torstai 23. joulukuuta 2021

315

 



Ne
mekot
ommellaan
yhteen, jotka ei
vät muuten pystyisi
olemaan yhtä aikaa päällä.
Ne taas, jotka pysyvät muuten
kin yhdessä, voivat olla minkä me
kon kanssa haluavat. Ne osaa
vat panna kaikkein sisim
mät kappaleensa pyö
rähtelemään sil
loin, kun käy
vät vain
piirte
le
mään
vierekkäin.
Tulevaisuuden
mekot onnittelevat
toisiaan kyvystä piirtää.
Ne onnittelevat toisiaan ky
vystä kiinnittyä saksiin, liituun ja
neulaan ja muodostaa vanhois
ta mekoista uusia mek
koja. Ja silti jou
dumme jos
kus kat
so
maan,
miten yksi
mekko ryömii
saadakseen pal
jon enemmän kuin muut,
ja arvaamme, miten
se haluaa mei
dän ryömi
vän.
Poistum
me kuvioista
pääntiet pystyssä
kuin äidit ja tyttäret, juuri
hankitut queerit sarjakuvat kissa
laukuissa. "No ni, mennään meille. Mä
annan sulle vaan munaa," eräs
suuri uhri huutaa baarin 

edestä ja katsoo, kun 

kävelemme
ohi.





maanantai 13. joulukuuta 2021

304

 


Uuden kodin antaminen eläimelle
on joillekin elämän ensimmäinen feministinen teko.
Hypähdys elättäjästä elätettäväksi on joillekin ensimmäinen.

Minä rakastuu minään. Sinä sinään. Hän häneen
varmistaakseen asemansa.

Taideoppilaitoksen käytävällä vanhempi jää toistamaan,
että lapsi on unohtanut pukea mekon. Joutua mennä tekemään
taidetta pelkissä sukkahousuissa. "Mä vedän paikat säpäleiksi",
sanoo mekkolapsen sisarus.




maanantai 6. joulukuuta 2021

295

 


Istumme sarjakuvaluokassa vaatteet päällä 
luonnostelemassa punkkia ja täitä.
Istumme croquis-luokassa ilman vaatteita miettimässä,
miten saisimme selkälihaksen tärinän loppumaan.
Liikumme yhden lapsen luota toisen luo 
ja katsomme huonetta eri kulmista.

Sanoa piirtää, vaikka tarkoittaa rakastaa.