448

 

Teo

llisuus 

vihaa niitä, joi

ta ei voi pakata laat

ikkoon. Ne hav

aitaan heti 

arkkuun

siirty

mi

s

en

sä jälkeen

tai viidenkym

menen vuoden päästä siitä

pimeinä aineina lepuuttamasta sol

ujaan uudessa asennossa ja sano

massa: Värisemme tässä niin 

kuin ennen

kin.

Ja

joku 

ehdottaa

osastoja laatikoiden 

tilalle, jotta arvoitukset 

ratkeaisivat. Vastaa

mme: runot

eivät tarvi

tse osa

stoja.

Huiput

      tarvitsevat,

           vaikka antavatkin 

                         silloin tällöin 

                        huiput

      taa lempeäs

ti itseä

än.

447

 

Lapsi kirjoitti kaverinsa muistokirjaan lorun,

jonka hänen isänsä oli opettanut hänelle.

Se oli tavallinen rasistinen suo

malainen

loru.

L

aps

i olisi osa

nnut muitakin loruja,

mutta hän valitsi sen isältä oppimansa. Hänen

kaverinsa ei pitänyt lorusta vaan  tuli surul

liseksi. 

                 Ja isä auttoi ja kannusti lastaan 

        tämän opinnoissa, ja lapsi 

     kertoi isälleen, mitä

hän ajatteli

lorusta 

ja mi

tä

r

asis

mi teki

ihmisille, miten

surulliseksi se heidät

teki. Ja isä nauroi, nimitteli 

lasta ja opetti lorun  

lapsenlapselle.

Silloin

lap

si näki, 

     miten hä

    nen koulutuksensa valui viem

      äriin ja hän lopetti isänsä auttamisen

        ja neuvomisen sinä päivänä, kun tä

      mä täytti 75 vuotta. Ja la

    psi mietti: "Kuka 

auttaa isää

nyt, kun 

  minä 

      en 

         enää

                halua."

446

 

Ihmissukupuolet asettuvat kirjojen taakse

kehumalla ja onnittelemalla 

toisiaan niistä.

"Usko

mme 

kir

joi

hin 

pan

tuj

a r

un

oj

a," 

ne 

sa

no

vat.

Kirjoi

tamme sienisu

kupuolten koko kirjolle.

Ne lukevat runoja hikisissä nivusissa,

päänahoissa, ullakoille jätetyissä mekoissa.

445

 

Me

lennämme 

kerran vuodessa

ja unissamme joka yö.

Ne, joilla on tarve lentää, tu

levat lentämään joka kuukausi Ro

o m a a n, Ban gkok iin, New Y orkiin ja

i     l        l      a       k        s      i    k  o     t    i i n

n i in kau an kuin he i dän an  net a an le n tää.

Moraali on aina jossain muualla kuin lähtöpo

rtilla. Taiteentutkija pitää kiinni istumap

aikastaan kongressi-illallisella mielu

ummin kuin ilmastotutkijan

julkaisemista 

tuloks

ista.

Pa

kkom

ielteen lent

ämiseen voi tyy

dyttää myös si

mulaat

tori

ss

a.

R

ake

nnetaan

simulaattoreita

ja annetaan tutkijoiden

istua niissä kahden kauk

olennon verran. Ann

etaan heille vr-la

sit. Pannaan he

idät Welling

tonin kad

uille T

urus

sa

.

444

 

Pinjat rakastavat Roomaa,

mutta kuolevat, sillä toumeyella parvicornis rakastaa pinjoja.

Kuvittelemme Roomaa ilman pinjoja. Sen nimi on nyt Rome.

                                                                          Kuvittelemme.

Kun pinjat ovat lähes kadonneet, toumeyella parvicornis 

siirtyy autoihin. Ihmiset joutuvat paniikkiin. Ja vasta kun autot ovat 

vähällä kadota kokonaan,

leppäkertut ryhtyvät töihin. 

Roomalaiset osaavat kuunnella.

Leppäkertut, aktivistit, poliitikot, virkamiehet, tutkijat

ja pinjat perustavat yhteisen keittiön. Pinjat palaavat.

Toumeyella parvicornikselle on löytynyt syöjä.

Tilaamme toumeyella parvicornista

roomalaisessa ravintolassa

ja aterian jälkeen

tervehdimme hopeanharmaata kuusta. Se kurottaa oksansa 

kattohuoneiston parvekkeen kulmalle kuin haluaisi sanoa jotain.

443

 

Asumme nunnien majatalossa. Huoneet ovat kuumia

niin kuin kaikki huoneet kaikissa Rooman majataloissa.

Makaamme nurmikolla bikinit päällä.

Nunnien mielestä se on ok,

sillä olemme sinut itsemme kanssa, 

mutta naapurit paheksuvat.

Ja niin meidät viedään Castel Gandolfoon Albanojärven rannalle,

jossa voimme katsella nunnia uimassa niin paljon kuin haluamme 

ja nähdä menneitä, nykyisiä ja tulevia pyhimyksiä 

laskeutumassa stringeissä tulivuoren rinteitä.

442

 

Viime vuosituhannella nunna sai aina istumapaikan bussissa.

Kaksituhattakaksikymmentäluvulla oma paikka luovutetaan 

vanhukselle, pyörätuolin käyttäjälle

tai sille, joka on viimeisellä kolmanneksella raskaana.

Ajamme päätepysäkille ja otamme kuvan 

bussinkuljettajien siirrettävien kuivakäymälöiden vieressä.

Etsimäämme WC:tä ei ole enää tässä todellisuuden versiossa.

Asetamme Rooman ja Rio de Janeiron kartat päällekkäin

löytääksemme oikeaan paikkaan.

Viisitoistavuotias ottaa siellä selfien 

korealaisen artistin fanikortti kädessään.

441

 

Kannamme treenivaatteet Roomaan

ja sieltä pois käyttämättä niitä.

Jalat ja kädet eivät vielä ymmärrä portaita, vaikka runot ymmärtävät.

Meitä pyörryttää, kun Roomat lipuvat toistensa lomaan. 

Alimmaisina lipuvat pyhiinvaelluskohteet, 

ne, joihin oletimme menevämme,

portaat, joita etsimme ja joilla istuimme,

ja ne, jotka muistamme. 

Keskellä kulkevat luokkaretkikohteet, 

ne, joihin oletimme menevämme, 

portaat, joita juoksimme ylös ja alas,

 ja ne, jotka muistamme.

Päällimmäisinä liukuvat perhelomakohteet, 

ne, joihin oletimme menevämme, 

ne, joihin olimme menevinämme,

ne, joihin menimme pyörätuolilla 

ja ne, jotka muistamme. 

Yhä uudestaan

pitkät tasaiset portaat ylöspäin ja alaspäin.

Vihdoin auringonpaisteessa tasainen tie.

Siihen heräsimme.

Ei mitään lohdullisempaa.

440

 

Vanhojen muurien ympäröimällä kadulla 

on uusien aitojen ympäröimiä kouluja.

Vartijat päivystävät porteilla. Ehkä he tanssivat kopeissaan sambaa. 

Nukumme laitosten ympäröimässä talossa viikon.

Ympyröimme sormenpäillämme aamuisin

yhden paikan paperikartalta. Piirrämme rajoja ylitettäviksi,

sillä aidattu sivistys voi muuttaa pois sydämestä. 

Linnoituksissa valmistutaan eri Eurooppaan

kuin kyläkouluissa keskellä kaupunkia.

Etsimme kaikkialla bussireitit taloihin, joissa opetetaan 

muotopiirustusta ja eurytmiaa.

439

 

Roomalaisen ravintolan tarjoilija jäljittelee meitä 

puhumalla itse keksimäänsä suomea.

Nauramme ja nyökyttelemme. Luemme uutiset puhelimella.

Meitä nolottaa

Suomen,

Suomen eduskunnan puhemiehen,

Suomen elinkeinoministerin,

Suomen sisäministerin,

Suomen valtiovarainministerin

ja Suomen pääministerin puolesta.

Meitä nolottaa niin paljon,

että kuulisimme mieluummin

tämän tarjoilijaksi päätyneen roomalaisen taiteilijan 

puhumassa leikkisuomea eduskunnassa 

kuin oikeistomme puhumassa suomea.

438

 

Hätkähdämme Rooman iltaa. 

Se on tummansininen loimusamettimekko, 

jonka sisään menemme parvekkeelle istumaan

Lazion viini suussa. Tämän me 

u  muis  noh  tam  dam  me,

emme luiskin varustettuja sisäänkäyntejä.

437

 

Kun Rooma sylkäisee meidät Turkuun,

meidän tulee ikävä Ja sitten soi sambaa.

Meitä harmittaa palauttaa mahtava suomennos

kirjastoon kaikkine oikolukijalta jääneine virheineen.

Emme korjaa mitään. 

Silittelemme vahingossa syntynyttä suomea

ja meistä tuntuu, että sormien luut

yrittävät työntyä ihon läpi ulos.

436

 

Pelin nimi on Kahdeksantoista Roomaa. 

Sanomme: "Rooma on kuin Turku mutta vähän isompi ja vanhempi",

ja lähdemme rohkeasti kohti pysäkkiä. 

Kahden päivän päästä on jo helppoa löytää sopiva reitti.

Muisti on tarinoita. Siksi meidän on luotettava

sen kykyyn kertoa säännöt.

Jokaiseen Roomaan on mentävä yhtä aikaa, 

                                        ja käytyämme

                     monumentteja rakentaneiden ja hajottaneiden köyhien,

  hyvinvointivaltion renessanssilasten, 

                                    

 pyhien, pyhiksi yrittävien ja pyhille nauravien,

                        

                         ja vammaisaktivistiperheiden

                              

                          Roomissa,

,

kuin ne olisivat toisensa läpäiseviä sisäkkäisiä huoneita,

kuusi virtuaalista, kuusi toteutunutta

ja kuusi muistettua

ja huomattuamme vielä bussissa tasapainottelevat sirkustaiteilijat

              me ratkaisemme tehtävät, 

                         t         a     v    all        amm    e,

                              ja peli päättyy. 

                 

.

                     

435

 

Luolaston suuaukolla poimimme oliiveita puusta.

Ne maistuvat toisilta kuin säilötyt.

Vietämme katakombeissa suolatonta messua.

Olemme auttaneet kaikkia laskeutumaan,

koska uskomme puihin, luihin ja laumoihin.

Luurangot kalisuttelevat lonkkiaan

ja koettavat rukoilla kanssamme suomeksi.

Terve Maria ja muut eettiset eläjät. Isä meidän, joka olet maan alla:

kaada kanssamme hallitus, johon mikään luokka ei luota. 

434

 

Gianicolo-kukkulalla sataa. 

Alhaalla hytisevät hurmaavan harmaat Roomat

ja jotkut meistä kuukautiskivuissa ja jotkut ilman niitä.

Jokin, mitä talon sisällä näemme, 

haistamme ja kosketamme,

me latinanlukijat duunariperheistä,

on käsittämättömän kau lä ka hel na lä.

Villa Lanten salissa luokkamme 

                              on 

                          om a     luo    kk        

                                      a n s a.

 

 

433

 

"Runot ovat ilmaa."  

Näin Gastone Novellin maalaus Poetry reading tour

puhuu meille kuudenkymmenenkahden vuoden 

takaa ja jatkaa: "Kaikki runot Roomasta 

ovat olemassa vasta, 

kun teette niistä kiertueen, 

pidätte messun, 

(valmistatte 

peilejä, pinssejä, 

mukeja, julisteita, 

pyörätuolien muotoisia 

miniveistoksia,

lasinalusia, 

lakkeja, 

 

pelejä, 

pyyhkeitä

ja kirjoja). 

Ja jär

jestä

tte se

min

aa

rin,

jon

ne

uno

hd

a

TT

E

ME

NN

Ä

.

Niitä ei ole 

                  

 olemassa ennen sitä."

432

 

Iltaisin

katsomme

    lineaaritelevisiosta 

       eläkeläisten deittailuohjelmia kuin

             valmistautuisimme vanhuudenpäiviin Italiassa. 

    

                                                            Katsomme 

                      ulkoilmakonsertteja, joissa 

          on paremmat mekot kuin 

        laulut. Katsomme ohjel

        mia, joissa vähemmistöt

          meikkaavat, pukevat 

              ja kampaavat ene

                    mmistöjä

            stereotypioiden 

               

                    mukais

                     iksi. 

                Katso

         mme last

       enohjelmia

     keskellä yötä.

    

       Katsomme aikuista 

          miestä nalkuttamassa 

                    kauniin hotellin

                 kylpyhuoneessa j

               a antamassa pist

                     ei

                               tä

              sii    vouk sest      a.

                        Emme 

                       aio

                     toi

                      mi

                      a 

                        niin.

431

 

Lins jää meille tuntemattomaksi 

ja niin hänen pitääkin,

kun omassa Roomassamme 

tutustumme Iveteen, Valdireneen, Brancuraan, Sodréen ja Silvaan. 

Samba syntyy joka paikassa uudestaan,

vaikka katolilaiset poliisit hakkasivat pyhiä äitejä ja heidän oppilaitaan

ja ottivat sambistoilta soittimet ja rikkoivat ne

ja vaikka valkoiset laulajat 

esittivät mustien säveltämiä samboja ominaan.

Kaikki se takaraivossa, eturaivossa ja keskimmäisessä raivossa

jätämme käymättä Vatikaanissa, 

uskovien huvipuistossa,

mutta kiitämme nunnia kaikesta raa'asta työstä.

Kohta heidän autettavansa parantavat heitä, vaihtavat heidän

vaippojaan, tutkivat heidän taidettaan, ajavat heidän bussejaan 

ja opettavat heille sambaa.

430

 

Sadan vuoden takainen Rio de Janeiro

     on outo lahja Roomalle.

Rakastumme Estácioon ja odotamme bussia

- ei vain eri kaupungissa -

vaan kokonaan eri mantereella. Kaupungin pyhittää

toinen kaupunki ja taiteilijan toinen taiteilija.

Uima-altaalta puuttuvat mustelmakaulaiset aikuiset.

Täällä tarvitsee vain nuolaista kevyesti,

                  (ja vielä k      e     v          y    e      m    m  i n)

                                             kaverinsa kaulaa kielellä,

kun hän jo alkaa hengittää ääneen.

429

 

Yksi meistä 

on sambista. Siksi 

samba on kaikissa meissä

ja sitä me haluamme t a n s s i  a. 

Näemme unta Brasiliasta Roomassa 

mutta löydämme vain valtion lipun Piazz

a Navonalta. Luemme siis ääneen Linsiä lisää. 

Ja olemme saman tien 1920-luvun Rio de Jane

irossa kulkiessamme Konstantinuksen rie

mukaarelta Yhdistyneiden Kansakun

tien elintarvike- ja maatalousj

ärjestön ohi metroas

emalle, jonka po

rrashissi e

i toim

i. 

E

räs

mies

tarkis

taa katse

ellaan tarvit

semme ko apua. 

Mutta me osaamme 

jo etsiä kaikkien bussien 

linjakartat. Ja niin päätämme

                     olla tarjoamatta teras

                          silla istuville sitä iloa, 

                          että jättäisimme säh

              köpyörätuolin niille sijoill

een ja laskeutuisimme portaat 

niin kuin vain liikuntava

mmaiset tanssijat 

           osaavat laskeu

                tua portaat il

                    man a

           puvälineit

          ä.

428

 

Harhailu ja eksyminen ovat heikkotuolisten unelmia.

Sairaan akun kanssa on kuljettava suoraan pysäkiltä kohteeseen.

Vuorot harvenevat arkipyhänä. Muut odottajat ympärillä vaihtuvat 

mutta me pysymme. Kolme luuviulua vuorottelee istumisessa.

Se on yhden osatyökyvyttömyyseläkeläisen, yhden alakoululaisen 

ja yhden yläkoululaisen äänetön stand up.

Pelkkää johdantoa nuorimman soololle,

joka käynnistyy yhtä odottamatta kuin loppuu.

Pietari ja Paavali, näettekö saman  

kuin bussimatkustajat linjalla 881 

tänään, kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä kesäkuuta?

427

 

Istuva putoaa matalammalta kuin seisova.

Hän keulii suojatiellä

ja kokeilee akrobatiaa etupyörien varassa 

mutta salamannopeasti pettäviä polviaan

hän ei löydä koko Roomasta.

Kiroamme helvettiin paskan tuolin,

vaikka viimeisenä päivänä kiitämme

emmekä vaadi tuolin hakijalta mitään,

emme edes rahaa,

sillä istuva putoaa matalammalta kuin kävelevä.

426

 

kotiin.

Äitini on rohkea. 

Olen ylpeä hänestä, huoltajaksi lähteneestä.

Roomassa tyyni hurjuutemme repeää esiin.

Alamme puhua taiteestamme tavalla,

jolla miehet ovat aina puhuneet toistensa taiteesta.

Tämä on täysin poikkeuksellinen. Häikäisevä.

Täysin meidän itsemme näköinen leipä. Huivi,

jollaista ei ole vielä koskaan neulottu. Käsittämättömän hieno 

leikkaus hiuksissasi.

Keski-ikäinen vauva 

                  on jätetty 

425

 

Bussimatkalla Euroopan halki pohjoisesta etelään olemme lapsia

kaikki vielä aikuisina toisin kuin etelästä pohjoiseen pakenevat,

jotka ovat aikuisia lapsina. 

Yhdellä meistä on niin pitkät varpaankynnet. 

että ne ovat alkaneet rullaantua. Yhdellä on 

korsetin päällä pitkälahkeiset housut ja paita, vaikka on elokuu.

Ja kun pääsemme Roomaan, 

osaamme jo palvoa syödä nukkua palvoa

syödä nukkua, nukkua nukkua nukkua niin kauan,

että haluamme viimein herätä 

Rooman hehkuvaan iltaan ja kasvaa ulos kirkosta.

424

 

Vakavasti lahjakas jättää lääkkeet

tai ottaa ne oikein mutta kirjoittaa silti itsensä hengiltä.

Mikään määrä ylistystä ei auta, jos oikeaa lääkettä ei ole vielä tehty. 

Hän narraa kaikkia ja sanoo: Täm ä  on a    in oa s is  ält ö!

Mutta hyvä sijoitus kilpailussa ei ole hoitopaikka. 

Hän jää roomalaisen 

kukkulan jalkakäytävälle.

Terveet vammaiset jurnuttavat ylämäkeen pääsemättä ohi. 

He nki i     n     j    ää  m i      n e n      on  kielt ä ytym istä  tällaisista so p i

                                                                                                                           m

                                                                                                                          u

                                         

                                                                                                                        k

                                                                                                                      sis  t a.

423

 

takaisin leiriin.

Altaalla lapsi saa renkaan.

Se poksahtaa vedessä ja lennättää lapsen

puutarhaan kauas Rooman toiselle puolelle. 

Viljelijät auttavat,

ja hän lähtee kävelemään peltoa pitkin takaisin sinne, mistä tuli.

Vastaan tulee vesiliukumäkiä ja kerrostaloja.

Lapsi kulkee kerrostalojen pihojen läpi

                    ja joidenkin ihmisten keittiöiden läpi

ja saapuu monikaistaisen tien laitaan.

Kulkiessaan tiehen maalattuja viivoja pitkin 

                                        hän huomaa,

                          että taivaasta laskeutuu trapetsi, 

eikä hän koskaan löydä

422

 

                                        Kentän ovis

                                                  ta avautuu

                                                kasvitieteellinen 

                                         puutarha ilman kasveja.

          Heräämme Rooman hehkuvaan iltaan, 

ja kuumuus on oma vikamme.

Olemme vieneet kissan hoitoon, 

    siirtyneet koneeseen ennen muita. 

       Olemme kieltäytyneet pyörätuolista,

           koska oma tuolimme kiellettiin.

                Kymmenvuotias on vilkuttanut 

                   pilotille, ja pilotti on vilkuttanut ta

                      kaisin. Olemme nousseet uskomat

                            t       om            an             h         i

                             taasti portaita muiden matkust

                                     ajien katsoessa meitä siir

                                             tymässä liikkumatt

                                                        omuuteen 

                                                           liikkees

                                                    

                                                  s   ä. 

                                                       Si

                                                   tt

                                                en 

                                               alkaa 

                                                  sataa. Sa

       

                                            t      a     a, s     at  a a.

                                                 Jasmiini ja oleanteri

                                                           koskettelevat

                                                              meitä

                                                              sis

                                                           ält

                                                        ä.                                        

421

 

Kysymme haukoilta, miksi ihminen

haluaa piirtää 

niin viiltävän kaaren 

yli taivaan polttavan sinen,

vaikka pyörätuolia ei huolita koneeseen.

Kehä on haavoilla. Rooma kiehuu.

420

 

Olemme tulleet La Rinascenteen 

rakenteiden vuoksi. Improvisoimme ulko-ovilla,

portaissa ja hisseissä, koska talojen rakenteet hämmentävät meitä,

ja vartija katsoo ymmärtäväisenä hymyillen.

Mekosta varisee valkoisia terälehtiä.

Kengästä on poistettu korko. Tilalle 

on pantu pystyyn nostettu rannerangas.

Meidät analysoidaan esittämällä yksi kysymys.

Vain tunnustelemalla ymmärrämme vaatteita.

Jätämme peiliin sormenjäljen.

419

 

Heräsimme Rooman hehkuvaan iltaan lapsina

kuorossa,

kun lauloimme

Kankaisen sarjaa Waltarin runoihin.

Jukkaa ja Mikaa eikä mitään Kerttua ja Tarjaa.

Miten niin nahaton, kysyimme ja lauloimme niin paljon, että sydän halkesi.

Heräsimme pyhiinvaelluksella.

Pyörryimme kirkossa. Oksensimme olutravintolan ovella.

Kolme joutui paavin luokse. 

H

erä

si

mm

e 

luokkaretkellä,

kun yksi meistä lähetettiin väkivaltaisuuden vuoksi kotiin.




Heräsimme siihen, ettemme tienneet yhtään

naisennimistä säveltäjää tai paavia.

Nyt tiedämme: naiset ovat

säveltäjiä, runoilijoita ja paaveja



toisin 

kuten kasvit 

ovat aina olleet.

418

 

Iltapäivällä roomalaisessa bussissa

meitä vastapäätä istuu timanttisorminen matkustaja.

Nostamme suupielet silmänurkkiin tietämättä vielä miksi.

Yhtäkkiä kuljemme hienon alueen halki. Aidattujen huviloiden

väleissä kulkevat leveät tasaiset kadut. Painakaa nappia!

Timanttisormi katsoo totisena suoraan ohi. 

Kuinka paljon jalokiviä meidän pitäisi pujottaa

toistemme sormien ympärille, jotta säteilymme häviäisi niille?

417

 

Matkamme ei kuulu meille.  

Siksi se on kirjottava kankaisiin.

Enkelikuoro laulaa: altare, altare!

Mutta emme suostu ylennettäviksi. 

Kankaista tulee mekko ystävälle.

Ensimmäisen sovituksen jälkeen voimme sanoa hänelle:

tästä tulee mekko seuraavalle matkallesi

johonkin Roomaan.

416

 

Tyttö tanssii vedessä ja laulaa.

Hänen aurinkonsa paistaa 

Rooman esikaupungista

yli maailman lumoutuneen.

Silloin yksi natsi päättää poistua hallituksesta.

Tanssin aurinko

paistaa hirvittävän kuumana ja kylmänä. 

Ja kaukana hallitsijan käsi jäätyy niin, että pahuus alkaa sulaa.

On vain opittava tanssimaan. Patsaat kaatuvat,

ja paikat nimetään uudestaan.

Kolmekymmentä vuotta sitten

eräs valkoinen mies kutsui omaa äitiään 

kotikaupunkinsa pahimmaksi feministiksi

minun vanhempieni keittiössä. Altare, altare.

Nyt hän on kirjoittanut itsestään artikkelin 

vapaaseen tietosanakirjaan 

ja jättänyt äidin mainitsematta.

Meistä, jotka istuimme saman pöydän ääressä, 

tuli paljon pahempia. Tuli diplomatian mestareita

pienten jäätävien aurinkotanssijoiden ympärille. 

415

 

         

                      Bu

                     ss

                     ii

                    n

                    j

                   uo

                    ksee 

                      neljä

                         sisar

                           ta

                          ne

                        ljä

                     stä

                  eri

              sää

           ntök

         unn

         as

         ta.

          Na

             u

            r

         a

       v

        i

        en

          nu

             or

            ten

           na

           i

          sten 

           parvi

             jää

              sei

               so

             ma

           an

             hil

              jaa

              m

          at

         ku

        sta

           vi

           en

             ke

             sk

             elle.

           Hel

         mat

       kos

     ket

    ta

     vat

       hil

      jaa

     se

     iso

   vien

    pal

   ja

   ita

    sää

      riä.

      

           Voi

             tele

               mme

              itseämme 

             kipugeelillä 

             ennen nu

                kahtam

                      ista.        

   

                Roo

                  man

                heh

             kuvassa

              aamussa

              kymme

            nvuotias 

            opettaa 

          aikuisille

           uimatanssin.

         

               Majapaikan työ

                  ntekijä pala

                  uttaa 

                kaul

             aa

          mme 

     unohtuneet 

    matkapuhelimet 

      oikeaan paikk

      aan. Tu

     ntuu

    kuin

   

    sai

      s

     i

    m

      m

        e

    

     h

     e

       t

     ken

     

     ol

      la

      

      l

      a

       p

       s

       i

      a

     k

       O

         K

      O

       P

       e

       r

        h

          e

            .

414

 

                    Tällä 

                      pihalla 

                        liikkuvista 

                       vain yhdellä 

                     on toinen sil

                     mä sininen 

                       ja toinen 

                            vih

                        reä.

                   Voi

              sin 

               is

                 tua 

                  tässä 

                     koko 

                       päivän, 

                           sanoo 

                             viisito

                         istavu

                       otias 

                     ja ha

                   luaa 

                     muut

                         taa 

                           Ro

                            oman 

                             hehk

                           uvaan 

                        iltaan.

               

                       Suljen silmät ja tunnen,

                             miten lujaa taksi ajaa.

                        Manuaalituoli liukuu 

                     hävyttömän 

                kevyesti k

            entällä.

         Kai

         utti

         mista kuul

          uu pyyntö olla 

             jättämättä lau

          kkuja vartio

       imatta.

    

      Kuu

           lutu

            ksen 

                 jäl

              ke

            en 

          nu

        orip

           ari 

             las

                 kee 

                   kass

                     it lä

                     htö

                    por

                   tin p

                   enkeille 

                    ja häipyy. 

                      Tuijotam

                       me perä

                         än.

                        Yh

                   dessä

                kassissa

                lukee Tur

                  ku Å

                    bo. 

413

 

Työnnän viallisen akun ympärillä olevaa

pyörätuolia yhdellä normaalilla ja yhdellä 

halvaantuneella kädellä Rooman eläintarhaan.

Ensi vuonna sinulla on avustaja

yhteisellä matkallamme, 

                 sanon istuvalle

ja katson, kun oma autonkuljettaja 

hakee erikoisen kauniisti pukeutuneen lapsen eläintarhan portilta. 

Luokkaretkeläisten ryhmästä vain yksi 

katsoo pitkään ja kiinnostuneena meitä. Aikuisten ryhmästä jo useampi. 

Kuljemme tyhjien invapaikkojen ohi bussillepysäkille.

Eläimet jäävät esiintymään meidän lähdettyämmekin.