137

Käytän vasenta ja ratkean. Minusta tehdään oikea. 

Sakset kasvavat kummallekin puolelle.

Nolaan itseni niitä heilutellessani.

Vieressäni jalkakäytävää pitkin
kulkee sukulaiseni jatkuvassa performanssissa,
vaihtaa asua veistoksen luona,
hyppää, lymyää ja esittää kysymyksen.

Odottava ihminen kuulee tulevaisuudesta hetken
meidän kulkiessamme pysäkin ohi.
Pysähtyessämme seuraavalle veistokselle
ohikulkeva ihminen hymyilee katsomiselleni
kuin antaisi minulle kolikon.

Kyllästyneet tykkäysautomaatit selät kumarassa

nostavat katseensa,

kun istun soittamaan liikennekartiota käytävän reunalle.

Samanlajiset liukuvat ohjelmoituina
pelkkiä katuja pitkin edes takas.
Toiset kulkevat seinillä kuin Trisha Brown.

136

Kun olen käynyt maate,
jääpuikko menee korvastani sisään. Kylmyys leviää
pään jokaiseen osaan. Ajatukset jäätyvät. Nukahdan heti.

Leikkaan hien
kovettamat kainalot pois. Teen uudet kankaasta,
joka on jäänyt toiselta runoilijalta yli.

Kun herään, paita saa lahjaksi aikaa.
Kaksi mekkoa saa uudet helmat.
Elän kymmenen vuoden päästä 

koittavassa yltäkylläisessä pulassa jo nyt.