131

Osa vienoista kelpaa vinoiksi.

Tuo onnellinen piirtelee omiaan ja käy kuviinsa vedoten sivuun.
Sanoo rahalle vienoimmista vienoimman ein
yhtä itsepintaisesti kuin leikkirahalle, vaikkei olisi varaa.

Tuo omaa lastaan kiusaava herra sanoo kuolleenakin kyllä,
vaikka olisi varaa
aikuisuuteen.

Tuo toinenkin tuossa kelpaa, tuo onneton,
kun muistaa heilutella käsissään lasten ja kissojen kuvia.
Kynnyksiä uhmaten, kehräten kyllä,
kyllä, kyllä.

Aiheita kaatuu. Toisia syntyy. Kunniavieraita.
Joskus ne loppuvat. Ylimmäthän osaavat arvioida itse itsensä.

Vienotkin osaavat.

129

Kritiikin ja nostalgian välissäkin on jokin paikka, josta voi lähteä pois.

Et sä yhtään keskemmällä tietä pystyis käveleen,
kysyy pyöräilijä ohittaessaan minut.
Voin yrittää, vastaan.

Kielessäni on sana sille, joka haluaa kävellä joka paikkaan.
Häntä voi kyyditä ryppy otsassa tai sileänä.
Vauhti lähenee ikuisesti riittävää verkkaisuutta.

Naisellisuus on ikävistä asioista kirjoittamista. Laahustamista
kauniissa ja rumassa ilmassa.
Aina voi palata hetkeksi hienoksi ihmiseksi.

126

Kaikki ovat lapsena outoja.

Osa jää oudoksi, osa joutuu
niin kovaan tietämisen kierteeseen,
että jää loppuelämäkseen kaiken kuvittelun ulkopuolelle.

Tieto luo turvaa, he sanovat.
Kuvittelu ei ole tietoa.

Se on keijujen lentoreittien avaus
ihmisten lentoreittien sijaan.
Kuvittelu on luovuttamista.
Keijujen tankkaus.

Tietämisen kierteessä aikuinen katsoo isoa kuvaa
sen suuresta koosta haltioituneena.
Ja jos hän yhden kerran uskaltaa arasti kuvitella itsensä
kuin katsoisi pikkuruisesta peilistä omaa silmäänsä,
hän onnistuu kertomaan tarinan navasta. Ei kiinnosta.

125

Yritämme keskustella tarinoista,
mutta alamme puhua tavaroista.

Haluamme peittää sen, ettemme osaa enää kertoa uutta tarinaa.
Nostamme kädet pystyyn ja tanssimme irvistellen
pukuun piilottamiemme tavaroiden hidastaessa meitä.

Voimme seuraavaksi vahtia,
kuka saa kutsua itseään kertojaksi.

 

124

Taide tulee tieteeksi,
koska taiteilijakin haluaa oman osoitteen.
Tieteeseen jää se, jolle yliopiston sähköposti
on tärkeämpi kuin menetelmä.

123

Esimerkki leipääntyy ja menee helposti pilalle.
Siksi se saa sinivalkoisissa maailmoissa onnentoivotuksia.
Alastonta vältetään kuin omaa lasta tai katkohoitoon lähtenyttä.

Mustavalkoisissa maailmoissa tyhjä ruutu voi saada onnittelut.
Kämmenestä viivat kulkevat kuitenkin kohti varpaita ja kainaloita.

121

Saamme nolla pistettä jokaisesta maata viistävästä rivistä.
Vertaiset arvioivat pökerryksissä avaruusproosaa palkatta.
Sitten he sanovat, ettei kukaan tuolla
saa tehdä toiselle ihmiselle mekkoa ilmaiseksi.

He haukkuvat ylempänä ja alempana istuvia.
Sitten he ihmettelevät, kun kukaan ei hakenut
avoinna olevaa paikkaa. Yksi haki, sai
ja käveli pois.

Rivit luokitellaan, koska niin on totuttu tekemään ihmisille.

Mitä korkeampi luokitus rivillä, sitä arvokkaampi
puhelin kirjoittajalla. Juuri ja juuri rikkinäinen.

118

Varpaat kiintyvät toisiinsa luulla, liimalla, villalla,
ja nahkaan hierotulla rasvalla.

Sanovat puristusta välttämättömyydeksi, jos niille ei kerrota muusta.

Ne osaavat kyllä kiinnittyä tavalla, jolla hämähäkit kiinnittyvät
tovereidensa taikomiin kudelmiin, jos tietävät niistä.

Raivoa puhkuen kengät tahtovat vapaiksi.

Ne saavat nyt alennuksella naista tarkoittavia tarpeita,
hipiälle hipaistua liimaa,
tiedon siitä, miten sääret hankaavat hameen alla toisiaan
ja helmat hipaisevat reisiä,
miten kärpästen raajat koskettavat.

Joihinkin kenkiin lisätään kopina, jotta nainen voi tulla kuulluksi.

117

Hän kysyy tuleeko maito vai laitanko minä sen rintojen sisälle.  

Hän tulee tunnustelemaan tilannetta molemmilla käsillään.

Rinnoissa oli kerran ruoka,

imemistä, maidon menemistä ja tulemista
ja valokuvaterapiaa, kun pahiten sattui.

Tulehduslääkkeistä tuli ihon peittävä allergia.

Silloin rintoihin muutti kahdeksi päiväksi

asumaan sellainen hyrinä, 

jota kaikki muut osat seurasivat vierestä.

Ne havainnoivat isoja nytkähdyksiä
mutta eivät pystyneet osallistumaan.

Ylävartaloon sijoittuutta himoa aamusta iltaan.

Kun se loppui, kyvyt haalistuivat ja leikkivät tähteä,
kun olisivat voineet korjata vanhoja liivejä ja kutsua itseään taistelijoiksi.

115

Tyttö vasta opettelee seisomaan

kädet puuskassa tai nyrkit lantiota vasten.

Nyt hän nojaa rautalapioon lippalakki päässä.

Nyt hän istuu jalat harallaan kavereiden välissä.

Hän on kietonut kätensä näiden hartioille.

Toisen kaverin korvat käyvät paristoilla.

Silloin kun tyttö on virkeä, he eivät juuri muuta tee

kuin naureskelevat itselleen ja toisilleen ja leikkivät perhettä.

Kaverin päässä kojeet vinkuvat ja visertävät.

Toisella kaverilla on koje suussa ja jalassa.

Yksi äideistä komentaa tytön istumaan.

Tyttö kävelee horjuen tuoliin ja istuu siinä nyrkit lantiota vasten.

Nainen opettaa karjuen, mitä on kaveruus, 

nyrkki ja tavallinen elämä. Se kaveruus loppuu siihen.

113

Iso kouluttaa minua muuttumaan häneksi.

Ensin siinä on mies, sitten siinä on nainen, sitten taas mies.
Ei koskaan eläin. Ei vanhempi.

Jalka tahtoo olla pää, käsi tahtoo olla keuhko.

Lähden väliajalla.

Osaaminen ei ole naurun asia. Joku purkaa, tekee uudestaan ja purkaa. 

Laskee silmukoita ja vertaa työtään malliin. Koko ajan menevät asiat eri tavoin kuin kuvassa. 

Käsiä pestessä tuntuu kuin pesisi jonkun muun käsiä. 

Äitien kädet ovat kuhmuraiset ja reuman muotoilemat.

Latina kuuluu muillekin kuin lääkäreille. 

Punavalkokantiseen vihkoon on kirjoitettu latinankielisiä sananlaskuja tekstauskirjaimilla kaksisataakuusikymmentäviisi kappaletta.

112

Mitä rasvaisemmat hiusten latvat ovat,
sitä ihanammilta ne tuntuvat hänen aivoissaan.

Hän nauraa väärissä paikoissa. 

Hihittää lakanoistaan pongahtaneille kuville kuin pikkulapsi sinfoniakonsertissa. 

Jossakin suuri taiteilija koettaa keskittyä viimeiseen osaan kädet kosteina.

Hän on pitänyt juurimaista ja sitkeää arpea hyvänä kaiket ajat 

ja nähnyt, miten surkastunut käpälä muuttaa jokaista, joka sen lähelle pääsee.

111

Haukottelua ei kannata yrittää niin kauan kuin leuat on ommeltu yhteen.
Rautalangat suussa voi imeä ja purskuttaa.

Kun lankaa aletaan poistaa, lapsi käyttäytyy niin huonosti,
että hoitajien pelkoa on pakko ymmärtää.

Mutta lapsi ja hoitaja pelkäävät eri tavalla silloin,

kun toisella on valkoinen puku ja toisella ei ole vaatteita lainkaan.

Käsi on pilvipalvelu. Sisuksiin tallentuu aina uusi tieto, vanha aukeaa. 

Kerta toisensa jälkeen kädessä vilkkuvat pisteet.

Osastolla on kilttejä lapsia. Toisilla osastoilla on vielä kiltimpiä. 

Niitä, jotka ovat kuolemassa samaan aikaan, kun toiset ovat paranemassa.

Mikä sattuma, että samassa huoneessa asuva utelias kaveri 

ruuvaa sängynpäätyjä ylös ja alas. Se on leikki, 

joka yllättää kaikki.

Kaveri virnuilee taas vuoteen jalkopäässä käsi veivillä. 

Mies valkoisessa takissa sanoo, 

ettei tätä sänkyä kannata veivata. Niskansa murtanut on yhtäkkiä kiltti.

109

Älä pelkää!
Niitä, jotka ovat uskollisia sille,
minkä kuvittelevat osaavansa, ei koskaan heitetä pois.

Ole rauhallisesti täynnä itseäsi
muiden itsensä löytäneiden seurassa.

Epäröinti on täällä ylpeästi kiero
kehujen keräämisen menetelmä,
jonka jokainen arka
tuntee paremmin kuin haastattelun.

Uusi normaali on jättää vastaamatta
viestiin, vaatimukseen ja kysymykseen.
Vanha autisti ymmärtää
vähemmästäkin

mitä se tarkoittaa.

108

Taloustaiteilija sanoo:
Sinun pitäisi ymmärtää
olla kirjoittamatta tämä maksuton runo.
Muista etiikka, muista moraali, muista muut.

Taloustieteilijä huutaa vieressä: Nyt seisoo.

Minä ärjyn korvaan: Täällä ovat kuule
muijat, rammat,
paperittomat ja maalarit,
jotka on kiellettyä niputtaa
ja jotka ovat olleet yhdessä palkatta,
ovat olleet ennen poikkeusta ja jatkavat olemistaan
kaikissa muodottomissa tavallisuuksissaan.

Täällä ovat kaikki ylpeät. Pienissä keittiöissä
lohduttamassa sinua
ja säilömässä irrallisia, seurallisia,
järjettömiä, vieraanvaraisia häpeän lajeja.