313

 

tervetuloa kirjoon. Tahdotko
ommella, tanssia
ja piirtää yhdes
sä? Tarkoitan
tehdä lop
puun a
loittamani
puvut, puserot,
sarjakuva-albumit, ar
tikkelit ja hassut elokuvat?

Näitä  ompelimoita on liian vä
hän, tarkoitan tällaisia, joihin voi
vain mennä sisään ja jatkaa siitä,
mihin työ jäi, kun ompelijalta loppui

                                             aika.

Huovutusvillaa, kaavoja, outoja
hameita, pukineita kuin runoja,
keskustelua ja päiväunia var

ten sohva, kahvinkeitin, ta

sosaumuri, kirjat, kynät, 

verhoon ommeltu sar
jakuva, jonka näh

dessään kaikki 

kysyvät onko 

näitä enem

män. Ei o

le. Mutta 

vapaut

ta on 

melkein 

kuin lapsilla.

312

 

Mekko

e

me

mme

amme

tamme

stamme

astamme

kastamme

akastamme

rakastamme

haaveiden to

teutumista niin 

paljon, että liu'u

tamme jääpuikon 

otsasta sisään ja a

vaamme sovelluksen. 

Katsomme valkoista haa

vetta, toteutunutta, viatto

maksi tykättyä riistoa. Se, jo

ka osaa yhteyttää, se, joka osaa 

pölyttää, ei osaa kerjätä näin. Mutta 

se, joka osaa kadota, osaa kadota. Kadota, adota, dota, ota, ta, a, ,

311

 

Te on aina me.
Me on aina te, jotta pystymme lukemaan
mikroliikkeet silmistä maskin yläpuolelta, 
kuvitella halaukset ja tuntea pusut poskilla.

Viemme pandemian arjen hapuilevat koreografiat
näyttämölle tutkien ja tarkkaillen niitä. Jaha, tämmöisiä.

Hetken voimme olla kokonaan toisten varassa, täysin kontrollissa.
Huoneistossa on karhu. Joku toi puuman pirskeisiin. Tyttö on nyt koira.