Kun kadulla tulee vastaan
Palestiinan puolesta etenevä
mielenosoituskulkue,
on painettava
nappia, hyp
ättävä ulos bussista
ja mentävä mukaan. On
jatkettava kotimatkaa
vasta sen jälkeen,
ommeltava
jalkakoruihin
kuminauhat
nopeammin
kuin ajatteli
pystyvänsä,
meikattava
ja puettava
ja tanssittava
työväentalolla
sambaa, sillä
sellaista on
samban ilo.
Ihmiset täyt
tävät vielä
vuosia ja
kutsuvat
toisensa
juhlimaan.
On us
kallettava
katsoa tal
lenne ja nähtävä
korkokenkien päälle
isketty huojuva nakki.
On osattava nau
raa ääneen
ja toivoa
seuraa
vaa
kei
kk
aa.
Kaiken
ehtii,
mikä
on tär
keää:
lukea
Bishopin
Hirven, ker
ätä mustahe
rukat, tai
ttaa mat
kat
ilman
kulkueita.
