Ilma on vääristynyt, vaikka on kirkasta.
Sumutan sitä,
jotta pysyn työkseni tässä hetkessä
ja opin paremmaksi anomisessa.
Opetan sanomaan vaihtoehdon yhtä kovaa kuin ehdon.
Opetan anomista ja pakoa anomisen taiteesta.
Sumutan niin paljon, että alkaa sataa.
Kerään nokkosta ja pinaattia.
Mekot alkavat taipua
runoiksi ompelemalla,
alkavat olla tulematta.
Alkavat mennä.
Yhtä koneistani ei tarvitse koskaan huoltaa.
Säiliöön pitää vain joskus kaataa öljyä, ajatus.
