Tie nousee.
Halvaantuminen on hyvä sana kuvaamaan onnistumista.
Miten paljon saakaan aikaan, kun halvaantuu!
Sambasiskot kuuntelevat vieressä.
Silloin halvauksestaan parantunut
sanoo, että minulla
on yhtä paljon energiaa
sekä oikealla että vasemmalla.
Se on kehu.
Sanon olevani sinut
kovan ja pehmeän kanssa. Olenko.
Minä, joka nautin halvaantumisesta
ja siitä, etten halvaannu koko ajan kokonaan.
Niinpä minä tyydyn
poksauttamaan käsityksiä halvaantumisesta
rikki mieluummin kuin inspiroimaan.
Sambasiskot!
Kun lakkaamme pienenemästä lempeästi,
jotta parantuneet erottuvat,
meistä tulee vapauden koululaisia.
Silloin saamme olla hitaita. Saamme olla kömpelöitä.
Saamme tietää, mitä nimetön soittaja ajattelee.
Sambasiskot. Olemme peili.
Kun joskus sorrumme karikatyyriin,
teemme sen suurella rakkaudella
liioitellen,
liihotellen
lii lii, lii-o-lii-o
lii-o-lii [kovaa]
lii lii, lii-o-lii-o
lii-o-lii [hiljaa].
Hyvällä tuurilla
äärijäät kuin hikiset viisaat päät
osuvat yhteen,
ja tie painuu ja nousee taas.
