Kun minua viimeksi synnytettiin, olin jo valmiiksi aikuinen.
Nahka oli kireä. Ne katsoivat päätäni.
Ei parkunut.
Olin aukileikattu nauta,
Olin liinoihini paketoitu eines.
Kuulin ylleni kumartuvien miesten palkitsevat puheet,
sulin heidän hengityksestään pökertyneenä,
nukahdin eritteiden lämpöön.
Minä oopiumin elättämä rasvaton kinkku,
minä viisikymmenkiloinen ameba.
Ohitseni koilliseen kiisivät
sydäntäsärkevän tyytyväisinä sademiehet ja quasimodot.
En noussut lavitsalta, mutta suuni avautui tervehdykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.