Oppaani on neljä.
Päästämme liidut ruuduiksi katuun
ja ihmiset ruutujen sisään tanssimaan.
Päästämme vaaleanharmaat liukumaan mahallaan multakasojen
laelta niiden juurelle. Roikkumaan kiipeilytelineessä hiekkaa suussa
ja piirtämään kepillä jättiläishyönteisiä niihin kohtiin, joihin he putoavat.
Päästämme heidät näkemään, millainen on saippuakuplan varjo
seinässä, johon ei saa piirtää tai
kiipeilytelineen varjo hyppyruudukkona.
Nyt he painavat kasvonsa pihatrampoliinien verkkoihin ja kysyvät,
kuka heitä haukkasi. Kiljuvat kuin heistä
olisi enää puolet jäljellä.
He pysähtyvät hetkeksi miettimään,
miten monta itseään toistavaa he tuntevat,
toistelemaan kaikkien tietämiä nimiä
kuin omistamiaan vaatteita.
Apua, olemme he.
Karuselli pyörii hitaasti. Saamme sen vaivoin liikkeelle.
Pyydämme pyörijöitä
kokeilemaan vauhtia kahdella pystyyn nostetulla sormella.
