Tuijotan häntä yhtä hämmästyneenä
kuin Beija-Florin karnevaalikulkuetta
vuodelta 2025. Vammaista
ei saa tuijottaa paitsi jos on itse
vammainen. Sanon, että olen
hämmentynyt mutta en järkyttynyt, sillä
hänen persoonansa loistaa "tuon" läpi
- niin minä todella sanon -
ja heilautan kättäni
häntä kohti.
Hänen uutta
asentoaan,
virtsapussiaan
ja upouusia käsiään kohti (tai hänen entisiä
käsiään, jotka toimivat nyt uudella
tavalla). Ja kysyn onko hänellä
piirustusvälineet osastolla.
Ja hän kertoo, että on.
Ja että kädet toimi
vat nyt toisin.
Ja hän kertoo
päärynästä,
joka löytyi
erään po
tilaan
alta.
Ja
me
naur
amme kädet
kippurassa. Ja
ajattelen, että
hänen jos jonkun
kaikista piir juok
tä si jis jois tä ta
on nyt jatkettava
piirtämistä, sillä piir
täminen on vähän kuin
juoksemista silloin, kun
jaloilla ja käsillä on
uusi oma tahto.
Vierellämme
iäkäs mies
liukuu kant
tiinista kohti hissejä
ilman housuja.
