Runot vain nauravat kirjoille, joihin sattuu.
Ei noin saa tehdä, kirjat huutavat.
Teidän pitää olla osa meitä, ne huutavat,
kun runot repäisevät
itsensä irti ja lähtevät tanssimaan.
Kirjat loukkaantuvat, kun ne törmäävät
tanssiviin
runoihin,
sillä ne pystyvät vain kääntämään selkänsä niitä kohti.
Lasten tunneilla runot
tekevät, mitä niitä huvittaa.
Ne menevät rinkiin
ja leikkivät hippaa.
Aikuisetkin haluavat leikkiä,
vaikka pystyvät olemaan
vain hyllyyn nostettuja kirjoja. Niiden
täydellisen suoria rivejä.
Ei noin saa tehdä,
ne ajattelevat, kun joku repäisee itsensä
irti ja juoksee ympäri salia. Peileihin sattuu.
