Hanna Väätäisen runoja. Jos luet blogia kännykällä, käännä näyttö vaakasuoraan.
Mekko sitoutuu kysymysten esittämiseen
ja esittää niitä missä tahansa.
Radikaali vapaus kysyä.
Kysymys liikkuu, laskeutuu,
putoaa lattialle ja kastuu.
Yksikään mekko ei sitoudu siihen kaavaan,
jolla se on tehty. Mutta osaa silti
joskus vastata.
Virkamies sanoo: Mekko ei ole runoilija,
koska sillä ei ole kirjaa"
ja jatkaa:
"Sinä et ole tanssija, koska sinulla ei ole jalkaa."
Piirrän uuden kaavan.
Mekko kysyy: "Miksi runo katoaa, kun olen kirjoittanut
sen puhtaaksi?"
Vastaan: "Houkuttele runosi tanssimaan niin se muuttuu pysyväksi."
Mekko kysyy: "Miksi maalaus katoaa, kun lähetän sen kilpailuun?"
Vastaan: "Houkuttele maalauksesi laulamaan niin se muuttuu pysyväksi."
Mekko kysyy: "Miksi tanssi-ihmiset haluavat kosketella tanssikuvia,
sarjakuvaihmiset sarjakuvia,
mutta runoihmiset haluavat vain uuden kaavan?"
Tä
lle
r
unou
del
le
so
pi
vaa
pal
kk
aa
kannat
taa
odo
ttaa.
Odo
tt
am
in
en
ki
n
on
su
ku
pu
ol
e
n
e
s
i
tys.
Te
rve
ise
t
v
a
an
ha
ll
it
si
joi
ll
e.
Jos
ru
noi
lij
an
pa
lk
ka
oli
si
yht
ä s
u
uri
kui
n
teidän,
hert
tu
ma
laa
ri,
e
lä
isin
runoudella hyvin.
Mutta osaan pyllistää kymmeneen suuntaan kumartamatta niistä
yhteenkään
Siksi runous on palkaton työ.
Niin matalaa on runous.
Jaksan tehdä loppuun asti,
aivan loppuun,
neljää iskua,
kolmea askelta
ja aallot.
Runot
ovat
muisti.
.ätede inässeättiry natuureP
nääniesakat ätämröt naanieM
.äjeliep ithok inasseissnat
.akkiite nilaavenrak no eS
Kuljen takaperin
ja etuperin
runot taskuissa
kuin avaimet
quadralta ko
tiin ja katson
miehen
tarjousta.
"Pyyntö
on irrallaan todellisuudesta,
yhtä irstas kuin hänen
esityksensä",
mekko kuisk
aa korvaani.
"Summa on vitsi,
mutta meidän ei olete
ta nauravan."
Kirja on bisnes.
Kirjallisuus
on se muistiin
kirjoitettu, jo
lla on jo
luo
nn
e
mutta
ei vielä
lap
pua.
Puke
udu
mme
mekk
oihin
ja sulkiin,
neuv
on
ant
aj
i
i
m
me,
puhu
essamme
runoista muistina.
Mekko sanoo: "On pakko mennä
matkan ajaksi takapenkkiin
kirjoittamaan tanssista,
sillä edessä
keskit
tym
inen
menee
autoon,
joka tulee eteen,
ihmiseen,
joka jää alle,
eläimeen,
joka loikkaa
päälle,
valoon
jäähän
pisaroihin
etäisyyteen
pimeyteen
pyörään
lapseen.
Takapenkin
tanssissa
lantion
iskut
ovat
niin
kovia,
rintak ehän liike
niin suuri, sydän
niin esillä ja käsien
juuret niin syvällä
seläs sä, ettei ole
mitä än syytä
huo leen."
R u
n o t
p u ll istu vat
m atk a n a i
k a na ä ä r i mm
i l l e e n.
M a t k u s
t a j a t t y ö n
t ä v ä t n ii h
i n ai n a v a i n l
i s ä ä ki r
j a i m i a. R u n
o t p a i s uv at ja pok
s a h t a v
at r i k k i. S i t t e
n r u n
o t
v a
l u
vat
sy
l
ii
n.
Jos
kus
kuu
luu
r
a
s
ah
t
e
lu
a,
jo
sk
us
lo
ti
n
aa,
kun
k i rj
aime t p u
t oil e v a t
bussin latti
a l l e.
kaan.
Ma
tku
stamot
ovat mekk
ojen julki
sia työh
uone
ita,
sill
ä mekot
tekevät ru
noja niissä.
Raitiovaunut,
metrot ja junat
vievät
ompeli
moihin ja
luokkiin, lu
okista kirjastoi
hin, kirjast
oista
qua
dr
oi
lle.
Ja nii
ssä meko
t kuu le
vat tari
noi
ta.
Mekot
suojaavat
näyttöjään.
Ne piilottav
at runot
vier
ee
n
i
st
uvil
ta mut
ta jaka
vat
n
e
ve
rkk
oo
n.
Sellai
sta on me
kkojen run
oi li
juus.
Vaa
lipan
eelin kat
somossa me
kot huomaavat
nuorten moderaatt
orien kadehdittavan
eleettömyyden. Ku
kaan ei saa ymm
ärtävää nyökkä
ystä heiltä.
Ei ku
Opettaja näyttää rytmin,
johon sata vuotta sitten piilotettiin jumala.
Aloitan myöhässä ja lopetan myöhässä.
En meinaa ehtiä bussista ulos ennen
kuin ovet menevät kiinni. Tämä
lattialla edes takaisin huojuva
sämpylä on vain yksi to
tuus, kameran versio
tapahtunees
ta. Lanti
olla p
yör
ivä
m
oo
ttori
on toinen totuus.
Opettaja muistuttaa minua
hengittämisestä. Hän muistuttaa, että
voin kertoa arjesta. Osaan piilottaa
rytmiin ihmisen. Minusta
tulee vielä soitin.
Kuvion nimi on Faruk.
Tämä tanssi vaatii venyvää liikettä.
Olen kokeillut kaikenlaista
mutta en koskaan aiemmin tätä.
Minun on helppo improvisoida
mutta vaikeaa oppia koreografia.
Oikea mitta ja nauhan kiinnitys
vaativat yhden kokonaisen päivän.
Kuvio on tasainen. Suunnittelija
on varmaankin ajatellut tanssijoita
ompelemassa verhoja.
Tervetuloa osallistumaan yhteisötaideteoksen tekemiseen!
Valmistamme Kaikkien Naisten Talon käsityöaktivismiryhmässä runo-ja käsityöteoksen nimeltä Tanssimme kuuluu kauas. Teos tulee esille Knit'n'Tag -neulegraffititapahtumaan toukokuussa 2023.
Teosta tehdään maalis- ja toukokuun välisenä aikana Kaikkien Naisten Talolla tiistaisin kello 13-15. Tapaamisissa ompelemme suureen kankaaseen tanssivia hahmoja.
Samalla kirjoitamme runoja, jotka käsittelevät naisten oikeutta taiteen tekemiseen.
Tule mukaan ottamaan kantaa naisten oikeuksien puolesta esimerkiksi Iranissa, Kurdistanissa, Palestiinassa ja muualla maailmassa! Runot julkaistaan netissä toukokuussa. Kun teos ripustetaan Aurajoen rantaan 13.5, runot voi lukea teoksen yhteydessä olevan QR-koodin kautta.
Jos haluat osallistua mutta et pääse tapaamisiin tiistaisin, voit lähettää runot alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Voit myös kutsua ryhmän vetäjän tekeillä olevan teoksen kanssa vierailulle Turkuun tai lähialueille. Jokainen osallistuja kirjoittaa runot omalla äidinkielellään.
Yhteystiedot:
Hanna Väätäinen, käsityöaktivisti ja runoilija
vaatainen.hanna@gmail.com
In English
Welcome to participate in the making of a community artwork!
We are preparing an art work in the craftivism group of the Every Woman's House called Tanssimme kuuluu kauas. It will combine crafts and poetry. The work will be presented at the Knit'n'Tag event in May 2023.
The piece is made between March and May at the Every Woman's House on Tuesdays from 13:00 to 15:00. At meetings, we sew dancing figures onto a large canvas.
In addition to that, we write poems that deal with women's right to make art.
Come along and take a stand for women's rights in, for example, Iran, Kurdistan, Palestine and other parts of the world! The poems will be published online in May. When the work is displayed on the bank of Aurajoki on 13.5, the poems can be read via the QR code attached to the work.
If you want to participate but can't make it to the meetings on Tuesdays, you can send the poems to the email address below. You can also invite the facilitator of the group to visit Turku or nearby areas with the work in progress. Poems are written in each participants' mother tongue.
Contact information:
Hanna Väätäinen, craftivist and poet
vaatainen.hanna@gmail.com
Tuhatta naista ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään mies.
Tuhatta miestä ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään sankari.
Tuhatta sankaria ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään poikkeus.
Tuhatta poikkeusta ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään pila.
Tuhatta pilaa ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään virka.
Tuhatta virkaa ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään selli.
Tuhatta selliä ei pidetä minään
ennen yhdestä tehdään rikos.
Tuhatta rikosta ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään runo.
Tuhatta runoa ei pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään kirja.
Eikä tuhatta kirjaa pidetä minään
ennen kuin yhdestä tehdään luksuslaukku
julkisuuden henkilön käteen.
Samba on raskasta iloa
ja kevyttä surua.
Hyvä laulu
voi tehdä olon
huonoksi. Herkku
alkaa maistua pahalta.
Sellainen on
sanoj
en
v
o
ima.
Tanssi jää
katkeraksi
kuin tan
ssija olisi
nirso. Ai
na ei
var
ma
ka
an us
kalla
tanss
ia si
tä, mi
tä kuu
lee.
Kielt ei stä p
äätö st ä ei
saa m yön teisek si.
Osa
maailmoista on lähes näkym
ättömiä
ja osa tä
ysin näk
ymättöm
iä.
Pi
tää k
ehdata
ottaa kat
sojalt
a ka
ts
e
k
ui
n se
olisi
uu
si
lii
ke
.
Vi
elä vartti
esityksen jälkeen
jalat tärisevät kengissä.
Näemme julkisissa kulkuneuvoissa suuria kuvia
heistä, jotka eivät käytä julkisia
ja joiden autoille rakensimme suuren luolan.
Me, jotka odotamme pysäkillä säässä kuin säässä,
suljemme silmät nähdäksemme tulevaisuuteen:
Vammaisia naisia nousee hissillä kattojen läpi
ja osa menee vahingossa avaruuteen asti. (Se on erään naisen näky.)
Ja nousun jälkeisenä päivänä
pankkivirkailija tietää,
millä summalla elämme kuukauden.
Pudonneesta leuasta voimme päätellä jotain.
Ja vuosi nousun jälkeen sosiaalityöntekijä
tietää, minkälaisten havaintojen
muistiin merkitsemiseen käytämme ajan.
Esityksen jälkeen
siniseen solmioon pukeutunut
kinuaa itselleen kymmentä uutta solmiota, kolmiota
ja metsää. Mikrofoni on päällä.
Lapsi laulaa iltalaulun, jotta nukahtaisi.
Kuuntelee omaa ääntään
ja vanhempien kehuja.
Kohta silmät jo liikkuvat unessa luomien alla:
siskolla on pyörätuoli,
ja hänellä itsellään kaksi sauvaa.
"Unessa
ei ollut minkäänlaista tunnetta", hän sanoo.
"Me vain liikuimme koko ajan."
Sellainen laulaja on käsittämättömän
rikas joka ilta
eikä siltikään koskaan riittävän rikas
asuakseen joskus keskellä kaupunkia
sinisolmioisen naapurissa.
