Tyttö tanssii vedessä ja laulaa.
Hänen aurinkonsa paistaa
Rooman esikaupungista
yli maailman lumoutuneen.
Silloin yksi natsi päättää poistua hallituksesta.
Tanssin aurinko
paistaa hirvittävän kuumana ja kylmänä.
Ja kaukana hallitsijan käsi jäätyy niin, että pahuus alkaa sulaa.
On vain opittava tanssimaan. Patsaat kaatuvat,
ja paikat nimetään uudestaan.
Kolmekymmentä vuotta sitten
eräs valkoinen mies kutsui omaa äitiään
kotikaupunkinsa pahimmaksi feministiksi
minun vanhempieni keittiössä. Altare, altare.
Nyt hän on kirjoittanut itsestään artikkelin
vapaaseen tietosanakirjaan
ja jättänyt äidin mainitsematta.
Meistä, jotka istuimme saman pöydän ääressä,
tuli paljon pahempia. Tuli diplomatian mestareita
pienten jäätävien aurinkotanssijoiden ympärille.
