Viisikymmentävuotias tarvitsee viisi rakastajaa:
Sen, jonka kanssa syödä. Sen, jonka kanssa piirtää.
Sen, jonka kanssa korjata vaatteet.
Sen, jonka kanssa muuttua kiveksi ja sen, jonka kanssa mennä veteen.
Näemme hänet ajamassa bussilla jalat täristen yhden luota toisen luo,
kaivelemassa taskuistaan kortteja pysäkillä.
Kiroamassa satiinin ompelun vaikeutta.
Aterioiden välissä hän ehtii
häätää täit, piirtämisen välissä taitella pienlehdet. Tanssien välissä venytellä.
