Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
torstai 18. elokuuta 2022
353
Kaikki mehut
valuivat
museon
lattialle
meistä.
Toisia
meh
uja
kulki
pillejä
pitkin
kat
so
ji
e
n
s
u
i
h
i
n.
T
eo
se
si
tt
ely
t
o
li
v
at
käsit
t ä
m ä
t t ö
m ä n
hie n
oja.
Tartuimme saksiin.
Lapset liimasivat
leikatut hiukset
kartongin
paloihin.
Pää
ttäj
ille
läh
ti
po
st
i
k
o
r
tt
e
ja.
352
Kädet kihelmöivät.
Suolot ja suo
let, suot
ja hu
olet
sul
a
v
at
ja
im
ey
t
yv
ä
t.
Kaavat
aukeavat,
sipulit pyörivät esiin.
Kun
meri
nousee
päähän
asti,
sam
ba
antaa
mere
n
tip
pu
a
t
a
k
a
i
s
i
n
m
a
a h a n.
Uudemmat tekstit
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)