfoniakonsertissa. 
Jossakin suuri taiteilija koettaa keskittyä viimeiseen osaan kädet kosteina.

Hän on pitänyt juurimaista ja sitkeää arpea hyvänä kaiket ajat 
ja nähnyt, miten surkastunut käpälä muuttaa jokaista, joka sen lähelle pääsee.




111





Haukottelua ei kannata yrittää niin kauan kuin leuat on ommeltu yhteen.
Rautalangat suussa voi imeä ja purskuttaa.

Kun lankaa aletaan poistaa, lapsi käyttäytyy niin huonosti,
että hoitajien pelkoa on pakko ymmärtää.

Mutta lapsi ja hoitaja pelkäävät eri tavalla silloin,
kun toisella on valkoinen puku ja toisella ei ole vaatteita lainkaan.

Käsi on pilvipalvelu. Sisuksiin tallentuu aina uusi tieto, vanha aukeaa. 
Kerta toisensa jälkeen kädessä vilkkuvat pisteet.

Osastolla on kilttejä lapsia. Toisilla osastoilla on vielä kiltimpiä. 
Niitä, jotka ovat kuolemassa samaan aikaan, kun toiset ovat paranemassa.

Mikä sattuma, että samassa huoneessa asuu yksi utelias kaveri, joka ruuvaa sängynpäätyjä ylös alas. Se on tappavan hauska leikki, joka yllättää lapsen.

Kaveri virnuilee taas vuoteen jalkopäässä käsi veivillä. Mies valkoisessa takissa sanoo, 
ettei tätä sänkyä kannata veivata. Niskansa murtanut on yhtäkkiä kiltti.






110





Kirjoittaminen on kuin lapioisi hiekkaa yhdestä kasasta toiseen kasaan.

Ei oo, ei tuu
kulkee pieneen korvaan pehmustetusta kaiuttimesta.
Naapurisängyn aikuinen on kaatunut juostessaan portaita alas korkokengät jalassa.
Joskus he kuuntelevat kappaleen radiosta, kumpikin omasta kaiuttimestaan.
Niskansa murtanut, selkänsä murtanut ja eräs sormensa murtanut.

Kahteen ensimmäiseen työnnetään jokin instrumentti päivittäin.
Lapsi keksii huutaa niin lujaa, ettei tunne mitään.
Psykologi käy katsomassa.

Kolmen viikon päästä saa istuutua pyörätuoliin. Pääsee kahdelle käytävälle ja hissiin.
Mitä jos joku huomaa, etteivät jalat ole halvaantuneet?

Aikuiset miehet katsovat anteeksi pyydellen ja alkavat väsyä.
Unohtavat vetää lakanan hänen päälleen.






perjantai 8. toukokuuta 2020

109





Älä pelkää!
Niitä, jotka ovat uskollisia sille,
minkä kuvittelevat osaavansa, ei koskaan heitetä pois.

Ole rauhallisesti täynnä itseäsi
muiden itseään täynnä olevien seurassa.

Epäröinti on täällä ylpeästi kiero
kehujen keräilyn menetelmä,
jonka jokainen arka
tuntee paremmin kuin haastattelun.

Uusi normaali on jättää vastaamatta
viestiin, vaatimukseen ja kysymykseen.
Vanha autisti ymmärtää
vähemmästä

minne olemme menossa.







108






Taloustaiteilija sanoo:
Sinun pitäisi ymmärtää
olla kirjoittamatta tämä maksuton runo.
Muista etiikka, muista moraali, muista muut.

Taloustieteilijä huutaa vieressä: Nyt seisoo.

Minä ärjyn korvaan: Täällä ovat kuule
muijat, rammat,
paperittomat ja maalarit,
jotka on kiellettyä niputtaa
ja jotka ovat olleet yhdessä palkatta,
ovat olleet ennen poikkeusta ja jatkavat olemistaan
kaikissa muodottomissa tavallisuuksissaan.

Täällä ovat kaikki ylpeät. Pienissä keittiöissä
lohduttamassa sinua
ja säilömässä irrallisia, seurallisia,
järjettömiä, vieraanvaraisia häpeän lajeja.






torstai 7. toukokuuta 2020

107




Syöksyn naristen tukien väliin.
Sormet irtoilevat. Jään kaipaamaan vain peukaloita.

Kuvio on sairas, en minä.
Minä en hae vartijaa tanssiin.
Kieltäydyn palkinnosta.

Yksi sivistynyt ihminen taputtaa.
Lautailen runoni päällä
luukulla, luukulta, luukulle.

Painotuotteista kuuluu
tänäkin vuonna hyminää.

Koneetkin keskustelevat.




keskiviikko 6. toukokuuta 2020

106






Tänään, täällä, miksi.

Runoilija on se, joka osaa näytellä, ei se joka kirjoittaa runon.
Tutkija on se, joka kirjoittaa runon, ei se joka osaa tutkia.

Ja se, joka osaa maalata vartijoille kuvan
liian helppona tulevasta suuresta
tai liian vaikeana tulevasta pienestä,
on ainoa, jota uskotaan.






105





Mitä uutta on tehdä tunnetuksi
pelkkä huolella puurrettu
kuuliaisuuden kuva
ja tuoda julki taas yhden poikkeaman aikaansaama normaali,
jonka voi asettaa esille taaksepäin nojaten?

Mitä uutta on saattaa ulottuville jälleen yksi uloke,
edistää sitä, mikä on jo edistynyt,
lisätä tietoisuutta siitä, joka on itse tietoinen?

Uudempaa on rakastaa

keskittyä vääriin asioihin,
jättää olennainen raportoimatta,

väittää epämääräistä tunnetta tasoksi,
kesken jäänyttä luonnoksi,

nähdä uneksien vietetty päivä työnä,
ja kutsua hoitajat

vuoteen viereen uneksimaan.






tiistai 5. toukokuuta 2020

104





Ongelmat pannaan loppusijoituspaikkaan peruskallioon säteilemään.
Elävät pannaan kompostiin. Kastemadot luikertelevat niissä.
Tulee yrttejä ja hiljaisuutta.
Runo on roska.
Kaatopaikkoja ei tulevaisuudessa enää ole.






maanantai 4. toukokuuta 2020

103





Karjaisu kuuluisi kirjastoon ja lautaseen.

Pinot jäävät nyt auttajien pöydille notkumaan,
painoon menee ilmaa,
vaivoja. Sydämet kurnivat.

Kun kauppaajat viimein
lakkaavat karjumasta,
runoilijat aloittavat,

nieltävää riittää varmasti kaikille.






sunnuntai 3. toukokuuta 2020

102




Salaiset rauniot



Olemme päässeet hyvään vauhtiin polkujuoksussa,
kun haluamme sille, mitä omistamme, hyväksynnän muilta.

Siksi teemme esineiden kuvista verkon ja kutsumme sitä tasoksi,
tai ei, vielä parempaa: tarinaksi. Leikimme sitkeästi

ettemme muka pidä kuvista, jotka ilmestyvät häiritsemään
tätä lohduttavaa lähetystä omista ja sukumme varoista.

Häiritsevät kuvat eivät ymmärrä: yhtä polkua varten riittää yksi tarina.

Silkasta lempeydestä me jätämme häiritsevät kuvat ilman onnitteluja.
Ne pääsevät hädin tuskin alkuun kussakin kummassa jutussaan. Säälittävää

umpeenkasvaneiden polkujen kirjoa metsät täynnä.

Tyttö näyttää, minne voisimme kulkea. Kallion reunassa on Maja,
jonka seinään vesi, aurinko ja puu ovat tehneet kuvat.
Menemme Taikaportin läpi, istumme Kivilammen reunalla,
katsomme Kiipeilypuuta.

Polku vie Auringon istumapaikalle. Tuossa pehmeässä kohdassa
minä makasin eilen, hän sanoo. Tyttö tuntee kaatuneet puut.
Hän näyttää, mistä kulmasta oksat ovat kummalliset.
Hän ohjaa minua katsomaan sammalta puretun talon perustuksilla.

Kotona itkemme neuloksen kireyttä ja katkennutta puikkoa.
Tyttö katsoo vierestä koettaen tiristää muutaman kyynelen.