torstai 26. marraskuuta 2020

201

 



Kielikilpailun voittaa kielellä ja ruumiskilpailun ruumiilla.
Kirjallisuus haluaa missinsä,
kauneus kirjailijan.

Siksi missin kuuluu jättää sanomatta, että kilpailu 
on yhtä paha kuin talkoot.

Ei enää isompia rintoja ja isompia peniksiä
vaan isompia screenejä kuin muilla.

Aina vain kokematta jääneitä orgasmeja,
joista synnyttämättä jättäneet
puhuvat halveksivasti.

Rentoutta voi oppia olemalla aidaton raja,
opettelemalla kehumaan niin, 
että lapsi uskaltaa vain olla, 

ja aikuinen uskaltaa 
jättää laskematta saamansa palkinnot.

Olemme kaikki ilman asuntoa, metsää,
kansalaisuutta, lupaa

niin kauan kuin yksikin meistä on.




200


1

Alkoholismissa kaikki ovat samoja.
Bussissa tuo nuoren naisen viereen istuva kolmekymppinen vanhus
ja stay upeissa itsensä kupeissa näkevä
emansipaatiosta kuin lattiasta
lasit helisten läpi mennyt hajustettu kirjakielinen,
joka kutsuu kaikkia muita muijaksi paitsi itseään, meitä,
uskaltaa jättää huorittelematta ääneen.

Molemmat kertovat, että He Juovat Nyt. Toinen sanoo 

sen nuoren naisen korvaan,
toinen laitteeseen. 

Kuvatekstinä syy: tehty työ, joka tuntui niin pahalta,
että oli pakko juoda vähän lisää.

2

Kutsussa lukee:
Runojen esittämisestä ja julkaisemisesta ei makseta palkkiota.
Näin alas laskeudumme saadaksemme äänemme.
Tulemme punaisiksi reiluudesta.

Vastustamme juuri tällaista känniä
omistamalla tehtävälle tunnin elämästämme. 

Kapinamme pannaan syrjään,

koska siitä tunnistakin voisivat sinivalkoiset 
peukuteikunpersut saada ilmaa.


3

He-me yrittävät kestää onnistumiset 

valitsemalla tekstin alle kuvan
vinossa olevasta pullosta.
Hampaat kuin connecticutilaisella seniorilla.

1980-luvulla saimme Amerikasta 
matkalaukullisen vaatteita. Vielä mekin näytämme 
samalta ennen kuin hermostumme ja tutte. Terveydenhoitaja kysyy 
päihteiden käytöstä. Olemme tuohtuvinamme. Tutkimme runoja. 
Emme halua luopua omasta maalistamme.

Huomaamme, että alasti eivät työt lopu. Kontrapostossa voi ajatella selvästi.