Sadan vuoden takainen Rio de Janeiro
on outo lahja Roomalle.
Rakastumme Estácioon ja odotamme bussia
- ei vain eri kaupungissa -
vaan kokonaan eri mantereella. Kaupungin pyhittää
toinen kaupunki ja taiteilijan toinen taiteilija.
Uima-altaalta puuttuvat mustelmakaulaiset aikuiset.
Täällä tarvitsee vain nuolaista kevyesti,
(ja vielä k e v y e m m i n)
kaverinsa kaulaa kielellä,
kun hän jo alkaa hengittää ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.