Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Roomalaisen ravintolan tarjoilija jäljittelee meitä
puhumalla itse keksimäänsä suomea.
Nauramme ja nyökyttelemme. Luemme uutiset puhelimella.
Meitä nolottaa
Suomen,
Suomen eduskunnan puhemiehen,
Suomen elinkeinoministerin,
Suomen sisäministerin,
Suomen valtiovarainministerin
ja Suomen pääministerin puolesta.
Meitä nolottaa niin paljon,
että kuulisimme mieluummin
tämän tarjoilijaksi päätyneen roomalaisen taiteilijan
puhumassa leikkisuomea eduskunnassa
kuin oikeistomme puhumassa suomea.
Hätkähdämme Rooman iltaa.
Se on tummansininen loimusamettimekko,
jonka sisään menemme parvekkeelle istumaan
Lazion viini suussa. Tämän me
u muis noh tam dam me,
emme luiskin varustettuja sisäänkäyntejä.
Kun Rooma sylkäisee meidät Turkuun,
meidän tulee ikävä Ja sitten soi sambaa.
Meitä harmittaa palauttaa mahtava suomennos
kirjastoon kaikkine oikolukijalta jääneine virheineen.
Emme korjaa mitään.
Silittelemme vahingossa syntynyttä suomea
ja meistä tuntuu, että sormien luut
yrittävät työntyä ihon läpi ulos.
