Käskemme itseämme yltämään ompelussa
samaan kuin sama. Yritämme keksiä tavan viedä
sormien liikkeet neulojen kanssa tasolle,
jolla maailman mekot mene
vät
järje
s tyk seen.
Mutta järjestys ei välitä siitä,
miten tanssimme tai ompelemme.
Silloin opettelemme huomaamaan
minimaalisia eroja
maksimaalisesti tuohtuneina.
Odotamme
nou las su ku a
asemaan, jossa voimme tehdä
päätökset kaikkien mekkojen
puolesta.
Jon
otamme
onnellisina paikkaan, jota ei ole.
