34

Kun huomaat, että joku jossain

varmaankin aika lähellä

on jäänyt jumiin

korvaamattomuuteen,

Teokseen, Kenttään ja Tehtävään

ja työntää sinuakin ovesta sisään tai ulos,

voit olla suostumatta.

Jätä sormet korviin, työnnä suuhun sammal.

Hidasta puhetta. Luovuta.

Nukahda päiväunille nykien.

Sinäkin osaat kuvitella maailmoja.

Merkillisen päättäväisesti
sama uni, sama kaava

nostetaan aina esiin, sama jätetään nostamatta.

Olla suostumatta nosturiksi tai lastiksi

on nurin. Ilman hehkutusta,

joka päivä uudestaan.

33

Kun minua viimeksi synnytettiin, olin jo valmiiksi aikuinen.
Nahka oli kireä. Ne katsoivat päätäni.
Ei parkunut.

Olin aukileikattu nauta,
Olin liinoihini paketoitu eines.

Kuulin ylleni kumartuvien miesten palkitsevat puheet,
sulin heidän hengityksestään pökertyneenä,
nukahdin eritteiden lämpöön.

Minä oopiumin elättämä rasvaton kinkku,
minä viisikymmenkiloinen ameba.

Ohitseni koilliseen kiisivät
sydäntäsärkevän tyytyväisinä sademiehet ja quasimodot.
En noussut lavitsalta, mutta suuni avautui tervehdykseen.