84

Menen punkkarin karvaiseen kontrapostoon.
Yhdeksäs leikkausarpi haluaa tulla piirretyksi.

Seison siinä
niiden rinnalla, jotka haluavat puoliväkisin poistaa
yhdet karvat langalla ja sokeroida toiset.

Niiden rinnalla, joiden peppuvako paljastuu,
kun he kumartuvat alttarilla laskeakseen kukat.

Niiden, jotka sanovat suoraan, etteivät he lue eivätkä ompele
vaikka minä kuinka opettaisin.

Seison yhä vain alasti. Jalka puutuu.

Minä punkki muiden punkkien vieressä.
Leuoista irtoavat karkeudet. Joskus punkit eivät tiedä,
minne ovat kiivenneet.

Päätä huimaa, menen pieneen kippuraan.

Toivotan sukupuolille hyvää päivää kuin tervehtisin uutta luokkaa.

83

Systeemi haluaa tarinoiden kertojat huippuun hiottuina Anojina.
Mummit kääntyvät haudoissaan.

Hiipiä kyyryssä kohti turvaistuimissa olevia voimakkaasti tuoksuvia hahmoja,
pysähtyä pienen matkan päähän epämukavaan asentoon,
kurkottaa kaulaansa ja nuuhkia.
Hiipiä takaperin samaan paikkaan, mistä tuli.
Kiertyä kerälle. Kutsua tätä feminismiksi.

Jatkaa rahan ajattelemista niin paljon, että raha tulee, kuluu ja loppuu.
Aloittaa alusta kuin ei tietäisi muusta. Kaikkeen tottuu, vaikkei pitäisi.

Ja niin hassua on meno, että vahan, pahan, nahan, sahan ja mahan
ajattelemisesta ei saa mitään muuta kuin vaikean maineen.