Ilma on vääristynyt, vaikka on kirkasta.
Sumutan sen suoraksi. Kuvitella.
Ne, jotka haluavat pysyä työkseen tässä hetkessä,
oppivat paremmiksi senttien kuin runojen anomisessa.
Opetan sanomaan vaihtoehdon yhtä kovaa kuin ehdon.
Opetan paon anomisen taiteesta.
Se on niin suurta, että alkaa sataa.
Kerään nokkosta ja pinaattia.
Mekot alkavat taipua
runoiksi ompelemalla,
alkavat olla tulematta.
Alkavat mennä hennoiksi kennoiksi
ja rännänkestäviksi koneiksi,
joiden öljysäiliöt ovat täynnä ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.